sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Anoppi ja appiukko.

Meillä kävi viaraita. Anoppi ja appiukko, meinaan. Ei meillä oikeen muita si käykkä niitten, mamman ja pappan (mun vanhemmat) ja Kääkän ja Paapoon (mun sisko ja sen miäs) lisäks. Sillon tällön onneks joku kaveriki uskaltautuu poikkeemaan. Autottomat kaverit täytyy aina hakkee tualta Tampereen reunamilta autolla, meille ko ei noi bussit tuu. Mun miälenterveydelle on erityisen hyväks yks Huittisten plikka, joka assuu nykyään tuala 7,5 km pääsä. Se tullee meille sillon tällön siinä aamupäivästi, käy si iltasin töisä. Sillä on hyvät jallaat, kävelee perille asti. Tylsää täälä ois mukulan kans kahrestaan kaikki aamut. On se välillä ollu täälä oikeen yätäki, siis se Huittisten plikka.

Appiukko toi mukanans raparperin taimen. Tai se mikkään taimi ennää ollu, sais siittä jo pari soppaa. Se on niin ihana, se appiukko. Aina se puuhaa ja touhuu, meki saaraan siittä si osamme. Se kasvattellee meille perunat, lantut, porkkanat ja punajuuret. Se remppaa meille vanhoja huanekaluja ja auttaa remonteisa. Se on semmonen ihme fakiiri, sopeutuu joka asiaan ja ottaa kaiken tyynesti vastaan. Paljoo se ei puhu, mut sikko puhhuu, ni puhhuu fiksuja. Meillä on käyny tuuri ko mun ja miähen molempien isät on semmosia jokapaikanhöyliä. Tää tölli ko on 60-luvun alusta, ni niiltä on si aina hyvä kysyä vanhoja kunnon niksejä talon hoirosa. Anoppiki on semmonen hyvä anoppi. Anoppi-sanallahan on ussein semmonen vähä nekatiivinen sointi. Tuuri on käyny ko tullaan nii hyvin toimeen.

Mulla on tapana aina tehrä ruakaa ko ne siältä Ypäjältä meille könyää. Anoppi ko ei oo mikkään ruoanlaittaja, ni saavat si ees joskus kunnon ruakaa. Tännään oli semmonen Välimeren ja pohjosen fuusio -teema noisa sapuskoisa. Anoppi toi Välimeren risteilyltä tuliaiseks semmosta yrttisekotusta. Siinä ny on jottain timjamia, rosmariinia, basilikkaa ja orekaanoo. On siinä muutaki mut en tiiä mitä ne on suameks. Pistin uuniin paloteltuja lanttuja, porkkanoita ja punajuuria. Maustoin ne sillä sekotuksella ja sualalla. Öljyä laitoin tiätysti rutkasti. Sit marinoin poron ulkofilleen viherpippurilla ja timjamilla. Paistoin ensin pinnalta pannulla ja laitoin viälä foliosa uuniin viireks minuutiks. Murreeta tuli. Tein tilkan kermasoossiaki. Sit tein viälä vihreen sallaatin ja jonkun motsarellasallaatin. Jälkiruoaks oli sitä mun kehittämmää kookos-suklaajätksiä. Se on hassua että sitä tarttee pittää paljo kauemmin pakkasesa ko sitä sitruunajukurttijäätelöö, omakeksimä seki. Oli vähä liian vetelää viälä ko sitä siinä kaffeen kans syätiin, ei se sillai haitannu. Laitettiin päälle viälä mustaherukoita pakkasesta.

Näyttää vähä ankeelta tosa kuvasa, mut hyvvää oli. Vaikka itte sanonki.

Mää olin aatellu että en kirjota ny viikolopun aikana tänne mittään. Näjemmä kirjotin kumminki. Siinä on se vaara ko kirjottellee tiuhaan, että tullee kirjotettua kaikkee tyhjänpäivästä. Jos kirjottas harvemmin ni vois tiivistää sit kaikki tährellisimmät tapahtumat.

6 kommenttia:

  1. Kylläpä näyttää hyvältä ja kuulostaakin. Tosin porosta en niin välitä :D

    VastaaPoista
  2. Vois kai sitä vaikka tofuakin marinoida timjamilla ja viherpippurilla, tuntu olevan ihan hyvä yhdistelmä. Mausteet vaan mortteliin ja sit öljyn joukkoon. Pitäisköhän suola hieroo siihen tofun pintaan? Se kun ei öljyyn liukene. Tai sitten lirauttaa soijakastiketta siihen öljyyn... Tarttee kokeilla. :-)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi4.6.11

    Jos noi näyttää ankeelta ni mun ruuat näyttää, en tiiä miltä...tosi ankeelta? Oot sää kyl vaan semmonen kokki! -Elisa

    VastaaPoista
  4. Käyks sää Elisa ikinä Tampereella päin? Tuu syämään joskus.

    VastaaPoista
  5. Tankki7.6.11

    Saanks määki tulla?

    VastaaPoista