Yksin kotona III ...tai jottain sinne päin.

Ihmeellinen tuli.

Miäs lähti taas Ypäjälle mukulan kans viikonlopuks. Ai että ko oli mukavaa. Perjantaina kävin vähä tyttöjen kans kaupunkilla, tulin tiätysti jo ennen kymmentä kotio. Lauantai-aamuna keksein lähtee MLL:n lastenvaate- ja lelukirppikselle. Se alko yhreksältä, aattelin mennä ajoisa ni on sitte enemmän tavaraa tarjolla. Muut oli ajatellu samoin. Empä oo semmosta kirppistä ennen nähny! Koulun parkkipaikat oli täynnä, samoin viäreisen jäähallin, ja tiän toisella pualla oleva kuraparkkis kans. Piti jättää auto tiänposkeen nurmikolle (samoin ko sillon restaurantapäivillä). Kyllä siälä oli varmaan pitkälti yli sata myyjää ja asiakkaita tungokseen asti. Maha pystysä olevat muijat kulki siälä käret vattans eresä ettei vaan saa kyynerpäästä (mut voi laskee joukkoon). Ostin mm. mukulalle toisen potun, makso 0,50 e, saa sitte viärä vinttiin ni ei tartte mukulan juasta jalat ristisä alakertaan. Retroo ettein koko ajan, eikä vilaustaka ennen ko olin lährösä jo kotio. Ulkona oli yhresä pöyräsä pari piäntä potkupukua. Nyt se si alkaa ko mää alan osteleen tulokkaalle rättejä ja lumppuja.

Nää löyty kaupunkilta perjantaina. 100% akryyliä, uuh!

Vihjasin miähelle että se vois lähtee mukulan kans johonki, ko teki miäli ommella rauhasa. Oon mää sitte ommellukki. Tuunannu tai korjannu vanhaa ja jottain uuttaki tehny. Tossa on kuva miähen vanhoista housuista, onni-taskulliset on kuvattu takkaa päin, ne oli alunperin joku ihmeen lappuhaalariviritys yhrellä taskulla, ei olis tullu käytettyä semmosena. Veluurihaalareisa oli kans ihme viritys, joku sukkaosa jossa oli resorina mitä liä vanhaa paidan hihhaa. Vaihroin kans isommat ja värikkäämmät napit, viäläki isommat olis voinu olla, mut sit olis tarttenu jo suurentaa napinläpee. En tiiä onks nää alunperin anopin vai sen äitin ompelemia, mut jomman kumman varmasti.

Pussilakana mun lapsuuresta oli sen verran ohueks hitunu yläreunasta, että tein siittä mukulan peittoon sopivan.

Takisa (tai mikä liä) oli liian lyhyet hihat, laitoin resoria jatkoks.

Varsinainen syy siihen että halusin rauhasa ommella, oli se että tartti tehrä mukulalle uus unihaalari. Se kun ei pysy peiton alla öisin, ni tarvii vähä järeemmät vaatteet. Vuasi sitte ompelin sille kaksinkertasesta veluurista haalarin, se oli aluks ihan kamalan iso, mut nyt jää kohta piäneks. Nyt tein sille tommosesta kolleketyylisestä puuvillakankaasta isomman. Saattaa kyl olla ettei meillä oo niin issoo mukulaa mikä siihen sopis, mut ompahan kasvuvarraa. Tein sen samalla tyylillä ko vanhanki, eli jos vetskari olis kakspualinen, ni sitä vois käyttää vaikka raidallinenki puali näkyvillä. Siis vois, jos en olis tehny yhtä mokaa. Mut se ei näy päälle, ni sama se.

Ko kerran olin ihan ominpäin, aattelin tehrä jottain hyvvää. Joskus kehitin semmosen ruuan ko "kolmen sipulin pasta". Huittisten plikka ainaki tykkäs kovasti, syätiin sitä ussein ko katteltiin jaksotolkulla Star Trekkejä. Juu, no tein sitte sitä ko en oo pitkään aikaan tehny, kyl se maistuki sit. Laitoin ohjeen ruakaohjesivulle jos joku haluaa kokkeilla kans.

Katin kans ollaan katteltu iltasin Hercule Poirotteja syämähuaneen sohvalla. Läppäri vaan pöyrälle ja katti kii kylkeen. Mukavaa. Päästin sen viime yänä oikeen sänkyyn viäreen nukkumaan, viis tuntia se siinä nukku ennen ko virkisty ja se piti viskata lattialle. Tosa vireo siittä millai katti tuuraa mukulaa syättötualisa riahumisesa:

Pannaas viälä totuus siittä mimmonen sika mää oon sillon ko oon yksin kotona. Kaikki jää niinko paska persiistä, niin ko pappa sanois.