maanantai 3. lokakuuta 2011

Ennää ei oo vintti pimmeenä.


Siirrettiin sänkyt vinttiin eilen. Mukula sai oman huaneen. Kyl maistu mullekki uni uuresa makuuhuaneesa ko ei koko ajan kuulunu viäreisestä petistä mylläystä ja ininää. Nyt ei tuu ennää turhaan noustua paapomaan, kuuluu sitte sopivasti vaan se ku on tosi kysseesä. Pinnasänkyn laitoin jo kuntoon, vaikka se saaki olla miälellään viälä nelisen kuukautta tyhjillääns. Mut ko muuten olis makuuhuaneesa ollu sitä varten tyhjä paikka, ja kellarisa se sänky oli vaan tiällä. Tuli kyl semmonen kamala taikauskonen olo, että jottain kamalaa tapahtuu ko näin aikasin ruppee tommosta järjestämmään. Mut ei parane olla pessimisti, se ei auta mittään eikä kettään.

Toi boordi on kyl niin yäk...

Tosa yllä on vähä pimmee kuva siältä vintistä. Rajasin hianosti ompelupöytäni piiloon, vähä pilkistää tuala oikeella. Pappa toi tännään 2 ihanaa nojatualia mukanans, toinen näkkyy kuvasa. Nii ja toi matto, se on tuare kirppislöytö, oli Fidalla pualeen hintaan. Se on keltasesta ja ruskeesta villalankasta tehty ryijymatto. Muista kirppislöyröistä sitte kohtapian.


Täytyy esitellä toi arkkuki. Se nyt on meillä kyl jo jonkin aikaa ollu. Miähen vaari teki sen mummolle kihla(?)lahjaks vuanna 1942. Ihania noi sen siihen maalaamat kukkaset, niitä on sisä- ja ulkopualla. Mää pirän siinä mukulan viälä liian isoja vaatteita. Ei kyl oo sen arvonen paikka tuala ompelupöyrän alla...

Mukulan huaneeseen tein sille tommosen teltan hyänteisverhosta. Ja tohon kaappiin se heti sullo kaikki pehmoleluns, siisti kakara, mitäs ne tuala teltasa lojumaan näkösällä. Tykkään kauheesti tosta verhokankaasta, siinä on ukkeleita eri ammattien vaatteisa (klikkaamalla kuvvaa voi saara paremmin selvää).


Miäski mahtu telttaan, vaikeesti tosin.

Ja sit niihin muihin kirppislöytöihin. Eivät tosin oo mittään erikoisia. Mukulan hiuslenkeille ja nipsuille löysin eurolla tommosen pellipurkin. Ja kamalaa kankasta jonka laitoin seinään mukulan sänkyn taakse. Siinä kohtaa seinää ko on semmonen luukku josta pääsee konttaamaan purujen joukkoon ja hakkaamaan päätäns kattoon ja palkkeihin. Toivottavasti siältä ei sitte talvella verä kauheesti.



Sitte viälä saunatakki mulle ittelleni. Ihanaa ruusufroteeta vetskarilla. Käytiin eilen saunasa, hyvä on.


On viälä pakko hekuttaa, että mää onnistuin rullaamaan kääretortun! Vaikka muuten kokkaukset yleens sujjuu hyvin, ni kääretorttu on semmonen että vaikka ne maistuu hyvältä, ni ne on aina näyttäny hirveeltä. Tutkein asiaa netistä. Mää oon varmaan rullannu sen aina liian jäähtyneenä, siks ne aina halkeilee. Yhren vinkin mukkaan mää kumosin sen pelliltä leivinliinan päälle ja rullasin sen avulla. En tajua mikä ero siinä on leivinpaperiin, mut se oli kyl huamattavasti helpompaa. Nyt ko tiätää niksit, ni voiki ruveta tekemään niitä aina sillon tällön.

Vaikka ei toika nyt mikkään kaunokainen oo... Unelmatorttu kirsikkarahkalla.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi3.10.11

    kyl teitin ny kelpaa! tarttee varmaan tommosen kääretortun peräsä lähtee tästä Lukonmäestä joku päivä Oikein Kävellen, jos semmosta sitte vaikka pistettäs kahveen kans pöytää...

    VastaaPoista
  2. Sitä on juu viälä pakastimesa. Tankille sitä just eilen sulatin. Tai se sulatti ite, tais olla niin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä näyttää hyvältä, sekä makkari,että kääretorttu ja kaikki. En oo aikoihin leiponu unelmatorttua, mutta huomenna kyllä...sillä kun näin ton kuvan, alko niin armottomasti tehdä mieli herkutella.

    VastaaPoista
  4. Sehän näissä blogien lukemisessa onkin parasta, saa ideoita, suuria ja pieniä. Onnee tortunrullaukseen, vaikka sulta se varmaan on aina sujunukkin. :-)

    VastaaPoista