Makuuhuane.

Pussilakanat Lumppulasta.

Me siirryttiin Koon kans vinttiin nukkumaan. Sen kunniaks järjestelin makkarin uusiks ja pistin sänkynpäätyyn tommoset jättikukat. Eka yä oli vähä levoton. 6-7 kertaa juaksin huaneen poikki laittamaan tuttia takasin suuhun, kaks kertaa kävin alhaalla vessasa ja kerran vääntämäsä sähköt poikki pääkatkasijasta (oli kauhee ukonilma). Pelkäsin etten ossaa ennää ees nukkua Miähen viäresä ko oon 8 kk nukkunu muualla. Oon sen kuarsausta kuunnellu alhaalla nukkuesaki, kuulu hyvin vintistä. Nyt se ei onneks kuarsannu lujjaa, mut sen henkitys vinku sillai kummallisesti että kuullosti niinko joku laps itkis jossain kaukana. Siihen havahruin pari kertaa. Nukkumaan mennesä tuli ikävä Koota vaikkei se monen metrin pääsä ollukka, mut ko ei se ollu viäresä sillai ko joka yä tähän mennesä. Että pittääki mennä nukkuminen vaikeeks.

Tosa alla on toine pää makkarista. Siinä on Koon sänky. Appiukko sen kunnosti äSsälle sillon joskus, yritettiin saara se meijän sänkyn väriseks. Alunperin sen valkosesa hilseileväsä maalisa oli ankkatarra, Appiukko taiteili päätyyn saman kuvan maalilla.

Sillon joskus kesällä rikkimenneestä lampusta tein Miähelle lukuvalon.

Makkarin seinällä on yks mun aarteistani, vuanna -70 maalattu taulu. Sillon ko oon sen ensimmäistä kertaa nähny, ni aattelin että ompas ruma suttu. Aikani sitä katteltuani totesin että sehän on hiano! Se on orotustaulu, se kuvastaa yhreksää kuukautta. Näyttää vähä pliisulta tosa kuvasa, mut luannosa se on kiva.