tiistai 23. heinäkuuta 2013

Luanto lähellä.


Mää käyn joka ilta lenkillä, tai ainaki melkein. "Harrastus" ehti olla 4 vuatta hyllyllä, ennen ko pakotin itteni alottammaan taas. Aluks tökki pahasti, ko ne penikatki vaivas, mut nyt mää oon alkanu jo kaipaamaan sitä lenkille lähtöö. Ko mukulat mennee kahreksalta nukkumaan, mää lähren ulos. Eniten siinä nautin ehkä luannosta. Jos on aurinkoista, aurinkonlaskut on niin kauniita mettän läpi katteltuna (kuva alla). Jos on pilvistä, saattaa aukeilla paikoilla henki salpaantua ko kattelee kommeita sarepilviä (kuva yllä).


Tännään tiänposkesa oli vaskitsa. Enpä oo ennen yhtä issoo ja lihavaa nähny. Kysyinki siltä, että ooks paksuna. Se vaan tuijotti mua (ehkä oli hyväki ettei se vastannu) ja mää tuijotin sitä. Vasta ko mää rupesin silittämmään sitä, se lähti tyynesti takasin pusikkoons. Jatkoin matkaa, mettänlairasa oli peura. Se tuijotti mua ja mää tuijotin sitä. Mää vilkutin sille, se vaan tuijotti (ehkä oli hyvä ettei se vilkuttanu). Sit ko mää lopulta lährin taas etiäppäin, se lähti tyynesti takasin mettään. Mää sitte rakastan tätä paikkaa! Onneks muutettiin tänne!

5 kommenttia:

  1. Mesis23.7.13

    Hienosti osasit kuvata tuntemuksesi luonnosta kuvien kera. Komeat ovat sade, -tai ukkospilvet ja ihanasti ilta-aurinko pilkistää puiden lomasta.
    Onpas teillä kesyjä peuroja ja käärmeitä.

    VastaaPoista
  2. On siulla upeat lenkki maastot, aatteleppa jos noi elläimetoiskii vastanneet siulle, vaskitsa ois sanonu, jotta mie mittää paksuna oo, miehää oon mies:)

    VastaaPoista
  3. Lenkillä tai vaikka marjametsässä oli on kuin meditaatiota, niin rauhoittavaa. Kun vaan ei liikaa rehki :)
    Hei blogissani on sinulle tunnustus!

    VastaaPoista
  4. Peurat on kyllä symppiksiä, mä tykkään. :) Niille on kiva sanoa moro kun niitä näkee. Mahtaakohan peurat ja hirvet olla keskenään kavereita ja hengata samoissa porukoissa..! Ei oo ikinä tullu mietittyä, enkä usko että vastaus selviää ihan kohta. Maalaismaisemat on kyl komeita. Niitäkin ihan eritavalla arvostaa kun hetkeksi saa etäisyyttä ja sitten palaa takas.

    VastaaPoista
  5. On se hyvä, että muutkin puhuu villieläimille. Mää aina painostan meidän oravia näyttämään mulle sitä tuplaboonus merkkiä :D Muutaman kerran olen tänä kesänä myös sortunut uhkailemaan oravia, että jos ne ei syö mua saalistavaa sudenkorentoa niin voi olla ettei ensi talvena enää palvelu pelaa :D

    VastaaPoista