tiistai 30. huhtikuuta 2013

Hauskaa vappua!

(Se oon mää, joka tuala alhaalla kurkkii...)

Ostakaa ittellenne kukkia!

Kukkakaupasa töisä ollesa huamas kuin vähä suamalaiset ihmiset ostaa ittellens kukkasia. Aina oli asiakkaat menosa kyllään jonkulle tai sitte oli jollain merkkipäivä. Miks itte olis vähäsempi ko joku toinen? Ostakaa ittellenne kukkia jos niistä tykkäätte. Mää ainaki tuijottelen omiani hyvinki sen rahan erestä minkä niistä oon maksanu.

Vinkki: ruusut näyttää kauniimmalta rumien romujen keskellä.

Luulis nyt kaikkien tiätävän miten ruusut saa kestämään, mut jos joku ei tiä, ni täsä mun konstit:

  • Puuvartisille, eli ruusuillekki, niin kuumaa vettä ko hanasta saa.
  • Lehtiä ei saa jäärä vetteen, ne mätänee ja pillaa veden noppeesti.
  • Virkistepussi on tarkotettu 10 ruusulle, älä laita kaikkee yhrelle kukalle.
  • Viillä aina uusi imupinta terävällä veittellä, sillonki ko vaihrat veten.
  • Yäks voi nostaa viileempään paikkaan, mut varo vettoo.
  • Pirä banaanit, omenat ja tomaatit kaukana ruusuista, niistä tullee etyleeniä.


Mää kuarin aina pätkän varresta, ottaa sit paremmin vettä.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

On ne ajat muuttunu.

Lainasin kirjastosta DVD:n Suomisen Olli yllättää. Se leffa on vuadelta 1945, Olli palaa rintamalta kouluun. Mun miälestä se tarttis näyttää kaikille koululaisille esimerkkinä siittä miten koulusa ennen käyttäyryttiin. Koulukurista ko nyt on ollu paljo puhetta. Aika kaukana on nykyajan meininki, ei nousta seisomaan puhuteltaesa tai kumarrella opettajille. Touhu oli muutenki ennen paljo ryhdikkäämpää.


Sillon ko mää olin ala-asteella, piti viälä nousta seisomaan ko opettaja tuli luakkaan. Ei olis tullu miäleenkään haistatella tai eres väittää vastaan opettajalle. Yks kerran yritti, kerto oppikirjan sanovan muuta ko mitä opettaja oli sanonu. Opettaja sano jyrisevällä äänellä, että "Silloin kirja on väärässä". Siinä sitä oli auktoriteettia.


Elokuvasa Olli käyttäyty huanosti. Esimerkiks yhresä kohtauksesa opettaja totes kokkeen menneen niin surkeesti, että veti siihen henkselit. Olli totes rauhallisesti: "Henkselit ovat kyllä suomeksi viilekkeet ja tarkoitettu housujen pitelemiseen." Siittäkös meteli nousi. Opettaja löi karttakepin poikki ja huusi: "Kuinka te uskallatte, tämä on ennenkuulumatonta röyhkeyttä!". Taitais tilanne mennä vähä erilailla nykyaikana.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

28.4.1973

Tasan 40 vuatta sitten Mamma lähti tansseihin. Tartti ensin pyäräillä pari kilometriä, että pääsi linja-autolle. Levveepunttiset housuthan olis jääny pian ketjun välliin, tartti laittaa pyykkipojalla kappeemmaks. Tanssipaikalla pyykkipoika pyäri taskusa ja ko yks Loimaalla harvinainen silakka käveli ohi, Mamma napsautti pirruuttans sen pyykkipojan silakan selkään takinhelmaan.

Se silakka. Söpö silakka.

Pappa, se silakka, kuuli kaveriltans, että joku muija laitto sille pyykkipojan takkiin. Pitihän sitä sitte käyrä tivvaamasa, että mitäs se semmonen peli meinas. Sitte sitä kuljettiinki lopun iltaa käsikäresä. Ja huamiselle sovittiin heti treffit.

Menihän siinä jokunen vuasi ennen ko Rynttyliisa sai alkuns, mut kaikesta on kiittäminen yhtä piäntä pyykkipoikaa. Vai kiittäisinkö niitä levveepunttisia housuja? Ihana 70-luku!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Munakenno.


Mulla on pikku-apulainen joka on kauheen innokas hakemaan kellarista kananmunia. Se on hakenu niitä semmosella pahvisella kuuren munan kennolla, joka alkaa jo leviämmään kässiin. No, eilen käytiin kirppiksellä ja löyrettiin hiano muavinen munakenno, maksoki oikeen 40 senttiä. Ollaan molemmat nyt hyvin onnellisia.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Vähän karpimpaa simaa.


Kävin kellarisa maistelemasa. Joka vuasi ko ekan kerran hörppää ni yllättyy, että näinkö hyvvää tää sima oliki. Ei sitä viime vuaresta muista muuta ko että hyvvää on.


Empä oo ennen tehny simmaa uunisa. Eihän se tiätty kuumana ollu, sinne vaan ei mukulat päässy sörkkimään. Tein ämpärillisen, eli 9 litraa, ihan normaalia simmaa. Pualikkaan satsin kokkeilin lisäks vähän karpimpana. Fariinisokeria laitoin, mut normaalin sokerin korvasin karppisokerilla ja stevialla. Kyl se hiiva varmaan osan siittä fariinisokerista syä, mut ei tota silti kannata litratolkulla naamaans vettää. Maku on sama ko tavallisesa simasa.


Pannaas viälä ohje:

4 l vettä
250 g fariinisokeria
200g karppisokeria
(1/2 maustemitallista steviaa)
3 keskikokosta sitruunaa
1/4 tl hiivaa
rusinoita
3 kpl 1,5 l pulloja

Kiahauta pualet vedestä ja kaara sokereitten päälle. Hualehdi siittä että karppisokeri liukenee kaikki, se kun ei sitte ennää kylmään tahro liueta. Lissää loput vedet ja puristettu sitruunamehu. Liuota haaleeseen liämeen hiiva. Anna käyrä huaneenlämmösä vuarokausi. Pullota ja lissää joka pulloon 1 tl oikeeta sokeria ja rusinat.

Tossa on aikataulua:
1.päivä: ämpäriin
2.päivä: pulloihin
3.päivä: pullot kylmään
4.päivä: voi jo maistaa
5.päivä: valmista
10.päivä: hyvvää viäläki

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kaks suasikkia.


Koolla on lempikirja, "Millä sinä leikit, karhunpoika?" Sitä pittää lukkee vähän väliä.


Vähän väliä se kans tullee tykö pipo kourasa, se tarttee laittaa päähän. Pilvipipo on lemppari. Joku saatto huamata sen jo kävelyvireossaki.


Kova se on Koo lukemaan. Ja ainahan nuarisolla on nykyään pipo pääsä, Koo ei siis taira olla poikkeus..

Tiätty korvikkeetki käy.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Niitä dyykattuja.


Roskalavalta löyty sunnuntaina piäni ilmotustaulu. Liimasin kehyksiin kankasta. Nyt on hyvä kiinnittää ostoslistat, sun muut muistettavat, eteiseen kauppakassien viäreen.

Samaselta lavalta löyty tommone ritiläkori, tai mikä liänee. Hyvä taimille. Lämpimänä päivänä nostan balsamit siinä rappusille ulkoilemmaan.


Keittiöjakkaran jo esittelinki, mut sitä piti vähä tuunata. Maali hilseili, niittasin siihen vaippojen kosteussulkua väliaikaseks ratkasuks. Vaikka luultavasti se on siinä viälä vuasienki päästä, mää oon huano saamaan aikaan mittään maalienpoistoja. On muuten rasittavan suasittu huanekalu, siittä tapellaan monta kertaa päiväsä.


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ruljanssi.


Ko lähretään ulos, homma mennee näin:
Ensin viis minuuttia patistellaan äSsää vessaan. Sit kolme minuuttia vaihretaan vaippaa Koolle. Komennettaan äSsä vaatettammaan, se on just alottanu taas jonkun hianon leikin jota ei muka voi jättää kesken. Sit 4 minuuttia ohjeistettaan äSsää vaatetuksesa ja lykätään se pihalle. Koota vaatetettaanki sitte 5 minuuttia: villahousut, villasukat, haalari, kurahousut, saappaat, tikkurit, kurahanskat, kaulahuivi, pipo ja helpotuksen huakaus. Minuutti mennee ko verän ittelleni takin ja ettin olohuaneesta saappaani joilla äSsä on ilmesesti leikkiny.

Ko sen innoissans keksii, että "hei, lähretääs ulos", ni hommaa aina latistaa vähä se, että sinne ulos päästään vasta kahrenkymmenen minuutin päästä. Otin eilen aikaa sekunttikellolla. Kummasti siinä hujahtaa minutti ja toinenki. Mut kohta on jo kesä, sillon ei tartte ko avata ovi, jos sitäkä.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Dyykkauskutsu.

Eilen illalla Tankki soitti ja käski ajella Tampereelle. Se oli löytäny hianon dyykkausapajan. Mää sanoin Miähelle, että laitas mukulat nukkumaan ja hyppäsin autoon. Kyl kannatti, viätin viihryttävän illan roskalavalla.



Ja mitä siältä sitte löyty? No kaikkee kivvaa:

Aktivisti löysi ittellens tyäkenkät.

Mää löysin ison palan joustofroteeta, piänen tarjottimen ja käyttämätöntä Tampellan pellava(?)liinaa joka näyttäis olevan vahattua, alkuperäsesä pussisaki viälä. Ja herttasen hiakkamuatin.

Pari parimetristä mattoo, toi sininen on oikee aarre.

Ihan valtava raanu ja ihan piäni raanu. Hyväsä kunnosa molemmat, mut isosta katkes ripustuskeppi ko sitä kiskottiin romun alta. Oli aika homma ko päällä oli kasa huanekaluja.

Ja sit viimiseks mun lemppari: kokkoon menevä keittiöjakkara. Katti on kuvausrekvisiittaa.

Muutaki löyty ja niistä ehkä sitte myähemmin. Toisten roskat oli taas toisten aarteita. Jos ootte lähellä Tampereen Kalevaa, menkää Kiinanmuurin puistoon dyykkaamaan. Tännään ei eres sada.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Homo erectus.

video

Nyt se Koo sitte lähti kävelemmään. Perjantaina se otti välillä kolmee askelta ja lauantai-iltana se ei muuta tehnykkä ko vaan käveli ympäriins. Se siittä vauvasta.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Tontut on liikkeellä.


Käytiin mukuloitten kans kattelemasa ko puro ryäppyää. Kerroin äSsälle semmosen faktan, että mettätontut on näihin aikoihin ihan innoisans, ne ko tykkää lasketella venneellä noisa kevväisisä pikku koskisa. Tarkkaan se likka katteli, mut ei huamannu mittään. Ne tontut on niin noppeita. Mää satuin räpsäseen just oikeella hetkellä kamerallani kuvan. Ympyröin sen tontun teille, ettei tartte silmä kovana kuvvaa kytätä. On ne vaan aikamoisia huimapäitä!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Illalla.


Oli niin karmeen synkkä päivä, että piti keksiä jottain piristystä illaks. Leikkelin punasesta kontaktimuavista kukkasia ja liimasin niitä jääkaappiin ja vessan peilikaappiin.


Ja ko miäs paisto mukuloille iltapalaks lättyjä, ni määki halusin. Paistoin Karppausinfon ohjeella ja söin ne vihreitten karviaisten kans. Kyl siinä unohtu satteesa kastumiset, ilta ei ollukka synkkä.

Ei lättyihin jauhoja tartte, noi on ihan "oikeen" makusia.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Lähetystupa.


Nyt esittelen Kangasalan herttasimman kirppiksen, Lähetystuvan. Se olis pitäny kuvata vasta kevväämmällä, järviki on viälä jääsä. En usko, kirppistä voi löytää nätemmältä paikalta. Harvan kirppiksen takapihalla ui joutsenet.


Ko kirjotin että se on herttanen, ni sehän on. Herttasen piäni ja täynnä herttasta tavaraa. Aina siälä häärää joku herttanen täti jonka kans jää suustans kii. Hinnatki on yleens ihan herttaset.



Siälä on aina kaikki järjestyksesä ja siistiä. Tommonen piäni kirppis on siittä kiva, että se on äkkiä katottu läpi. Ei kerkee mukulatka kyllästymmään. Se vaan on harmi, että se on aika harvoin auki, siinä olis muuten aina niin helppoo poiketa vaikka kirjastoreissulla. Piäneks paikaks siältä löytää hyvin retroo.


Ne ottaa tavaraa lahjotuksena vastaan ja tuatto mennee lyhentämättömänä Suomen Lähetyseuran tyän tukemisseen. Oon sinne välillä jottain viäny ja viän vast´ereski.

Mulla oli ainaki ekalla kerralla vaikeuksia löytää sinne. Siks vinkkinä tää kuva. Jos sinne haluaa mennä ni tarttee syäksyä tosta kaiteitten välistä alas.

Lähtetystupa                     Aukioloajat:
Ruutanatie 8, Ukinranta          ma: 10:00 - 14:00  
36200 Kangasala                  ke: 10:00 - 17:00
044 3337209                      la: 10:00 - 14:00

Muista Kangasalan kirppiksistä täälätäälätäälätäälä ja täälä.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Uutta sikolätisä.


Meillä täälä sikolätisä on uusi ryijy. Tinkeli kävi eilen täälä äNnän kans (äNnä on Koon poikakaveri). Käytiin kirppiksellä ja löysin 4 eurolla piänen ryijyn. Aattelin ostaesa, että mää laitan sen meijän makkariin, mut en mää pystyny. Mää haluan kattella sitä koko ajan. Olin päättäny etten laita ennää mittään syämähuaneen seinille, mut sinne se ryijy kumminki pääty.

Tosa kuvasa Koo syä ruisleipää ja vääntää sammaan aikaan kakkaa. Varsinainen possu siis. Toi tekokärsä on ollu nyt pari päivää viimisintä huutoo, se tarttee laitaa naamaan vähän väliä millon kenellekki. Porsaita äirin oomme kaikki.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ne pari löytöö. Ja Lauri.


Oon ihan unohtanu esitellä, että mitä löysin siältä MLL:n kirppikseltä. Ostinhan mää vaipan ja sitä sun tätä vaatetta, mut täsä nää retrot. Koolle keltanen froteinen takki kevväisille kauppareissuille ja t-paita kesäks (jos nyt viälä sillon mahtuu päälle). Tutan pikkiriikkinen kisupotkari oli niin ihana, että mun oli pakko ostaa se ja viärä se mammalaan mun Lauri-nukelle.


Mää muistan ko mää sain Lauri-nuken. Olin sillon äSsän ikänen. Se löyty Pappan lapsuurenkorin vintiltä nukenvaunujen kans. Vaunut on jo hajonnu, mut Lauri on mulla viälä. Nimesin sen Lauriks ko olin just käyny kattomasa yhtä nättiä vauvaa jonka nimi oli Lauri. Nyt Lauri-nuken esikuva on jo aikuinen äijä, mut nätti se on kyl viäläki. Nukke-lauri on sit taas nykyään jo vähä kärsineen näkönen, silmä ei pysy auki ja siinä on sinitarraa, joku sormiki on menny poikki. Mut erelleen se on mulle rakas. Aina ko käyn mammalasa, se saa pusun.

Siinähän se Lauri-nukke.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Piäni pyyntö.


Mää luen niin monia ihania blogeja ja tykkäisin kauheesti aina välillä niihin kommentoira. Mut ussein on kiiru tai mukulat sörkkimäsä näppäimiä, sun muuta häiriöö, ja sillon saattaa jäärä kommentoimati jos blogisa on päällä se ropottihomma. Siis se "todista ettet ole robotti".

En tiiä onks mun silmisä vikkaa, vai onks vika huanosa läppärin näytösä, mut joskus saattaa käyrä niin, että vasta kolmas varmistus mennee oikein. Joskus luavutan jo heti ko ekan kerran mennee väärin, tai sitte en viitti yrittää kertaaka. En tiiä oonko liian malttamaton, mut meittiä voi olla muitaki. Jää kommetteja saamati.

Niin että tarkistakkaa onko ne ropottivakuuttelut pois päältä (ilmeisesti se on alkuasetuksia vakiona, eikä sitä ommaan blogiin kommentoiresa huamaa). Ainaka mun blogini ei oo joutunu minkään kauheen roskapostin uhriks. Yhteen aikaan ropottikommentteja tuli usseempia, mut ne tuli kaikki sammaan postaukseen ja loppuvat ko poistin kommentointimahrollisuuren siittä kyseisestä postauksesta (tekstin muakkaustilan asetuksista siälä alaoikeella). Ei niin vanhaan postaukseen kukkaan lukija ennää olis mittään kommentoinu.

Noin sen ropotinkarkottajan saa pois päältä:
Asetukset - Tekstit ja kommentit - Näytä sanavahvistus: Ei

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lokerikko. Tai taskukko, mikä liä...


Vein Oolle vaippapöyrän takana olleen nalleseinävaatteen. Seinä alko näyttää tyhjältä, muistin Oranssin omenan lokerikon. Tein siihen sitte semmosen, saman kokosen ko se nallekankas oli. Nyt on kätevää säilyttää seinällä tutit ja bodynjatkeet sun muut pikkutavarat.

Siinä ne taskut pullottaa. Tarkkasilmäset voi nährä pöyrällä mustan täplän. Se on Koon napa joka irtos reilu vuasi ja 2 kk sitte. Eihän sitä raskii heittää pois, se on pala mun vauvaa. Olkoon siälä mihin sillon lennähti.

Tein kans Koolle pari tuttinauhaa lissää, ko ne on aina häviksisä.


Sitte asian viärestä sää ja mää. Mää rakastan ko sattaa. Tännään heräsin ekan kerran tänä vuanna siihen ko sare ropisi pellikattoon. Voiks olla ihanampaa!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kevyt kalttaus, kiitos.

Mun liikuntaharrastus on lähteny vähä hittaasti käyntiin. Kävelen reippaasti viis minuuttia ja sit alkaa penikat sattumaan siihen malliin, että tekis miäli oksentaa. Siinähän sitä kunto kasvaa ko onnun takasin kotio. Mut ei hättää! Mulla on mun personal trainerini Tankki; melkein valmis fysioterapetutti ja urheiluhiaroja, salibandyn moninkertanen suamenmestari, verbaalivelho, älykkö ja omituisen huumorintajun omistaja. Kävin eilen Tankin hiarottavana, se irrotteli luun pinnasta lihasten kalvot (jottain semmosta se selitti), eiköhän ruppee koivet tokenemmaan ko on kunnolla kaltattu. Kauhiaa se oli, kiljahtelin ko tapettava sika. Ja tiätteks te sen vauvojen refleksin ko ne levittää käret säikähtäesäns? Ei se mihinkä ihmiseltä häviä, mää huiroin siinä pöyrällä ko mikäki. Tairan mennä ens viikolla uurestans.

Täsä vaiheesa oli viälä niiin mukavaa...

torstai 11. huhtikuuta 2013

Pötypuhetta!

Internetisä sitä keskustellaan kaikenlaisista asioista. Toiset on totta ja toiset pötyä. Törmäsin tämmäseen:

Tästä pääsee paikanpäälle.

Mää nään itteni viälä loimaalaisena. En myännä että olisin rupsahtanu, määhän hualehrin ittestäni. Pesen hiukset joskus pariki kertaa viikosa ja yhtä ussein laitan ripsiväriä ja dödöö. Mut määhän oon asunu 12 vuatta ihan muualla ko Loimaalla. Jos tää ei ennää koskekka mua?

Vasemmalla oon mää just ennen ko menin naimisiin. Oikeella mää oon ollu naimisisa jo neljä vuatta. Joku voi ehkä aatella, että "se on vaan sillä photoshopillans kääntäny ton kuvan peilikuvaks", mut vannon, että täsä on ennen ja jälkeen kuvat.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kas siinä pulma.

Vuanna 2008 lakkasin syämästä pillereitä, koska halusin erroon ylimääräsistä hormooneista. Kolmetoista vuatta olin turruttanu pääni/kroppani niillä luannottomilla lääkkeillä ja sit lopetin. Ja voi mikä ihana maailma siittä aukeskaan. Tosin pari ekkaa viikkoo olin ihan pöpi, mut se on toinen tarina.

Reilu vuasi sitte sain neuvolalääkäriltä ilmaset kolmen kuukauren pillerit. Syistä, joita en täsä nyt viitti vatvoo, ajauruin sitte korkkaamaan ensimmäisen kolmesta. Joka aamu ko nappaan pillerin siittä liuskasta tullee inhon puistatus. Oon yrittäny vakkuutella ittelleni, että ne on käteviä, vaarattomia ja hyäryllisiä.

Kerronpa teille niitten yleisimpiä haittavaikutuksia ja vakuuttelut päälle:
  • Vuotojen epäsäännöllisyys: Jännitystä elämään.
  • Mielialan vaihtelut: Jännitystä Miähen elämään.
  • Sukupuolisen halukkuuden väheneminen: Eipähän tartte ruinata.
  • Päänsärky: Seksi auttaa päänsärkyyn, noin niinko Miähelle tiaroks, jos sitä vaikka huvittais.
  • Pahoinvointi: Eipähän ainaka tuu herkuteltua liikaa.
  • Akne: Finnit saa näyttämään nuarelta.
  • Painonnousu: Lihavat on lepposia.
Meniskö nää vakuuttelut teihin täyrestä?

Jos niitä ei syä, on kans haittavaikutuksia. Yks niistä olis tiätysti tää:
Haittavaikutuksen haittavaikutukset olis aika samat ko yllä. Mielialan vaihtelut, sukupuolisen halukkuuren väheneminen, pahoinvointi, painonnousu, mahrollisesti akne ja varmasti päänsärky kun tarttis kuunnella kolmee kiljujaa.

Kai se lopputulos on se, että mää vaan sit popsin niitä. Ainaki ne ilmaset kolme kuukautta. Jos tää blogi on teijän miälestä käyny pitkävetiseks, ni se johtuu vaan siittä että turrutan päätäni hormooneilla. Sorppa. Jos mää en syä niitä, ni mitä sitte? Muisaki vaihtoehroisa on hormooneja, piuhoja en pistä poikki, kuparikiarukka ei käy ja kortsuista ei tykätä? Kas siinä pulma.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Leppää rauhasa.

Viime viikolla menetin rakkaan ystävän. Kymmenen vuatta viätettiin päivittäin aikaa yhresä. Nyt on mulla orpo olo. Se oli kyl orotettavisa, jo usseemman viikon oli ollu outoja oireita, väriseviä pinkkejä ja sinisiä raitoja, sekä hitautta. Olin jo alkanu siirtää tärkeimpiä muistoja vara-asemalle, mut loppu tuliki orotettua noppeemmin. Yhtenä päivänä vaan pimeni.

Tää kuva on otettu syksyllä 2008. Se oli meijän suhteen kulta-aikaa. Sillon ehdittiin olemaan paljo yhresä.

Täsä on nyt hyvä hetki muistuttaa kaikkia, että hualehrittaan omistamme ja muistetaan se, että loppu voi tulla yllättäen. Kehittäkkää vaikka ne tärkeimmät kuvat tai tallentakkaa muuallekki. Ja muistetaan sannoo niille välillä vaikka että kiitos.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

MLL:n Lastenvaate ja -lelukirppis.


Osa neljä sarjasa Kangasalan kirppikset: MLL:n Lastenvaate ja -lelukirppis. Se oli taas tosa lauantaina Pikkolan koululla. Se järjestettään aina kevväällä ja syksyllä ja se kestää kolme tuntia. Ihmiset saa itte myyrä omia kamojans. Nykyään siälä on paremmin parkkitillaa, oon siittä joskus aikasemmin valittanu. Tällä kertaa (mun miälestä) paras pöytä löyty heti ulkoo. Se notku pelkkää retroo, juutuin siihen hyväks toviks.


Vinkkinä ihmisille, että vaunujen tai rattaitten kans ei kannata sinne lähtee, ei niillä pääse siälä tungoksesa mihinkä. Ja rahhaa kannattaa varata mukkaan paljo, ja ehrottomasti kolikoina. Mukuloita en itte ota mukkaan, mut paljo siälä niitä näkkee. Isommilla on hauskaa ko niillä on ommaa rahhaa ja saavat shoppailla leluja. Mää otan aina mukuloilta jalkapohjan malliset pahvinpalat mukkaan, on sitte helppo ettiä sopivia kenkiä.


MLL järjestää näitä muillaki paikkakunnilla. Siittä sitte vaan kooklettammaan oman paikkakunnan MLL:a ja kattomaan koska ne mahrollisesti tollasia järkkää. Kauheen kivvaa ja kätevää.