Tuli miäleen esitellä mun elämäni eläimet. Täsä osa 1/3, kissat. (Osa 2, Kanit, löytyy täältä.)
Sit meille tuli Turo. Siittä löysin yhren kuvan, kaunis kuva kissasta. Turo jäi auton alle yhreksänkyt-luvun alusa. Siittä jäi vähä kurja olo. Tai no totta kai ko lemmikki kualee, mut siihen päälle viälä se syyllisyys, ko olin heittäny sen kiukuspäisäni pihalle ja sit se meni ja kuali. Suutuin ko se ahristeli mun hamsteriani.
Retun meille toi mun kummisetä. Se sano, että pentueesa olis ollu tarjolla harmaaki, mut oli valinnu ton ettei sit olis ollu niin saman näkönen ko se erellinen. No juu, voitte verrata ulkonäkköö tohon erellisseen kuvvaan, on tainnu kummisetän muisti pätkiä. Retu oli ihana kissa ja iso ko mikä. Se rökitti ketutki. Se piti lopettaa 8-vuatiaana ko sillä oli maksasyäpä. Taisivat olla mun ja Miähen tokat treffit ko viätiin kissa lopetettavaks, hyvin Miäs kesti ulisevan tyttöystävän.
Retun tilalle otettiin Ahmu. Mamma ja Pappa olis halunnu sen nimeks Ahti, mää ja Kääkkä oltiin Samun kannalla. Tehtiin kompromissi ja siittä tuli Ahmu. Tiätysti siittä olis voinu tulla myäs Sahti. Ahmu on nyt jo kohta 15-vuatias, siälä se elelee mammalasa. Sillä on semmonen haisutusvika, että jos se innostuu tai jos sitä nostaa väärin, sen persiistä purskahtaa merkkausnestettä. Muuten kyl oikeen miällyttävä katti.
Mites teijän elämänne elukat, montaks kissaa teillä on ollu?
Mun elämässäni on lapsuudessa ja nuoruudessa ollut oikeestaan kolme kissaa, jos ei oteta lukuun pienenä ollutta äitikissaa kaksine pentuineen, joita en juurikaan muista. Myöhemmin oli ensin meillä oleileva Vinski, jolla oli oma koti muualla, mutta oli meillä pitkät ajat.Sitten oma Vikke Tiikeri sekä myöhemmin Mikko.Aikuisena on ollut Mikki, Miki, Otto, Roosa,Mymmeli, Miska, Lilli, Hipsu ja Rasmus.Enimmillään kolme kissaa kerrallaan :) Kissa-ihminen :D
VastaaPoistaNuoruudessa oli kissoja. Simo ja Sami olivat yhtä-aikaa. Simo oli mustavalkonen ja Sami harmaa raidallinen. Sitten oli harmaaraidallinen Felix-kissa. Kaikilla kissoilla oli aika kurja loppu :((. Miehen aikaan oli sakemanni Manu-koira, senjälkeen Mira seropi-koira. Muutama kalkkuna, pari hamsteria, pari kania ja lauma hanhia ja kanoja oli välillä. Sitten oli undulaatteja, ne tekivät poikasiakin, aivan ihania olivat.Nyt ainakin 15 vuoteen ei mitään lemmikkejä :(
VastaaPoistaLapsuudes mulla ja velipojalla oli kissat Väinö ja Viljo. Väinö sai jostaki rotan myrkkyä ja kuali.Muistan että äiti epäili naapurin pappan myrkyttänee Väinön. Se pappa oll kans Väinö..ajatteli ett menen myrkyttämä senkin! Mä olin nii vihoissani kun kissa kual niin kivuliaasti. Olin eka luakalla. Mun Viljo joudutti lopettama kun Velipojal todetti astma. Mää päätin et heti kun mulla on oma pirtti otan kakx kissaa. 17vuotiaana muutin pois kottoo ja siit lähtien mulla on ollu kissoja.Yhden norjalaisenmetsäkissan raateli naapurin koira. Nämä kolme mitä nyt on ovat 7-5 vuotiaita.Rakkaita.
VastaaPoistaPaljon teillä onkin ollut kissoja. Lapsena oli meilläkin kissoja. Oli muutama Vili, sitten oli Krisse ja Jami. Kun muutin pois kotoa, otin harmaa-valkoisen kissan, jonka nimi oli Jannu. Sitä oli joku ampunut rintaan. Se kuitenkin pääsi kotiin asti, ja isä lopetti sen tuskat.
VastaaPoistaYksi kissa minulla oli vielä. Sen nimi oli Reiska. Se jäi auton alle, ja silloin päätin, että jos minulla vielä joskus on kissa, en koskaan päästä sitä yksin ulos. En kuitenkaan ole kissaa ottanut enää, vaikka kissoista tykkään tosi paljon.
Mun eka kissa oli Santtu. Sain Santtu-kissan, kun olin 11-vuotias ja Santtu eli 19-vuotiaaksi. Santtu nukutettiin pois pitkälle edenneen munuaisten vajaatoiminnan takia.
VastaaPoistaKollo-kissa on asunut täällä kohta 8 vuotta ja se on arviolta 10-vuotias, saattaa olla ylikin. ;)
Voi noita rakkaita kisuja! Turosta muistan sen että se oli semmonen laiha vellikissa, ei paljoo lihasta piitannu.
VastaaPoistaMeillä lapsuudenkodissani on ollut viisi kissaa.
VastaaPoistaVoiskin tehdä niistä tällaisen muistelo kirjoituksen.
Meille otettiin ekat kissat mummolasta kun olin pieni ja niitä on ollu tässä vuosien varrella niin kauheen monta aina muutama kerrallaan, etten viitti luetella vaikka kaikki tuliskin mieleen. Ensimmäinen oma kissani oli myös mummolan kissojen jälkeläisiä. Se synty keskosena, nimesin sen Tilliksi ja muistan kun lauloin sille ja toivoin et se jaksais elää. Siitä kasvo ihan normaalikokonen ja terve kissa ja teki monet pennutkin ennen kun kettu tai joku muu elukka vei. Se hyppäs aina mun olkapäälle matkustaan ja kulki mun ikkunasta sisään. <3 Nyt "aikuisiällä" mulla ei oo ollu vielä kissoja kun vuokranantajat on kieltäny lemmikit.
VastaaPoistalapsuuvessani oli aina kissoja joiden kaikkien nimioli Mikko, myös sen joka teki pennut miun sänkyyn.
VastaaPoistaNyt on vaan koiria kun ollaan allergisia kissoille:)
Meille tuli 80-luvun puolessa välissä eka kissa (asuttiin iskän luona maalla), Lulu. Lulu pukasi vuosien aikana paritkin pentueet, pennut annettiin eteenpäin kun ne oli kasvaneet isommaksi. Yhdestä pentueesta meille jäi tyttö, Mila. Kun Mila sitten sai ensimmäiset pennut, jätettiin niistä henkiin vain yksi, Osmo, joka jäi meille. Tässä vaiheessa Lulu sai tarpeekseen ja lähti lätkimään. Muutaman kerran kissa haettiin kotiin, mutta aina se lähti. Lopulta Lulu katosi, samoin teki Osmo, kaippa poikakissa jäi jollekin retkelleen. Taloon jäi siis vain Mila, joka sai muutaman pentueen elinaikanaan, osan iskä sai kiinni ja tappoi, osan kissa piilotti liian hyvin (ne kuitenkin kuolivat talvella tms). Mila eli lopulta kuukautta vajaa 18v, yhtenä päivä sitä ei vaan enää löytynyt. Mila oli jo hieman sokea ja puolikuuro, ilmeisemmin joko kettu tai huuhkaja vei pihasta, kauemmaksi kissa ei enää ollut vuosiin lähtenyt.
VastaaPoistaItsekseen asuessa olin aikanaa löytökissojen ns ensikotina ja 2006 otin omaksi yhden löytykissan, nykyisen kissani Annin. Muutama vuosi sitten yritin ottaa Annille löytökisukaveria, mutta kun tämä kaveri pullautti pentueen ulos (ottaessa ei tiedetty sen olevan raskaana) Anni hermostui ja vaikka pentuja lopulta sietikin hyvin, tämä aikuiskaveri oli pakko palauttaa, jotta kotiin saataisi taas rauha.
Vaan sitä piti kysyä, että miksi te lopetitte silloin sen emon ja jätitte pojan? Eikö jotenkin loogisempaa olisi ollut lopettaa pennut ja säilyttää se kissa joka teillä jo oli?! :D
Omassa kotona kolme ja lapsuudenkodissa niitä oli parhaimmillaan kymmenkunta kerrallaan. Menin niin tukkoon kotona käydessä, että silmät muurautui umpeen :D Olen kyllä usein huomannut ajattelevani, että jahka saan tuon V-V tuupattua maailmalle niin josko joku antaisi meille kissan kokeiluun pariksi päivää niin tietäisi miten siinä käy. Kun olen tuota ylempänä mainittua Kolloa käynyt tapaamassa niin en ole aivastanut kertaakaan. V-V kun aivastaa pelkästä kissasta puhumisesta :D
VastaaPoistaKyl maailmasa näköjään kissoja on piisannu. :-D
VastaaPoistaSea, ilmeisesti se oli "kätevämpää" tappaa emo ja jättää ittelle kollipoika, kun kerran niitä ei leikattu. Muuten olis ollu taas kohta pennut riasana. Näin ainaki oletan, en oo koskaan kysyny miks sillai tehtiin.
Hassua, meillä päin moni tavallaan suosi tyttöjä, vaikka ne teki pentuja (ne oli helppo tappaa), ne eivät kadonnut reissuilleen kuten kollit. :D
VastaaPoista