Se, että Koo oppi pissaamaan pottuun, ei tarkota sitä että huusholli pysyis kuivana. Täsä on viime aikoina ollu joka aamu sama peli, Koo hakkee herättyäns äSsän huaneesta täyren pissapotun ja loiskuttaa sitä ympäri vinttiä. Meillä ko ei oo vessaa vintisä, ni tarttee pissattaa äSsä öisin pottuun.
Yks aamu Koo oli loiskutellu potun mun sänkyn viäreen. Siinä aikans unisen äitin päällä hypittyäns se päätti lähtee sänkystä. Tottakai sen piti sit lykätä konttins just sinne pottuun. Siinä sitä oltiin kusi sukasa. Vahinkohan se oli, mut ko ennestään harmitti se läikyttely, ni piti siinä taas lapsparalle motkottaa. Seuraavana aamuna potun kuljetus loppu lyhyeen. Se kun ilmeisesti lipsahti käsistä ja koko sisältö kaatu äSsän huaneen karvalankamattolle. Vahinko tiätysti sekin, mut siinä sitä sit taas motkotettiin.
Tännään tosin ei ilmestyny pottua meijän makkariin. Olisko karjahdukset "näpit irti siittä potusta" tehonneet? Ehkä Koo on hoksannu, että jokaisen aamu alkaa paremmin jos siihen ei liity pissapottuja. Toivotaan näin. Nyt ko se viälä hoksais olla hyppimättä mun päälläni.
Postauksen kuvat kertoo mitä kaikkee makuuhuaneesa tapahtuu sillon ko mää oon viälä sänkysä. Mites teijän aamut?
Kusiset aamut on niin_tuttuja. Meillä se ei kyllä johdu potan kuskauksesta vaan siitä, että aina ei ehditä potalle asti. (mä kun en pysty ihan nanosekunnissa heräämään täysin hereille ja juokseen hakeen mukulaa pissalle heti kun se ekan kerran ähkäsee) Useimmiten pissat tulee sänkyyn (joka on onneks kyllä vuorattu, mutta pyykkiä tulee silti), nykyään myös lattialle matkalla potalle... Elämä on. Joskus vaan toivois ettei olis.
VastaaPoistaNo, puolen vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen. Sit on ihan eri kusimulli sulla vaivoina. :-D
PoistaMuistan elävästi ne pissaiset yöt. Lapsi on nyt jo lähes aikuinen mutta kyllä minulla kesti ennenkuin opin laittamaan herätyskelloa päälle yöllä ja viemään unissaan olevaa lasta pisulle ja takaisin sänkyyn. Siihen ne öiset pissanmärät lakanat sitten loppiuvat. Nykyään aamut ovat ihania, nuori hoitaa omat heräämiset itse ja saan herätä kotoisaan kolisteluun. Onneksi töihin saa lähteä hänen jälkeensä. Olemme molemmat aamulla aikeasti herätettäviä ja selviämme parhaiten riitelyittä kun nousemme vuoroissa.
VastaaPoistaAi että, en malta oottaa omatoimisia teinejä! Tai no, ehkä maltan. On noi niin ihania pienenä. :-)
PoistaEi nauraa kyll sais..mutta pakko!
VastaaPoistaMä muistan tuon tilanteen, mutta aikaa siitä jo 17v
Eli nyt voi jo nauraakki..sori
Saa nauraa. Ittekki nauran aina ko oon heränny kunnolla.
PoistaHyvät naurut sain minäkin. Niin ja muistoja vuosikymmenien takaa. Silloin ei kyllä naurattanut.
VastaaPoistaMääki saan näitä sit muistella vuosikymmenien päästä...
PoistaMeillä on ännällä joku superrakko! Se käy illalla kasin maissa pissalla ja aamulla sillä ei oo mitään kiirettä vessaan. Ku yritän sanoo että mentäiskö pissalle ni toteaa vaan et äiti sanon kyllä sitten ku mennään :D
VastaaPoistaHelppo mukula! Vaikka tosin ei äSsääkään tartte pissattaa ko vaan sen kerran. Se hoituu samalla ko meen itte nukkumaan. Koo käyttää viälä vaippaa...
PoistaOi oi, ja voi voi noita muksuja.:)) veet silmissä täällä hirnuin tuota pienta potan kantajaa ajatellen.
VastaaPoistaMei aamut, on rauhallisia, juodaan teetä ja murahdellaan toisillemme huomenet, kukaan ei pompi kenenkään päällä ja se kusikin pysyy pöntössä.
Vanhuksilla ei siis oo mitään kivaa.
No nyt sit aamulla pomppimaan ikämiähen päälle, johan on kivvaa. :-D
PoistaKarmeeta. Onneksi ei ole kersoja.
VastaaPoistaTähän vois vastata sen, että sit ko niitä omia on ni on niiiin mukavaa. Mut en vastaa. Rasittavia ovat, mut onneks luanto on hoitanu sillai ettei niitten eritteet ällötä. Naapurin kusia en kyl ruppeis siivoomaan...
PoistaKaikki muu on paskaa paitsi kusi, sano!
VastaaPoistaNii. Vaikka voisa paistais.
Poista