Olin mukuloitten kans anoppilasa yätä. Yleens lähetän mukulat sinne miähen kans, saan ommaa aikaa. Mut tarttis sinne kumminki usseemmin mennä, aina siältä löytyy kaikkee kivvaa. Nyt pengottiin vanhaa aittaa. Tiinusta löyty kolme peittoo pussilakanoinens. Ko kattotte kuvva, ni arvaatte varmaan, että otin pussilakanat mukkaani. Yhren peitonki otin. Villanen viltti jossa on sinapinkeltasia raitoja, on kuulemma jostain opiskelija-asuntolasta 60-luvulta.
Vähän ne haisee tunkkaselta. Villanen viltti toivottavasti tuulettuu hyväks ja pussilakanat pesin. Melkein kaikki tunkka lähti, mut ainaki ekasta pesusta jäi haisua sen verran, etten taira nukkumiskäyttöön niitä ottaa. Jos ompelis vaikka verhot?
Kellaria siivotesans anoppi oli löytäny mulle pari Sarviksen kulhoo, 1,5 l ja 0,8 l, sekä kasan pullonkorkkeja.
Kookin sai jottain, eli vanhan muaviauton. Sillä on hyvä huristaa kun siittä saa niin hyvän otteen.
No kyllä kannatti mennä anoppilaan :).
VastaaPoistaMiksi ei lapsille tehdä tuollaisia leluja enää. Uskoisin, että tykkäisivät enemmän kuin noista nykyajan härveleistä,..........ainakin itse tykkäisin =D
Heh, meillä oli tuollaiset ruskeat kukka-tipu-pussilakanat kun olin pieni. Ja käytin niitä kunnes kuluivat repaleiksi, siitä on vasta muutama vuosi. Tehtiinkö ennen lakanatkin jotenkin kestävämmästä aineesta, kun uudet tuntuu repeävän pelkästä kissan kynnen hipaisusta.
VastaaPoistaMä voin vaan kuvitella mitä tolla autolla tehtäis meillä... kun siitä saa hyvän otteen... Ei se tiinu lähteny mukaan?
VastaaPoistaMukavat saamiset anopilta! Oletko kokeillut tunkkaiseen tuoksuun sooda käsittelyä? Ripottelet soodaan vaikka peiton päälle ja sit annatta muhia ja toinen puoli samapeli. Oikein hyvä tuuletus ja tai pesu.
VastaaPoistaSoodaa minäkin tulin vinkkaamaan, tepsii myös uudempaan tunkkaan, kuten teinin liikkavaatteisiin ;) Kyllä vaan ennen kankaat oli laadukkaita nykyisiin verrattuna, ne kai tehtiinkin kestämään ja menetelmät ovat muuttuneet. Meilläkin on muutama retropussilakana ja ne on tosi tiivistä kangasta, ja kestävät vielä varmaan kymmeniä vuosia :D Yksi erityisen rakas on edesmennen anopin ompelema sydänkuvioinen. Kyllä anopit on ihania! t. äRrä
VastaaPoistaNo hyvä kun oletkin saanut jo vinkkejä tuosta soodakäsittelystä, sillä se tepsii, ja sen jälkeen voi vielä tekstiilin pintaan hieroa vaikkapa laventeelin niin jo on tukkasuus poissa.
VastaaPoistaAnoppilat on hyviä aarreaittoja:)
Mä saan kans anopilta kaikkea ihanaa. Harmi vaan, että hän on kova myös hävittämään tavaroita, joten paljon aarteita on mennyt ihan roskiin tai annettu muualle.
VastaaPoistaJa huomaan kans, että laitan usein miehen ja lapset anoppilaan kylään, että saisin omaa aikaa ja sitten huomaan, etten ole itse käynyt anoppilassa pitkään aikaan. Hups! :D
Mun edellinen kommentti juoksi jonnekin joten tässä uusi. Etikkaa käytän huuhteluainelokerossa kun pesen jotain hajupommeja. Lähtee hajut hyvin.
VastaaPoista