torstai 4. syyskuuta 2014

Rakkaita esineitä.


"Haasteen nimi on Rakkaita esineitä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan 7 esinettä, jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita ja joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa lyhyehkö tarina, miksi juuri se esine on rakas."

Tämmäsen haasteen nappasin reippaasti Vaapukalta. Hirveen noppeesti tuli miäleen vaarittavat 7 juttua. Täsä ne siis on:

1. Isonalle ja Pikkunalle. Kaks eri esinettähän ne on, mut mää en voi muuta ko laskee ne yhreks. Ne on parivaljakko jotka on mulle ollu piänestä pitäen kauheen rakkaat. Ne on mammalasa, en oo niitä ottanu mukkaani, jotenki ne kuuluu sinne. Mut ehkä mää joku päivä ne tuan siältä mukanani. 


2. Taas usseempi esine, mut käsitteenä yks. Vauvojen retrokamaa. Makuupussisa oon itte nukkunu ja meijän mukulat on käyttäny niitä kaikkia. Osa vaatteista on miähen vanhoja. Pakko kai niistä olis ainaki osasta hankkiutua erroon, mutko millään ei raskittis, meijän pikkuset on joskus mahtunu niihin, oih...


3. Mun vanhin retro-ostokseni. Oon ollu varmaan joku 17-v kun oon ostanu tekokuitusen nappipairan kirppikseltä. Monta kertaa kuulin, että "kuis tommosta pirät", mut ko se oli niin kiva. En mää ennää siihen mahru, mut säilytän nostalgiasyistä.



4. Vuaren 2001 tyttökalenteri ei nyt varsinaisesti oo mikkään rakas, mut ei sitä voi poiskaan heittää. Kalenteri on tehty kaveriporukalla ja mää komeilen heinäkuun tyttönä. Ikuisesti muistan sen hetken jollon terävät kivet paino pyllyä ja koskessa virtas vauhrilla vettä ko mää istuin ja kaveri räpsi kuvia.



5. En tiiä mitä teen sit ko aika jättää noista mun ajat sitte kirppikseltä löytämistäni lenkkareista. Mistään ei varmasti löyry yhtä miäleisiä niitä korvaamaan.



6. Olohuaneen senkin päällä on kehystettynä valokuva jossa on mun pappa, täti ja eno. Ussein huamaan seisovani kuvan eresä ja tuijottavani sitä. Sen tunnelma on jottain ihan mahtavaa, tätin ja pappan ilmeet ko kuuntelevat enon soittoo...



7. Aika ussein mää löyrän meiltä (vaihtelevista paikoista) semmosen jännän jutun mikä on kummasti rakas. Oon kai sitte kiintyny siihen aikaa myäten, sinnikkäästi se on pysyny mukana vaikka oon muuttanukki jo monta kertaa.



21 kommenttia:

  1. Oikke kiva postaus! Tollane isonalle oli mun pojallaniki, talles on saunan vintill. Minullaki talles lasten pieniä vaatteita. Tyttäre kukkahaalarit roikkuu makkari seinäl. Hänel on ne yksivuotiaana ja muistelen usein kuinka mun tyttöni olika pieni. nykyisi päät pidemp mua...huoks

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne kasvaa. Taitaa meijänki likoista tulla pirempiä ko mää. Hyvä idea laittaa vaate seinälle muistoks! Määki voisin laittaa sen potkupuvun, jolla meijän molemmat mukulat tuli sairaalasta kotio. :-)

      Poista
  2. Ihanat nallet! :)

    Mua harmittaa vieläkin, kun mun samantyyppinen isonalle oli unohtunut vuosiksi autiotaloon ja hiiri oli tehnyt nalleen pesän.
    Nalle olisi ollut mukava säilyttää muistona. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti harmittais muakin! Kauheeta, vaikka mammalasa ei hiiriä niin hirveesti ookkaan, niin pitäisköhän mun hakkee nallet tänne...

      Poista
  3. Kiva haaste. Hymyilytti tuo kolmas isonalle vikassa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähemmän siinä on paikotellen karvaa, mut kyl sitäki on kiva sänkysä halailla. :-)

      Poista
  4. Ihanat nuo siun rakkaat esineet, etenkin toi viimonen miullakin on samanlainen hiukan vaan nukkavierumpi ja kuluneempi, mutta niin mahdottoman rakas, päälakikin jo kalju kaikesta paijaamisesta :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä on sitte kyllä paijattu! Mun pikkunallella on kans nenä kiiltäväks kulunu siittä ko piänenä sitä halailin. Tarkemmin aatellen aika kiiltävä ja karvaton nenä tolla alimman kuvan rakkaallaki on. :-)

      Poista
  5. Ihana. Viimosen kohdalla alkoi naurattamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se aika naurettava äijä. :-D

      Poista
  6. Tämäpä oli sellanen haaste jonka vois josaki välisä omallekkin sivulle " kopsata". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siittä vaan kopsaamaan! Tää oli ihan hauska miättiä. :-)

      Poista
  7. Hmmm. Pitääpä miettiä löytyykö meiltä seittemää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti! Määki olisin keksiny sata muutaki.

      Poista
  8. Eikä! Toi sun viimeinen...mä oikeesti mietin vähän aikaa, että mitä häh??? :D
    Mä meinasin kans kuvata ton vauvamakuupussin, mutta koska se mun ikioma on annettu pois ja oon ostanut itelleni samanlaisen, mutta jonkun muun, niin tuntu, etten voi sitä kuvata. :)

    Ja valokuvat on just sellaisia, että tohon haasteeseen olisi voinut kuvata vain seitsemän vanhaa valokuvaa. Mä kans tuijottelen vanhoja mustavalkokuvia aina pitkät tovit....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee niistä valokuvista ihan oma postaus! Se olis miälenkiintosta!
      Toi makuupussi on siittä ihmeellinen, että mittään muuta mun vauva-ajastani ei oo jäljellä. Ihme ko se pussi on säilyny.

      Poista
  9. Viiminen on huippu :D Ja tuo sukulaiskuva on jääny munki mieleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se yleensä tekkee aika hyvin vaikutuksen meihin retroihmisiin. <3

      Poista
  10. Anonyymi5.9.14

    Ihania rakkaita. Muuten, huomasin kuvan instagramissa Marimekon kankaasta. Se oli kylläkin nurinniskoin. On nimeltään Max ja Morits, kuvaa omenapuuta ja perustuu satuun, jossa pojat kävi omenavarkaissa. Katoppa ite. Terv. "Kääkän anoppi"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, se on sun vanha verhos. :-D
      Kääkkää voi syyttää siittä että se on ylösalasin, kuvasin sen niitten vintisä.
      Noita instagramkuvia voi muuten tarkastella lähemmin klikkaamalla sitä kuvaa. Siinä ei näytä kyllä kommentit näkyvän, mut oon kommentoinu sen olevan siskon verho.

      Poista
  11. Tottakai se pysyy sun mukana kun olet kuuma kalenterimisu :)

    VastaaPoista