|
2,5 € valtavat punaset verhot. Tarttee varmaan vähä lyhentää jouluks. Misä liä korkeesa kartanosa olleet? |
Eurolla pursotin. Yllätyin kotona ko tajusin että se on käyttämätön. Varmasti siis on kaikki osat tallella. Nyt tekis miäli tehrä hianoja pippareita... |
Kaipa rouva tietää että hintalappujen poistoon on käytettävä öljyä, esim. ruokaöljyä niin ei maalit lähde?!
VastaaPoistaJoo, mut ko se en ollu minä joka sen lapun repi. Se oli myyjä kassalla. :-P
PoistaOi ihana kirja! Muistan tuon lapsuudesta ja tosi kätevä pursotin. :)
VastaaPoistaPursotinta en oo viälä testannu, mut vaikuuttaa tosi hyvältä. Mää en oo tommosta kirjaa ennen nähnykkä, mut varsinki Koo on ihan hulluna siihen. :-)
PoistaIhana kissakirja :)
VastaaPoistaUusi pursotinkin. Kohta varmaan nähdään hienoja pippareita :)
Kellon raksutuksesta tuli mieleeni, että meillä oli kotona (lapsena) sellainen seinäkello, joka piti kamalaa raksutusta. Vieraat aina ihmetteli että miten me voidaan olla samassa huoneessa, mutta eihän sitä edes kuullut kun siihen oli tottunut.
Mää kans kauhistelin anoppilassa sillon alkuaikoina keittiön kelloo, verettävä sekin. Kummasti siihen vaan tottu. Vaikka mää nykyään aika harvoin siälä käyn, ni en ees huamaa sitä.
PoistaOlipas hyviä löytöjä. Ne tarrahintalaput on viho viimenen keksintö. Minä itse laittelen hintalaput pahville ja pahvin sitten narulla tavaraan. Ostin juuri viime viikolla 3 ihanaa savikissaa ja kaikilta lähti maalit kyljestä hintalapun mukana, ei auttanut mitkään konstit. Arvaa vaan harmittiko.
VastaaPoistaNo varmasti harmitti! Sepä varsinki ärsyttää, ko ihmiset länttää niitä tarroja ihan mihin sattuu. Vähän vois aatella, jossain savikissassakin paikka on pohjassa.
PoistaIhana vekkari <3 harmi, että maalit kärsi. Mulle tulee mieleen vekkarin raksutuksesta lapsuuden mummolakyläilyt. Sen äänessä on jotain sellaista tuttua ja turvallista =)
VastaaPoistaSe on joo turvallinen ääni. Ei semmonen sialuton ko patterikellon tikitys. Tarttee kokkeilla, jos vaikka paikkais vähä spraymaalilla. :-)
PoistaNyt taas pääsee vanhus muistelemaan, sillä just tuollasella pursottimella miun äiti teki pipareita kun halus näyttää kylän naisille olevansa hieno, no taikinassa oli kai jotain vikaa kun ne piparit levis uunissa ihan muodottimiks. Ja ne kylän naisten ilmeet sai äitini kiukkuseks.
VastaaPoistaHerätyskelloistakin on monta muistoa, mutta sellasia ei mieluisia kun ne soi aina liian aikaisin.
Verhot on upean punaset.
No hitsi, munhan tarttee sitte löytää joku täyrellinen pursotustaikinaresepti! :-D
PoistaOlen blogihyppelyllä ja tänne nyt juutuin. Onpa ihana ja elämäntäyteinen blogi. Upeita löytöjä olet tehnyt.
VastaaPoistaNo kauheen kivvaa kun tänne hypyilläs eksyit! Toivottavasti tuut toistekkin. :-)
PoistaHaa, lapputarrat yök. Ostin myös yhen taulun, jossa tarra oli etupuolella, eikä lähtenyt pois. Ei puuhun voi öljyäkään laittaa.
VastaaPoistaNo siinä taas ollu joku aivopiaru lapun lätkäsijällä! Tinnerillä lähtee kans, mut ei sekään varmaan puuhun toimi.
Poista