torstai 2. lokakuuta 2014

Kirppikseltä.

Kiri, kiri, hiiret,
kissat herää!
Kiri, kiri, kissat
hiirten perään!

Hiiret edellä,
kissat perässä, 
kissanpojat korissa kerässä
unia saavat vedellä.

Eurolla ihana kissakuvakirja vuadelta 1968. Riimitellyt Kirsi Kunnas.

2,5 € valtavat punaset verhot. Tarttee varmaan vähä lyhentää jouluks. Misä liä korkeesa kartanosa olleet?

Mää rakastan vedettäviä herätyskelloja. Patterikellon tikityksesä en pysty nukkumaan, mut vedettävän raksutus nukuttaa mukavasti.  5 €.
Hintalapputarra vei taas maalia, että ne tarrat välillä ottaa päähän!

Eurolla pursotin. Yllätyin kotona ko tajusin että se on käyttämätön. Varmasti siis on kaikki osat tallella. Nyt tekis miäli tehrä hianoja pippareita...

16 kommenttia:

  1. Anonyymi2.10.14

    Kaipa rouva tietää että hintalappujen poistoon on käytettävä öljyä, esim. ruokaöljyä niin ei maalit lähde?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mut ko se en ollu minä joka sen lapun repi. Se oli myyjä kassalla. :-P

      Poista
  2. Oi ihana kirja! Muistan tuon lapsuudesta ja tosi kätevä pursotin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pursotinta en oo viälä testannu, mut vaikuuttaa tosi hyvältä. Mää en oo tommosta kirjaa ennen nähnykkä, mut varsinki Koo on ihan hulluna siihen. :-)

      Poista
  3. Mesis2.10.14

    Ihana kissakirja :)
    Uusi pursotinkin. Kohta varmaan nähdään hienoja pippareita :)
    Kellon raksutuksesta tuli mieleeni, että meillä oli kotona (lapsena) sellainen seinäkello, joka piti kamalaa raksutusta. Vieraat aina ihmetteli että miten me voidaan olla samassa huoneessa, mutta eihän sitä edes kuullut kun siihen oli tottunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää kans kauhistelin anoppilassa sillon alkuaikoina keittiön kelloo, verettävä sekin. Kummasti siihen vaan tottu. Vaikka mää nykyään aika harvoin siälä käyn, ni en ees huamaa sitä.

      Poista
  4. Olipas hyviä löytöjä. Ne tarrahintalaput on viho viimenen keksintö. Minä itse laittelen hintalaput pahville ja pahvin sitten narulla tavaraan. Ostin juuri viime viikolla 3 ihanaa savikissaa ja kaikilta lähti maalit kyljestä hintalapun mukana, ei auttanut mitkään konstit. Arvaa vaan harmittiko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti harmitti! Sepä varsinki ärsyttää, ko ihmiset länttää niitä tarroja ihan mihin sattuu. Vähän vois aatella, jossain savikissassakin paikka on pohjassa.

      Poista
  5. Ihana vekkari <3 harmi, että maalit kärsi. Mulle tulee mieleen vekkarin raksutuksesta lapsuuden mummolakyläilyt. Sen äänessä on jotain sellaista tuttua ja turvallista =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joo turvallinen ääni. Ei semmonen sialuton ko patterikellon tikitys. Tarttee kokkeilla, jos vaikka paikkais vähä spraymaalilla. :-)

      Poista
  6. Nyt taas pääsee vanhus muistelemaan, sillä just tuollasella pursottimella miun äiti teki pipareita kun halus näyttää kylän naisille olevansa hieno, no taikinassa oli kai jotain vikaa kun ne piparit levis uunissa ihan muodottimiks. Ja ne kylän naisten ilmeet sai äitini kiukkuseks.
    Herätyskelloistakin on monta muistoa, mutta sellasia ei mieluisia kun ne soi aina liian aikaisin.
    Verhot on upean punaset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, munhan tarttee sitte löytää joku täyrellinen pursotustaikinaresepti! :-D

      Poista
  7. Olen blogihyppelyllä ja tänne nyt juutuin. Onpa ihana ja elämäntäyteinen blogi. Upeita löytöjä olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kauheen kivvaa kun tänne hypyilläs eksyit! Toivottavasti tuut toistekkin. :-)

      Poista
  8. Haa, lapputarrat yök. Ostin myös yhen taulun, jossa tarra oli etupuolella, eikä lähtenyt pois. Ei puuhun voi öljyäkään laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä taas ollu joku aivopiaru lapun lätkäsijällä! Tinnerillä lähtee kans, mut ei sekään varmaan puuhun toimi.

      Poista