Oli siinä sit jokunen karmee päivä, hirveet ittesyytökset siittä, että oon onnistunu tappamaan kissani. Mut ei sitä niin vaan henkiltä saa. Ihan vaan vinkiks, että älkää syättäkö kissoillenne kypsennettyjä kananluita (ne on teräviä eivätkä sula) ja sanokaa perheellenneki etteivät syätä. Luulin jo, että toi yllä oleva kuva jää viimeseks otokseks Puttesta.
Se meni sillai, että miäs oli tapans mukkaan antanu katille ruuantähteitä ja joukosa oli yks luukin. Mää siinä sit kuulin ko Putte rouskutteli sitä luuta ja miätein pitäiskö se ottaa siltä pois. No, en ottanu ko se oli sen jo melkein kokonaan ehtiny vetäsemmään. Unohrin koko jutun kunnes melkein viikkoo myähemmin tajusin, että sillähän on sit sualitukos. Päätin viärä sen eläinlääkäriin, mut eihän sitä ennää näkyny. Syytin itteeni tyhmyyrestä. Miks mää tyhmä en ollu menny sanomaan miähelle, ettei anna luita? Miks mää tyhmä en ottanu sitä luuta siltä ajoissa? Miks mää tyhmä en tajunnu ajoisa mistä on kyse (näinhän että sillä oli ummetusta eikä ruaka maistunu)? Miks mää tyhmä en lähteny ettimään sitä mettästä kun tajusin mistä on kyse, kun se oli hetkee aiemmin yskinyt pihalla? Keskiviikkona poratavollotin pihalla ja huutelin kissaa ko mukulat oli nukkumasa. Torstaina vilkuilin koko ajan ikkunasta, että jos se viälä tuala polulla kävelis. Perjantaina olin jo hyväksyny sen, että meillä ei oo ennää kissaa. Ja sit kuulu pihalta mau mau.
 |
| Piha on 100% kodikkaampi ko on kissa polulla. |
Täsä nyt taas tajuaa kuin kauheeta on rakkaan lemmikin menetys. Kaikki mitä tein muistutti kummasti kissasta. Yritin illalla kattoo telkkaria että saisin ajatukset muihin asioihin, mut telkkarin kattelu on aina ollu mun ja Putten laatuaikaa keskenämme.
 |
| Aina ko ajoin autolla pihalle, meinas poru päästä kun aattelin etten ennää nää tuttua päätä nousemassa keinun selkänojan takkaa ja ilmettä joka sanoo "ai se olit sää". |
Viis päivää se oli häviksisä. Kuvittelin sen kokeneen kauheen kohtalon ja kualleen nälkään ko ei pysty syämään. Mut siältä se kuitenki ilmesty mettästä. Se söi vähän ja kävi pari kertaa kakkalla, joten eiköhän se siittä. Annoin parafiiniöljyä kun näytti olevan kovalla, jos tulis loputkin tukokset liukkaammin. Luun syämisestä on jo melkein kaks viikkoo. On se sitkee elukka. Sinne se taas lähti mettään, mut nyt mää en ennää oo niin hualisani.
 |
| Toivottavasti kohta taas maistuu ruaka normaaliin malliin. |
Onpa Sinulla ollut hirveä viikko. Minä ihan elin mukana noita tuntemuksia sitä mukaa kun luin kirjoitustasi. Onneksi (huoh) Putte tuli takaisin terveenä. Lemmikillä on niin suuri osuus ihmisen elämässä, että teitpä mitä tahansa lemmikin poismenon jälkeen, niin aina tulee tilanteita, joihin lemmikki on liittynyt. Toivottavasti kaikki tukokset ja luut on nyt tulleet pois suolistosta. Onneksi kissalla on yhdeksän henkeä, että selviää pahoistakin tilanteista.
VastaaPoistaHyvältä nyt näyttää, Putte syö jo normaalisti ja on muutenkin reipas oma ittensä. Yhtään en ennää ihmettele sanontaa "yhdeksän henkeä", ei ihminen kestäis tommosta. Olihan se melkein pualtoista viikkoo syämättä (ainakin oletan niin).
PoistaHyvä, että Putte on kunnossa ja palasi kotiin!
VastaaPoistaSe tunne, kun huomaa, että nyt ei meinaa kissa saada kakkaa ulos itsestään, tuntuu aina kamalalta. :(
Mä tässä parina päivänä ruuttasin kissani suuhun ulostuslääkettä.
Kissa ei ollut samaa mieltä lääkityksen tarpeellisuudesta ja lääkettä löytyi kissan lisäksi matosta ja lattialta.
Puttellahan oli pentuna jo ummetusta ahtaan lantion takia. Sen takia luulinkin, että se ummetus on sitä sammaa vanhaa vaivaa enkä yhdistänyt sitä siihen luun syömiseen.
PoistaOnneks se parafiiniöljy toimi, en olis halunnut siivota laksatiiveja meijän mattoista. :-D
Onneksi kissa löytyi kunnossa. Kaksi kissaa muutaman kuukauden sisällä haudanneena noihin tuntemuksiin voi kyllä samaistua, ja vaikka kuluu kuukausia, niin välillä sitä silti odottaa sen kissan olevan samassa tutussa paikassa kuin aina ennenkin.
VastaaPoistaNiin tosiaan, sulla raukalla kuoli kissat. Onko se nyt yksin se pentu, vai oletteko hommanneet sille seuraa? En aina pysy ajan tasalla muiden blogeissa. Ja tosi huono olen kommentoimaankin. Osanotto sulle kuitenkin tätä kautta jos satut tämän kommentin huomaamaan.
PoistaPentu meillä tosiaan on nyt vaan. Seuraa sille on kyllä tarkoitus hankkia, varmaan piakkoinkin, että niistä tulisi sitten hyvät kaverit. Mies on vaan sitä mieltä, että seuraavakin kissa otetaan pentuna ja mä en tiedä jaksaisinko mä tällä hetkellä kahta pentukissaa, koska tuo pieni riiviö osaa olla aika ärsyttävä välillä ja vain pelkästään mua kohtaan, mä olen sen tyyny ja taksi ja se haluaa syödä mun kaikki ruuat (se syö myös pelkkää jauhoa, jos antaisi) ja istuu koko ajan niskassa. ehkä jos olisi kaksi, niin ne riekkuis keskenään, mutta mä uskon, että mulla ois sitten kissa molemmille olkapäille :D
PoistaPuolen vuoden päästä kun pentu ei enää ole niin raivostuttava, niin otatte toisen ja sitten kärsitte taas. Eiku. :-D
PoistaOnneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja Puttekulta palas mamman viekkuun ❤ On niin tuttu tilanne mutta koiran kanssa, on ne nii. Perheenjäseniä rakkaita että!
VastaaPoistaEi se sentään vielä viekkuun palannut, taitaa vielä nauttia lämpimistä illoista. En malta odottaa talvea, että saan sen viihtymään sisällä. :-D
PoistaVoi hurja,ihan pääs itku kun aattelin sinnuu Puttee huutelemassa ja pahinta pelkäämässä, mutta onneks Putte tul kottii ja suolikii toimii.Nuo omat elläimet on nii rakkaita, ei ne oo vaa kissoi ja koirii ne on perheenjäsenii.
VastaaPoistaIhan totta, perheenjäseniä ovat. Mää jo aattelin, että mää suhtaudun kissaan viileemmin kuin joskus teininä, mutta nyt sen taas tajus miten rakas se elukka on. :-)
PoistaOnneksi selvisitte säkähdyksellä!
VastaaPoistaTuo itsensä syyttäminen on sitten kamala tunne. Meillä tapahtui kissan kanssa sellainen onnettomuus, että jätin hännän vahingossa oven väliin. Siinä se häntä puoliksi retkotti elottoman oloisena ja eläinlääkäri epäili että häntä joudutaan amputoimaan. Hännästä löytyikin sitten pitkä pahannäköinen haava, joka oli niin kipeä, että kissa roikotti häntää sen takia. Häntä siis säästyi, kipulääkkeillä ja antibiooteilla selvittiin. Eihän tässä hengenlähtö ollut lähellä, joten ei voi edes verrata sun tuntemuksiin. Mutta tästä lähtien ollaan kyllä tosi varovaisia ovien kanssa.
No tartteepa munki ruveta varomaan ovia! Eipä oo tullu miäleenkään, että kissan häntä vois jäädä väliin. Paitsi että pienenä olen kuulemma joskus sanonut, että "jos ihmisellä olis häntä, se jäis varmaan aina ovenrakkoon". :-D
PoistaVoi kamala, oikeen otti syrämmestä ko luin. Mut on se helpotuksen tunnekki sitte sannoinkuvvaamaton. Maantiän viäresä ko asun, niin reakoitten kaikkiin jarrutuksiin tai tömähryksiin, kun oon kolme kattia autojen alle menettäny. Varovaisiks ne kaikki oppii, mut ei tarvita ku yks hullu kaahari ni huanosti käy. Näköis-Putte Veikko lähettää häntä pystyyn -tervehryksen!
VastaaPoistaNo arvaa vaan sitä helpotuksen tunnetta. Juaksin pihan poikki ja nappasin kissan syliin ja pussasin ja itkin.
PoistaMamman ja pappan kissa on kans aika varovainen, se on joskus yli 10 vuatta sitten jääny auton alle. Viikon sillä kesti raahautua kotio, sitkeitä ne kissat tosiaan on. Pari kissaa sitä ennen kyl sit menetti (kaikki) henkens auto alle.
Kiitos, kerron Veikon terkut Puttelle.
Oioi, jo kerkisin luulla että... Onneksi selvisi kisuli!
VastaaPoistaNo kerkesin luulla minäkin. Huh helpotusta tosiaan! :-)
PoistaIhanaa, että kattis on yhä elossa! Ihan huakasin helpotuksesta. Kissa on kodikkuuden avaintekijä.
VastaaPoistaNo sepä on just se avaintekijä! Ainakin kun sellaseen on tottunut, niin ilman on tyhjä olo ja huusholli kylmä. :-)
PoistaHuh, onneksi pelkällä säikähdyksellä selvisitte. Tuo on sellainen juttu jota ei kyllä kovin monet tiedä, ihme kyllä, vaikka tuntuu että joka toisella on kissa tai koira. Eihän niitä saa siis koirallekaan antaa. Mun parhaan ystävän koira kuoli (oltiin sillon mukuloita) kun oli saanut sukulaisissa kananluita ja luunsirpale puhkaisi jotakin sisuskaluista. Kyllä paruttiin.
VastaaPoistaTerkkui Puttelle!
Mää oon kyllä kuullut, ettei koiralle saa antaa ja päätellyt siitä ettei kannata kissallekaan tarjota. Vähän liian vähän tosta kyllä puhutaan...
Poista