Onnettaren suasikki.

Mää oon onnettaren suasikki! Voitin jo toista kertaa blogiarpajaisisa! Oliskos siittä vajjaa pari vuatta ko voitin Romulyyliltä tyynyliinan. Nyt voitin viimisen päälle naisellisen palkinnon Wandaben arpajaisisa. Palkinto tuli tännään ja äSsä innostu vähintään yhtä paljo ko mää.

Palkintona oli:
Kusirättejä liävään karkailuun
Persrasvaa
Pussillinen luumuja

ÄSsä hyäkkäs heti luumujen kimppuun, persrasvaa tartten itte sillon tällön ja kusirättien toivon jäävän käyttämäti. Mut ko mää tykkää varautua kaikkeen, ni ompa nyt semmosiaki varalla. Palkinto postitettiin luvatusti huamaamattomasa paketisa. Mut olis se voinu olla postinkantajasta hauskaa jos siinä olis lukenu isolla se ANAALIRASVAA.

Tammikukkanen.

Meijän amaryllis oli sen verran kapinallinen, ettei se halunnu olla joulukukkanen. Nyt se on tammikukkanen. Mut oma vika, mitäs hankein valkosen kukkasen, joulukukkaset on punasia!

Roinaa nurkat täynnä.

 

Tää on kauheeta tää nykyajan yltäkylläisyys. Joka paikka on täynnä roinaa ja romua. Ko kirpputoreilta saa hyvvää tavaraa halvalla, ni helposti sitä aattelee että hei, toihan oliski hauska meijän mukuloille! Viälä kauheempaa on aatella, että joku toinen voi ostaa saman määrän roinaa uutena. 

Meillä on syämähuaneen ja olkkarin välisesä isosa ovesa/aukosa koukut. Siinä on alunperin piretty äSsän hyppykiikkua. Sen jälkeen siinä on ollu keinu ja voimistelurenkaat. Nyt siinä roikkuu Ikean roikkuva tualihärveli. Karmeen näkönen, karmeen kokonen ja karmeen turha. Yritin tuunata sitä pitsillä ja ompelin ilmatyynylle päällisenki ko näytti siltä että äSsä tykkäs siittä enemmän ilman tyynyä. 

Luulen, että koko härveli on parin päivän villitys. Sillä keinutaan Koo kummoon ja mustelmille, se sullotaan täyteen roinaa jota on haalittu ympäri talloo (ja mää saan ne kuskata takas paikoillens) ja sit kiljutaan kiukkusena, ettei Koo saa koskee siihen ko se onki yhtäkkiä "kissatalo".

Tonne romukassaan se varmaan päätyy. Siälä on jo hyppykiikku, keinu ja voimistelurenkaat.

Se oli taas se himo.

Tuunasin Koolle keskiviikkona kirpparilta löytynyttä haalaria. Sukkaosat oli niin kulunu, että leikkansin ne pois ja laitoin resorit. Tollai se mahtuuki pitempään. Ei ehkä ihan mun suasikkiväriä, mut eipähän ainaka luulla pojaks toi päällä. Usseesti meinaan luullaan.

Piäni resorien ompelu sai taas jonkun naksahtammaan pääsä ja oli pakko jatkaa. Tein muavikassin kaavalla kankaskassin. Ohje täältä. Kankaat on jottain retroo tekokuitua, aattelin sopivan sitkeeks ohkasuurestans hualimatta. On kyl niin tekokuitua, että kai tota vaan täytyy sannoo muavikassiks.

Himo ei tyyryttyny kassistaka. Sit muistin, että mun patahanskat on ton näköset:

Ratkoin päällimmäiset kankaat irti ja laitoin uuret tilalle. Ommellesa huamasin pari pöyrällä lojuvaa tupsua. Oon leikannu ne äSsän kirppispiposta. Olivat aika sammaa väriä ni laitoin ne lenkkeihin piristykseks. Tuun varmaan aika monta kertaa kirroomaan niitä. Mut saahan ne irti sit ko ne on tarpeeks monta kertaa uinu karjalanpaistisa.

Tuulen viämää.

Mulla on semmonen vanha naisten hattu, mustaa huapaa. ÄSsä oli sen saanu kynsiins ja touhus se pääsäns jottain keittiön puusohvalla. Yhtäkkiä se hattu lensi lattialle mun viäreen. Mää rupesin pauhaamaan, ettei saa likastaa ja kolhia mun pyhähattua. ÄSsä seiso puusohvalla ja katteli hattua lattialla. Sit se mutisi miätteliäänä, että "Enpä tiiä, ehkä se oli tuuli joka sen hatun heitti..." Sit se hyppäs ilosena alas sohvalta ja hävis hattuineen nurkan taakse. Siältä kuulu samantiän: "Ja taas! Tuuli heitti!". Pitäisköhän alkaa tiivistää nurkkia, ko noin vettää.

Koo on oppinu rummuttammaan kattiloita. Ko molemmat likat rummuttaa keittiösä, vetäyryn suasiolla toiseen huaneeseen. Toisesa huaneesa se kuullostaa jopa ihan kivalta, kauhee kilinä ja kolina ja ilosta hihkumista. Mut samasa huaneesa, hulluks siinä tullee.

Rakas Annuli.

Pari päivää sitte kävin ekan kerran kuukauteen(!) kirppiksellä. Ainoo saalis oli yläkuvan kahvikuppi, 0,70e. Eilen käytiin kaverin kans Valkeekoskella kiärrätyskeskuksesa (siältä löyty vaan pari tavaraa) ja sit Annulisa. Jos kirppiksen kans vois mennä naimisiin, mää kosisin heti. Jaa, mut ehkä se olis kaksinnaimista. Mut koska kirppiksen kans ei voi mennä naimisiin, mun ei tartte harkita avioerroo.

Yläkuvasa mun syntymän tianoilta lehti. Alakuvasa TARJOTIN, kattokaa! Kisuja (ja koira), pikkukisuja 70-luvulta! Jugoslavialainen piäni emalimuki, Sarviksen purkki ja Orthexin rasia. Ja kaks lautasta lissää, löysin ne kolme erellistä sillon kuukausi sitte, voi sit miäs polttaa näppins usseemmin (tulevat mikrosa järjettömän kuumiks).

Nailonkassi, virkatut tikkurit, sinapinkeltanen pipo, rairallinen Peltricin yäpaita ja Hyvonin aluspaita, jota ehkä käytän ihan päällispaitana. Hyvon yllä, hyv´on olla.

Kalastuspeli äSsälle, koolle ankka. Nukke on semmonen jota en viittiny olla ostamati, ko Koo sitä näpläs niin pitkään ja hartaasti.

Pyyhe, piäni punanen tyynyliina ja isompi sinivihree, taustalla oleva lakana ja sammaa kankasta tyynyliina.

Aika kauheeta vihreetä trikoota, mut mää nään siinä pairan. Ei niin retroo mustavalkosta trikoota ja tosi retroo kalsarikankasta. Lisäks iso pala valkosta vuarikankasta, en kuvannu.

ÄSsälle sanoin, että se saa valkata minkä tahans lelun, kunhan se ei oo kallis tai iso. Se valkkas tommosen kauheen kankaisen tiikerin. Että ossaa ollakki nuhjunen otus. Kauheet takkuset poskikarvatki, saiskohan ne ratkoo irti? Takana näkyvä kirja ostettiin kans.

Lopultaki muistin myllätä keittiövälinelootasta ittelleni reikäkauhan. Pari vaatettaki ostin mukuloille, vaikkei ne mittään tarttis. Laskeskelin, että mun ostokset oli hinnaltans keskimäärin 1,50e. Älkää kertoko Miähelle, mut mää maksoin siittä tarjottimesta 7e, mää yritin jättää sen sinne, mut ei se vaan onnistunu.

Persrättejä.

Kääkkä melkein parikytä vuatta sitten nimes ne tuppeloiks. Nyt mää oon ruvennu käyttämään niistä nimmee persrätit. Terveysside on niin karmee sana. Mää oon aina ihan pahalla päällä ko on "se aika kuusta", ja se johtuu ihan vaan niistä räteistä. Miähelle kitisen nukkuumaan mennesä, että persrätti hiostaa ja päivällä manailen ittekseni. Ja ai että ko on ärsyttävvää ko karva tarttuu siihen rätin liimaan, nipistää niin pirusti. Mää en oo ikinä ollu oikeen innostunu mistään tamppooneista (mahtaisko tuala parin mukulan venyttämäsä värkisä ennää mikkään pysyäkkä). Mulla on kyl kuukuppi, mut en oo saanu aikasesks ees tehrä sille käyttöönottokeittämistä.

Tosa syksyllä tilasin Kestovaippakaupasta softista, kuivaliinakankasta ja bambukankasta. Sain kans syyn tilata kauan himoitsemani nepparipihrit ja tiätty kasan erivärisiä neppareita. Tähän mennesä oon kironnu joka kerta ko lorotus alkaa, että miks mää en oo ommellu ittelleni viäläkä niitä rättejä. Nyt otin itteeni niskasta kii. Kolme iltaa meni askarrellesa ko mukulat nukku.

4 yärättiä, 8 päivärättiä ja 3 kalsarinsuajaa. Pärjäisköhän niillä?

Jos kerran oon mukuloilla käyttäny alusta asti kestovaippoja, ni miks mulle tuli nyt vasta miäleen tehrä niitä ittelle? Ihan yhtä hittaita ne on aikuistenki vaipat maatumaan kaatopaikalla. Ja jos kerran mukulan iho pyssyy kestovaipalla parempana, ni miks ei aikuisenki. Nyt looraa hellii pehmee kankas hiostavan muavin sijjaan. Miks mää tosiaan en tajunnu tätä aikasemmin? Ei tarttenu eilen illalla kitistä Miähelle.

14 vuatta Miästä.

1999

Toi kuva on otettu noin 13 ja puali vuatta sitte Nummirokisa. Sen vuaren tammikuun 8. päivä mää iskin ton mustapään ravintola Lintuparven jukepoksin erestä. Olin mää sitä kattellu jo hyvän aikaa. Erellisen poikakaverin aikana se teki muhun vaikutuksen silittämällä mun poskee yksisä pileisä. Sitä se sit kyl ei oo sen jälkeen tehnykkä, siis silittäny, mut ensivaikutelma on tärkee.

Mää muistan sen ko kiärein öisin yksiöni sänkysä, uni ei tullu ko aattelin vaan sitä ihanaa tyyppiä joka rupes mun kans seurustelemmaan. Ruakaka ei oikeen maistunu. Kihloihin mentiin vuaren seurustelun jälkeen ja yhteen muutettiin 2,5 vuaren seurustelun jälkeen ko se lähti opiskelemmaan Tampereelle ja mää lährin mukkaan.

Ton parempaa kihlakuvvaa meitistä ei oo. Uusivuasi 2000.

Naimisiin mentiin kevväällä 2008 maistraatisa. Kenellekkä muulle ei kerrottu ko Miähen yhrelle kaverille joka tuli toristammaan. Häät tuli maksamaan sen 30e joka meni Nesteen baariin pyttipannuista. Halvemalla oltais tiätysti päästy jos oltais juatu vaan kahvit. Porukoille ilmotettiin postikortilla siittä naimisesta.

Hääkuva.

Mukula tuliki sitte seuraavana vuanna ja sit ostettiin talo. Ja tuli se toinenki mukula. Mut sen te tiärätteki jo.

Miäs häämatkalla Norjanristeilyllä.

Joskus (aika usseinki) mää ihmettelen, että mites se tollai mun kans on oikeen noinki kauan viittiny olla.

Mää häämatkalla Norjanristeilyllä.

Semmonen on mun Miäs.

Kysyin, kattoisko miäs mun kans joskus Cherbourgin sateenvarjot. Kerroin sen olevan hiano romanttinen elokuva kuuskytluvulta, kaikki vuarosanat lauletaan. Se sano, että hän voi tulla torkkumaan sohvalle sammaan aikaan. Mut vaan jos mää luppaan kattoo sen kans Hobo with the shotgun valittamatta kertaaka, että se on tyhmä ja väkivaltanen leffa.

***
Aamulla käperryin sen sylliin peiton alla. Käytiin tämmänen keskustelu:

Mää mutisin: Ihana pesä.

Miäs: Kotkanpesä...

Mää: Mikäs kotka mää nyt oon!?!

Miäs: Hitlerillä oli kotkanpesä.

Mää: Ai, Hitlerikö mää oon!?!

Miäs: Niin no, semmonen yksinvaltias.

***
Ihmettelin, että miksköhän ohuenohuisa makkaransiivuisa on aina se alimmainen siivu paksumpi ko muut. Miäs totes, että koska sen sen siivun jälkeen se siivutuskone on konfikuroitu väärin. 

Juu, semmonen se on se mun miäs. Se on mua pualisen vuatta nuarempi, sillä on pitkät jalat ja vähän kyämy nenä (se murti sen piänenä Särkänniämen taikajoesa, tai mikä lemmenvene liänee). Se on hirveen kärsivällinen ja sopeutuvainen, välillä mää kuvailen sitä jopa askeettiseks. Se on ihana ja se on ollu mun kans jo 14 vuatta.

Mulla on ussein paha tapa lopettaa toisten lauseita. Miähen kohralla mennee aina mönkään. Se ehkä johtuu siittä, että se ajattellee niin eri tavalla ko mää. Mun miälestä se aina puhhuu ihan sekavia, mut piloillans se sen tekkee. Mites mukulat mahtaa oppia mittään, ko se sekottaa niitten päät höpinöilläns.

Yritin opettaa äSsälle kelloo, ko se on niin kiinnostunu siittä.

Mää selitin jottain nukkumaanmenoajasta ja siittä millai pitkä viisari on suaraan ylöspäin ja piäni viisari osottaa kahreksikkoon. Miäs tuli siihen höpöttämmään, että ko pitkä viisari osottaa aku ankkaan ja piäni viisari osottaa moskovaan...

***

Saunasa halailin miästä. Totesin, että sillä on laksatiivinen vaikutus. Se vastas, että ei semmosta saa saunasa syärä. Mun tartti taas olla vaan niinku että Täh?
***

Mää ilmeisesti niälen aina alun sanasta kiitos. Miäs on kuulevinaans aina vaan pelkän -tos. Ko mää sanon (kii)tos, se vastaa aina, että "kii". Tätä on jatkunu päivittäin ainaki jo kymmenen vuaren ajan.
***
Meillä on vuasipäivä 8. tammikuuta. Sunnuntaina mää rupesin miättimään, että niiii, se on sitte kahreksas päivä ylihuamenna. Kysyin Miäheltä tiätääks se mitä se tarkottaa. Se vastas, että "Jaa, se meinaa varmaan sitä, että on viikko aikaa korjauttaa auto ennen katsastusta." Mut se virnuili siihen malliin, että ehkä se tiäsi.

Retrot on kivoja.

Totesin aamulla että tartteeki kokkeilla Koolle tota vaaleenpunasta retrohaalaria, jos vaikka sopis jo. Hitto, sehän on jo melkein piäni. Muistin sen olevan 80 senttinen, eihän se ookka ko 70. Se on roikkunu pukuhuaneesa, siälä mennee katonrajasa semmonen pyykkinaru johon oon ripustanu retrovaatteita.

Oon täsä siivonnu tiatokonetta, se ko on niin täynnä, ettei ennää meinaa mahtua uutta. Löyty ajalta ennen äSsää kuvia minkä olemasaolloo en ees muistanu. Kevväällä ennen ko äSsä synty, Anoppi anto mulle kassikaupalla Miähen vanhoja vaatteita. Suurin osa on peräsin alunperin Miähen serkulta (syntyny -73, Miäs -80). Aatelkaa kuin onnelliseks semmosista tullee ihminen joka oottaa esikoistans ja on hulluna retroon. Oon näemmä kuvannu niitä ennen ko ovat menneet pyykkiin. Ai ko tota tilannetta on kivvaa muistella!

Tosa ei tainnu olla ees kaikki...

Toi ruskeerairallinen paita on ollu tosi ahkerasa käytösä.

Oi totaki t-paitaa! On ne niin kivoja!

Ihmeellinen lakki, vuaritettu eli ei veny ja silti mennee mukulalla kolmena talvena.

Punasilla potkuhousuilla meijän molemmat mukulat on tullu sairaalasta kotio.

Vastailin.

Kiki oli tehny kysymyksiä johon aattelin vastata. Tää on joku haastehomma, mut mää en jaksa keksiä omia kysymyksiä enkä haastella kettään. Jos joku haluaa, ni vastatkoon noihin Kikin kysymyksiin. On kyl ihan Kikimäiset kysymykset. Mun kysymykset olis varmaan jottain niinku että "Mitä sanot ko anoppi tullee kyllään?" tai "Kummanko ennen ottaisit, sun tekemän kaakun vai mutapaakun?"


1.Jätskiannos, millä kuorrutetaan? 
Mun suasikki on varmaan parikytävuatta ollu se nougatkastike jota välillä saa jätskin päälle kioskeista. Sitä ruskeeta joka on valkosesa pullosa misä on pähkinän kuvia. Roskia EI saa laittaa. Eli siis strösseleitä.

2.Ota lähin kirja ja kolmannen sivun kolmas lause. Mitä juuri lukaisit?
"Mekossa on liikkumaväljyyttä ja se sopii 0-3 kuukauden ikäisille." Ompele lapselle, Elsebeth Gynther.

3. Jaajo palaa Aamulypsäjäksi. Ajattelitko juuri, että upeeta ja mahtavaa vai Mitä? kuka?
Ensimmäitteeks mää googletin ton Jaajon, piti tarkistaa ettei siinä oo kirjotusvirhettä. Ei kai siinä sitte ollu. Ikinä en oo tyypistä kuullukkaan. Eli aattelin, että Mitä? kuka?

4.Jos sää saisit vetää aamutreenit Jokereille niin minkälaiset ne olisi?
Jos kysymyksesä on se jääkiakkojoukkue, ni pistäisin ne pellaamaan twisteriä alasti (kyl se saattaa treenistä mennä). Hyväkuntonen miähen kroppa on kaunista katteltavvaa ja vähä huanokuntosempiki on nätti. Piäni kaljamaha saattaa olla oikeenki herttanen.
Mut jos kysseesä on lauma semmosia narreja kirjavisa vaatteisaans... taitaisin erhottaa niille kans sitä twisteriä. Saisivat sit laulaa ritareista samalla ko "voimistelevat".

5.Muna, vaalean vai tumman leivän päälle?
Tumman leivän. Mialuiten Peltopojan.

6.No mitä ihmettä? Hesari julkaisi tietokoneesi sivuhistorian artikkelissaan. Löytyykö sieltä mitään, jonka olisit halunnut deletoida ennen paljastusta?
Ei siältä pitäis löytyä. Pornotki poistan aina historiasta heti. Vaikka on siälä tiätysti nyt joku Jaajo.

7.Mää olisin karppaaja ja pitkäkyntinen voro. Pelastaakseni sinut mää justiinsa käväisin ja varastin sun sokerivaraston. Koska arvelet huomaavasi rikokseni?
Ko määki nyt karppaan, ni sää varmaan haluat pelastaa mun perheen. Mää huamaisin sokerin puuttuvan varmaan viimeistäns siinä vaiheesa, ko tarttee ruveta tekkeen Koon synttärikakkua parin viikon päästä.

8.Jyrki Katainen sai kotiäitien työllistämisen lisäksi toisenkin mahti-idiksen; Koko kansa oli töllöön pantava. Pakko osallistua tositeevee ohjelmaan, mihin ohjelmaan oma hakemuksesi lähtee?Koska meillä ei oo se telkkari näkyny kohta kolmeen vuateen, mää en tiiä tositeeveestä höykäsen pöläystä. Enkä perehtyny siihen pahemmin telkkariaikoinaka. Wikipediasta löyty mukava lista (taas sivuhistoriaan hävettävää, tositv-googletus). Nykäsen Matti kuullosti kivalta. Voisin seikkailla Matin kans. Toivottavasti en ikinä jouru osallistumaan Sinkkuäidille morsian -ohjelmaan. Ei ko sulhanen, vai mikä se nyt oli.

9.Älä säikähdä, sun ei tarvitse vetää yllesi tekokuitutrikoista kondomintiukkaa haalaria, mutta jos sää saisit supersankarilta yhden voiman, niin mikä tarttuisi matkaan?
En tiiä onks se supersankarin voima, mut mää oon aina halunnu pystyä liikuttammaan esineitä tahronvoimalla. Joskus tuijotin kynnää pöyrällä ja yritin saara sitä liikkumaan, mut ei se ryäkäle liikkunu vaikka mää kuinka tahroin.

10.Kalvoiko mieltäsi yhtään epäilys siitä, että ne Mayat laskivatkin oikein, eikä kyseessä olisikaan ollut se, että kivestä loppui tila?
Ei etukätteen, mut sen päivän iltana kyl. ÄSsä oli just menny mammalaan yäkyllään ja Miäs oli niitten leffan ensi-illasa (<linkin tiiseri on kuvattu meijän olohuaneesa). Olin siis ihan yksin kotona Koon kans. Jos koko perhe olis ollu kotona, ni en olis varmaan ees miättiny koko asiaa. Nyt sit kumminki tuli illalla miäleen, että mitä jos kummiski tullee maailmanloppu ja äSsäki on siälä kaukana, näkisinks mää sitä ennää...?

11. Kerro minulle uteliaalle jotain, jota en ymmärtänyt kysyä.
Sää olisit voinu vaikka kysyä, että koska oon viimeks mokannu. Voisin sannoo, että eilen. Eka moka oli se, että soitin oikeen vartavasten miähelle töihin kysyäkseni, että haluaisko se lähtee johonki illalla. No halushan se tiätysti. Päivä mukuloitten kans ja sit piti hoitaa niitä yksin viälä iltaki. Toinen moka oli se, että päätin käyrä niitten kans saunasa. Kolmas moka oli se, että annoin niille saunajuamaks mehua. Pääsin niistä sit erroon tuntia myähemmin ko mitä normaali nukkumaanmenoaika on.

ÄSsä piirti karvasen kissan. Ekkaa kertaa sain selvää enkä vaan kohteliaisuuresta mutissu, että no niimpäs piirsitki.

Pussilakanapaja.

Mulla alko tosa joulun alla pussilakanapaja. Ässälle tein kolme pussilakanaa, niitä ruppee varmaan olemaan vähintääns riittävästi. Yllä on leijonakankaanpalasta tehty pussilakana. Leijonien alla vanha pitsi ja muu osa haaleenvaaleenpunasta vanhaa lakanaa.

Toiseenki pistin vanhaa lakanaa ja tyynyliinasta leikkattua pitsiä. Se on tosa alla.

Tohon erellisseen pussilakanaan tein pariks tyynyliinan jossa on sitä sammaa pitsiä. Ja sit piänensin aikuisten pussilakanan mukulan peittoon sopivaks. Siihenki sai loppukankaasta sopivasti tyynyliinan. Ne taas alla (niin ku ette muka älyäis).

Kääkälle joululahjaks pari äitiyspakkauksen peittoon sopivaa pussilakanaa (musta tullee nähkääs kohta täti!!!). Rairallinen on semmosta kankasta jonka se on itte joskus ostanu kirppikseltä mut anto mulle ko ei ollu keksiny sille käyttöö. Tilkkupussilakanan tein ko jäi pari tilkkua yli mun isommasta tekeleestä. Sisälle pistin viälä ohkasen peiton lämpimämpiä kelejä aatellen.

Pussilakanapulmastani hualimatta tein parisänkyyn samanlaiset pussilakanat kahresta erilaisesta. Fiksua eiks? Ei ainaka määrä lissääntyny kaapisa. Päälipualet on sitä taannoin kirppikseltä löytynyttä retropussilakanaa ja alapuali jottain valkosta hotellilaatua.

x2

Ja viimenen ei oo pussilakana, ihan vaan tavallinen lakana. Tai ei niin tavallinen. Mää rakastan sitä ko siinä on reikiä ja se oli alunperin liian kappee. Levensin sitä vanhan lakanan suikaleilla sivuilta. Käytiin syksyllä Ikeasa Kääkän kans, siältä sen ostin. Kattelin että eiks löytyis lakanaa joka menis retrovärien kans ja se lakana oli ainoo väriäns, kokkoons ja viälä nippusitteillä lävistetty johonki mallitankoon. Reikien ansiosta sain tinkattua hinnan mukavan alas ja sain mukavan rynttylakanan. Reijät muistuttaa siittä että pääsin halvalla. Pitäkööt Ikea ehjät lakanans, mää en täyttä hintaa maksa.

Kiitos!

Mää sain niin mahtavia kommentteja eiliseen juttuun, että piti oikeen napata printscreenillä kuva ja tällätä se konneen taustakuvaks! Se näkkyy tosa yllä. Aina ko mää nyt avvaan konneen ni tullee näkyviin ensimmäitteeks ylistystä. Hyvä tekosyy sille että voi sitte avata konneen heti aamusta, tullee hyvä päivä sillai. Kiitos! Vaikka mää kyl eppäilen, että toi anonyymin kommentti on jonkun tutun jekku. Kuka ryäkäle tunnustaa?

Kahrestaki blogista sain tunnustuksen. Kiitos niistä Kosotätille ja Annelle! Nyt pitäis sitte jakkaa se kahreksalle ja kertoo kahreksan asiaa ittestä. Aika armottoman iso luku se kahreksan. Täsä tapauksesa. Niin että tairan laiskasti pualittaa.

Pannaas menemään vähä tommosille uuremmille tuttavuuksille: Oranssi omena, Vaapukka, Aivosolun ajatukset ja Äidin lintu.

Ja ne kahreksan, eiku neljä, asiaa:
* Mää en oo ikinä oppinu syämään maksaa. Enkä oikeen silakkaakaan ja se harmittaa mua. Mut maksa ei harmita.
* Jos mua jännittää vaikka tyähaastattelu, mää nään aina erellisenä yänä unta että mun hampaat alkaa heilumaan.
* Mää aivastin kätteeni, kättelin inhoomaani entistä opettajjaa ja lakkasin sillai ihoomasta sitä. Ihan tasoisa ei olla, mut oli se jonkinmoinen kosto.
* Mää oon innostunu kattomaan netistä vireoita joisa soitetaan kirkonkelloja. Kuullostaa tylsältä, mut hei kattokaa ny mikä meininki:

Kividödö.

Mää ko oon semmonen haisuli, ni vannon kividödön nimmeen. Kylhän mää silti haisen, vaikka sitä käytänki, mut älkää tuamitko dödöö, vaan mut. Ko laittaa kivvee kainaloon, hiki ei haise vuarokauteen. Normaali ihminen varmaan pesis ne kainalons ja laittais lissää dödöö, mut en mää jaksa yhtä mittaa lotrata. Haisen sit vähintään joka toinen päivä.

Mulle tuli yhteen aikaan Me Naiset. Kerran siinä oli dödötesti. Se toimittaja haukku kividödön lyttyyn, sano että se kirveli kauheesti ja heti samana päivänä hiki haisi. Sen kirjotuksen perusteella lopetin tilaukseni (tosin lehti tympi muutenki), viäläki harmittaa etten vaatinu niitä kirjottammaan oikasua. Jos toimittaja ei ota selvää miten tuate toimii, ei se mun miälestä oo hyvvää journalismia. Se on taatusti ajellu kainalokarvat terävällä terällä raappien ja vetäny sen jälkeen sualaa päälle (sualaahan se kivi on), tottakai se kirveltää. Sen dödön toiminta perustuu siihen, että se suala takertuu karvatuppeen ja estää siinä pakteereita aiheuttamasta sitä hajua. Hiki ittesänshän ei haise, se on se ulkopualta tuleva paska mikä sen hajun tekkee. Eli tarvitaan miälellään piäni sänki, vaikka semmonen yän yli kasvanu. Pitempään karvaan saattaa haju pinttyä jos ussein päästää kainalot haisemaan.

Oon huamannu kans sen, että pyyheliinasta voi tarttua kainaloon pöpöjä jotka pillaa kiven toiminnan. Jos on jo pari kertaa kuivannu ittens siihen hantuukiin, ni ei kannata lääppiä sillä kainaloihin. Eli jotenki sen kiven käyttö on aika niksikästä. Ihmettelen vaan, että miks semmosen mineraalidödön ostajille ei kerrota kunnon käyttöohjetta.

Toinen mikä liittyy aiheeseen on hyvä oliiviöljysaippua. Sillä ko pessee kainalot, ni ei haise niin pahasti. Esimerkiks tämä on hyvä.

Rynttyliisa sannoo: Osta kividödö, on hyvä dödö.

Karppaus.

Siittä se vuasi lähtee. Mun uurenvuarenlupaus on se, että ruppeen toinen tammikuuta karppaamaan. Tossa eilen sain jo ensimmäisen vähättelevän kommentin ko mainittin asiasta. Anoppi tuhahti, että eiks se vaan riitä et vähentää kaloreita. Nii, mutko se ei onnistu mulla. Joko mää oon syämättä sokeria, tai sitte mää syän sitä ihan pirusti. Kyl sen moni tiätää kuin ärsyttävvää se on ko sanotaan, että ittehillinnästä siinä laihruttamisesa vaan on kysymys (ja onhan se totta, karpatesa onneks ei sitä ittehillintää tarvita). Ko lykkäsin tännään anopin mukkaan lopun kaakun (ne oli siis meillä yätä), ni se nauro että kyllä sää nyt voit palan kakkua päiväsä syärä. Nii, mutko en voi. Ne jotka tiätää karppaamisesta ees perusteet, tiätää ettei sitä kakkua sit syärä aluks, muuten siittä sokerin syämisestä ei pääse ikinä erroon. Ko mää sanoin, että mää saan ihan tarpeeks sokeria ko syän marjoja ja herelmiä, ni sen ilme kerto mun olevan sen miälestä ihan hakoteillä.

Kai mää voisin paasata karppaamisesta vaikka koko päivän. Se on ihan ko joku uskonto mihin huarahtaa. Sitä vastaan olevat vois paasata yhtä pitkään. Media mollaa karppausta tasasin väliajoin. Esimerkiks tää pistää ärsyttämmään: "Yhden lihakilon tuottaminen vaatii vähintään kymmenen kiloa kasvikunnan tuotteita. Tutkijoiden mukaan koko maapallo ei voisi karpata." Se on kyl täysin totta, että lihan tuattaminen on kuluttavvaa puuhaa, mut mua ärsyttää se, että aina vaahrotaan siittä kuin paljo karppaajat syä lihhaa. Kasvissyäjäki voi karpata, oon nähny ja hyvältä näytti. Ittellä lihansyänti ei viimeks lissääntyny yhtään, juuresten, salaattien, herelmien ja marjojen syäminen sen sijjaan lissäänty. Mun miälestä mää en oo ikinä syäny niin terveellisesti ko sillon, ko mää karppasin 4 kuukautta. Sen lisäks että laihruin 7 killoo sen 4 kuukauren aikana, laihruin viälä lissää lopettamisen jälkeenki koska olin tottunu syämään terveellisemmin. Mukulanorotus sai taas suklaanhimon herräämään ja taannuin takasin sokerinarkkariks. Kohta mun ei tee miäli makkeeta, oon virkeempi, eikä tartte yhtämittaa olla kohnaamasa jääkaapilla. Ja ai että millai mää herkuttelen!

Älkää karatko minnekkään! Mää luppaan, että tää oli ainoo paasaus jonka asiasta kirjotan. Piäniä raportteja voin välillä antaa liittyen kokkauksiin ja persuksen kokkoon. Jos sen sallitte. Aamen.