tiistai 3. tammikuuta 2012
Uusi vuasi ja uuret kujjeet. Tai sit ei.
Vuarenvaihre meni mukavasti. Siinä sitte saunottiin ja syätiin kamalasti. Raketit paukku sopivan vähän, pauke loppu kummasti melkein kokonaans siinä just vähä ennen kahtatoista. Hervannasa asuesa uurenvuarenyä oli aina ihan siätämätön, paukku aamuseittämään saakka. Lisäks viälä päivät ennen ja jälkeen uurenvuaren. Katti oli vähä vaisu, vaikka kyl ulkona käviki melko normaalisti. Mut yällä ja viälä aamullaki se kyhjötti kummallisesti vintin rappusisa. Taisi vähä ihmetellä, että mitä siälä ulkona tapahtuu. Sääliks käy mettän eläimiä. Yhtenä vuanna olin pihalla siinä pualenyän aikaan. Ihmettelin että mikäs täsä nyt näyttää niin ourolta (en siis tarkottanu raketteja). Tajusin että pikkulintuja lenteli puusta toiseen, ei ne yleens pimmeellä lennä. Raukkaparat, varmaan ihan paniikisa.
Just siinä vuaren vaihtuesa syätiin vohveleita. Sualasesa mössösä oli kinkkurouhetta, sualakurkkua, tuaretta kurkkua ja raakaa sipulia kermaviiliin sotkettuna. Ko mulla ei ollu mansikkahilloo, ni tein sauvasekottimella mansikoista mössön jonka kuumensin paksummaks perunajauhojen kans. Ja sitte jatkoin kermavaahtoo sitruunabulgarianjukurtilla, hyvä tuli. Kannattaa kokkeilla, vaikka lättyjenki kans.
Tuli eilen kauhee hinku päästä jouluverhoista ja -tuukeista erroon. Kuusi saa olla viälä loppiaiseen ja jouluvaloja pirän viälä jokuset valasemasa mun yäsyämisiäni. Laitoin keittiöön verhot, jotka tosa marraskuusa ompelin. Rupesin kattomaan, että toi verhotanko on tosi ankee. Miätein, että pitäisköhän se maalata tai jottain. Oranssiks? Punaseks? Tai vaihtaa se johonki? Jos joku keksii hyvän irean, ni kertokoon mullekki.
Eilen oli päivä jota oon orottanu. Nyt tää uusi mukula on ainaki jo pysyny kauemmin vattasa ko toi ensimmäinen. Eilen oli siis rv 34+4, siinä vaiheesa sain esikoisen. Kattotaan ny, että mites tän toisen kans. Toive mulla oli, että ei ainaka viälä aikasemmin tulis, eikä nyt sitte tullukka. Löysin kirppikseltä piänen toppahaalarin. Taitaa olla kokona 62 cm. Se äitiyspakkauksen (en ottanu toista pakkausta, puhun siittä 3 vuatta vanhasta) haalari on 70 cm, vastaa kyl vähintään 74 cm, on ihan liian suuri vastasyntyneelle. Niin että toi pikkuhaalari oli ihan kiva löytö. Siinä oli kaiken maailman lirpakkeita ja lärpäkkeitä ja jottain koirankuvia, tuunasin sen ommaan makkuun sopivammaks.
Tekis miäli ommella sille uurellekki joskus jottain, mut ko ne piänet vaatteet on käytösä niin vähän aikaa ja niitä nyt löytyy kaapintäyreltä ennestäänski. Seki, että jos tiätäis kumpaa sukupualta siältä on tulosa, varmaan lisäis viälä ompeluintoo. Nyt en sitte oo tehny sille ko vaan parit lämpimät pualipotkuhousut. Kaikki taitaa olla jo kunnosa, mittään ei tartte hankkia eikä järjestellä. Senkus tullee siältä sitte vaan, tosin vois se vaikka viälä pari viikkoo tuala piilosa pysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti