Naamaan sattuu.

Olin tännään keikalla. Mää en yleens yhtään tykkää käyrä keikoilla. Ihmiset tönnii ja oompahan saanu maiharistaki joskus päähäni daivaajalta. Nyt oli Tampere-talolla Amorphis, mää rakastan sitä bändiä! Naamaan sattuu viäläki, koko keikan ajan naamalla oli väkisinki kauhee virne, ei sitä saanu pois. Ja välillä piti huakasta syvvään onnesta. Mää oon nähny ne viimeks 15 vuatta sitten, tällä kertaa meininki oli rauhallisempi ja säily silmiklasitki ehjinä. Tommonen keikka on mun miäleeni ko saa istua omalla paikallans ja kuunnella hyvvää musiikkia rauhasa. Paikkaki oli hyvä, just äänitarkkailijoitten takana. Soittivat ihan parhaita piisejä, välillä piti pistää oikeen silmiä kii. Ja kyl siinä melkein jo tuli tippaki linssiin ko komia miäs mossas pohkeeseen ulottuvilla rastoilla. Siis oikeesti, niin hullulta ko se kuullostaaki. Mut mää taisin olla vähä turhanki innoissani, hyvä ko pysyin krimplenessäni. Sillai siinä käy ko pääsee pois kottoo. Itseasiasa jo toisen kerran samana päivänä, pääsin kans pesukoneostoksille ko päivällä hajos pesukone (hyvä ettei polttanu talloo).

Tossa on video, mun mielestä vähän huano, mut piisi on hyvä. Se on mun ja äSsän piisi. Sillon ko äS oli ihan piäni (siis niinku alle 3 kilonen) ni me tanssittiin tota aina meijän keittösä.