Anopin lahja.

Mulla on tapana leipoo Anopille aina joululahjaks. Se ko ei itte ossaa leipoo, eikä laittaa ruakaa. Kyl se välillä yrittää, välillä onnistuuki, lohipiirakka ainaki onnistuu aina ja on hyvvää. Tänä vuanna mää annoin sille tämmäsiä:

Fudket piti jauhottaa kaakaojauheella, ko palottelin sen liian aikasin ni tuli rumia paloja. Kyl se kaakao siihen soppii hyvinki.

Sitä kuuluisaa inkiväärikakkua, josta äSsä ei tykkää. Anoppi sai toisen ko tein kaks.

Lohiriisipastejoita. Pasteijat on mun herkkua, tarttis usseemmin tehrä.

Leipasin 4 joulukakkoo, taikinaan pistin pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja silputtuna. Pari niistä vein Sipen Kukkaan (mainostan), yhren annoin Anopille ja yhren pirän itte. Saas nährä miltä maistuu, en käyttäny mittään ohjetta. Hyvältä ainaki haisi...

Miäs osti Anopille ja Appiukolle (tai siis vanhemmillens) pullot Alkosta. Tosa just ennen ko ne lähti meiltä, Miäs syäksy kellariin paketoimaan niitä. Ko se toi ne paketit niille, mää kauhistuin. Se oli paketoinu Anopin pullon mun retrolla hyllypaperilla, jota oon säästäny kaapisa aarteena jo pari vuatta. No, se meni sit siinä. Ko en oo sitä viälä tarvinnu, ni tiä kauanks se olis siälä kaapisa lojunu. Miäs oli kuulemma kysyny multa, että misä meijän joulupaperit on, mut ko se puhhuu niin hiljaa ja Anoppi kailottaa niin lujjaa ni mites mää olisin tiänny mittään vastata.

Oli mulla sit viälä kans Anopille valkonen amaryllis jonka ostin Sipeltä ja ittelleni samanlainen kans. (Huusholli on täynnä valkosia joulukukkia, Kiki perhanako se on tartuttanu mulle jonkun valkotaurin.)