Kiki`s home.

Moni täälä blogiviirakosa on varmaan huamannu supersuasituks nousseen Kiki´s home -blogin. Mää kävin siälä! Siis en siälä blogisa ko siälä homesa. Tai siis oon mää siälä blogisaki käyny, mistäs mää muuten olisin tiänny ängetä itteni sinne kyllään. Tuli ihan semmonen olo niin ko olis käyny jossain kuuluisasa paikasa, ko oli ennestääns nähny kuvia siittä huushollista. Hianoo oli, niin ko kuvista on voinu päätellä. Kikillä on silmää sisustamisseen. Vaikka tyyli poikkee täysin mun omasta, ni pirin sitä viihtyisänä ja korikkaana.

Kysyin äSsältä kotona, että oliks se Kiki kiva täti. Se vastas, että "Joo, se oli tosi kiva ja siälä oli hyvvää ruakaa"! Tais olla mukulan paratiisi ko teen kans oli niin montaa sorttia herkkua, etten tainnu ees keritä jokaista maistaa. ÄSsä sokerihumalasans käytti parisänkyä trampoliinina, mut muuten oli nätisti.
Määki tykkäsin Kikistä (ja ruuasta), se oli semmonen mukava ja sympaattinen ihminen.

Jos mut saa kyllään, voi orottaa punastelevaa, kissankusihieltä haisevaa höpöttäjjää jonka silmät tullee punasiks ja alkaa vuatamaan jos pittää selittää vähänki pitempää juttua. Hien sais kyl muutettua ihan tavallisen hajuseks autolla-ajostressihieks jos vaan malttais olla käyttämäti noita ihania 70-luvun tekokuiturynttyjä. Ihmeen vähällä stressillä kuitenki ajoin viaraaseen kaupunkiin. Ulko-ovella helpotuin, ko tiäsin olevani oikeesa paikasa (oli sen verran sitä valkosta rekvisiittaa siinä seinännojalla).

En oo muuttanu kuvvaa mustavalkoseks, siälä oli oikeesti ton väristä.

Vessasta on pakko kans pistää kuva. ÄSsä kävi 4-5 kertaa pytyllä, joka kerta sen piti mainita erikseens, että onpa hiano vessa. Siälä oli niin puhrastaki, että sitä piti yhtämittaa käyrä ihmettelemäsä. Tarttee varmaan muuttaa meillä vessan sisustusta, jos se sitte malttais usseemmin mennä ajoisa pissalle. Tai sitte pestä lavuaari joskus.

Mää ostin tilaisuutta varten oikeen "uuren" hammeenki (kuva alla). Taas sitä hajutaattua laatua. Onneks pistin mukuloillekki siistit ja puhtaat vaatteet. Pelkäsin silti aluks että meitistä jää ruskeet jäljet valkoseen sohvaan.

Kostoks Miähelle mun kuvaustouhuihin sekkaantumisesta mää julkasen sen irvistävän naaman täälä netisä.

Kikillä oli mukuloille hankittuna kaikkee kivvaa ja se anto ne lähteisä meille mukkaan. Illalla kotona siältä meijän rumasta ja likasesta vessasta kuulu viano ääni: "Apua, apua! Kissanpoika putos vetteen!" Ja siihen viälä lisäks epämäärästä lörpöttelyä ja veden loisketta. Kiitos viälä, Kiki.
Päätän raporttini tähän.