Viime viikolla menetin rakkaan ystävän. Kymmenen vuatta viätettiin päivittäin aikaa yhresä. Nyt on mulla orpo olo. Se oli kyl orotettavisa, jo usseemman viikon oli ollu outoja oireita, väriseviä pinkkejä ja sinisiä raitoja, sekä hitautta. Olin jo alkanu siirtää tärkeimpiä muistoja vara-asemalle, mut loppu tuliki orotettua noppeemmin. Yhtenä päivänä vaan pimeni.
 |
| Tää kuva on otettu syksyllä 2008. Se oli meijän suhteen kulta-aikaa. Sillon ehdittiin olemaan paljo yhresä. |
Täsä on nyt hyvä hetki muistuttaa kaikkia, että hualehrittaan omistamme ja muistetaan se, että loppu voi tulla yllättäen. Kehittäkkää vaikka ne tärkeimmät kuvat tai tallentakkaa muuallekki. Ja muistetaan sannoo niille välillä vaikka että kiitos.
Herkkää!
VastaaPoistaMun pitäisi lähettää tämä puoliksi hajonnut bestis huoltoon mutta olen niin laiska kopioimaan kaikkea sen sisältöä, että yritän nyt vielä hetken sinnitellä puolikuntoisella kaverilla - vaikka kotona olisi pari korvaajaa korjauksen ajaksi.
Voimia surutyöhön.
Herkkää!
VastaaPoistaMun pitäisi lähettää tämä puoliksi hajonnut bestis huoltoon mutta olen niin laiska kopioimaan kaikkea sen sisältöä, että yritän nyt vielä hetken sinnitellä puolikuntoisella kaverilla - vaikka kotona olisi pari korvaajaa korjauksen ajaksi.
Voimia surutyöhön.
Meilläkin tämä rakas ystävä on jo pitkään oireillut. Aamuisin ei tahdo jaksaa ruveta päivän puuhiin, vaan jarruttelee. Sitten kun jaksaa lähteä liikkeelle, niin kyllä meillä sitten sujuu yhteiselämä koko päivän. Saa nähdä, kuinka kauan jaksaa vaeltaa minun kanssani yhtä matkaa. Tosi pahalta tuntuu ajatus, että joutuisin tästä ystävästäni luopumaan.
VastaaPoista(Osan olen jo kopioinut , mutta paljon on kopioimatta)
Tämä blogistaania on siitä hyvä, että osa kuvista on tallessa, vaikka se rakas ystävä päättäisi yhtenä päivänä sanoa yhteisen taipaleen irti :)
VastaaPoista