Meillä on uusi ruakapöytä! Kiitos enolle joka lahjotti vanhans meille ja kiitos Pappalle joka maalas sen vihreeks.
ÄSsä ei olis halunnu millään luapua vanhasta pöyrästä. Mää olin itte piänenä samanlainen, kiinnyin tavaroihin. Tarkemmin ko aattelee, mää kiinnyn viäläki, varsinki siihen vakstuukiin joka oli siinä vanhasa pöyräsä, se on liian lyhyt uuteen pöytään.
Vanhan pöyrän ongelma oli se, että joku joutu aina istumaan pöyränkontti haarovälisä tai sitte ahtamaan ittens kiinni seinään. Se kun oli pirennetty seinän pualta jatkopalalla. Nyt on yhtenäinen pöytä jonka kaikki jalat on mukavasti pöyrän päisä. Se on parikytä senttiä pitempiki, ei oo ennää niin ahrasta jos tullee viaraita.
 |
| Tää oli ongelma. |
Pappa teki hyvvää tyätä. Mut mukulat hakkaa syämävehkeillä pöytää ja piirtelee siihen tusseilla. Kauankohan pinta pyssyy tommosena:
Upia pöytä, ne kolot joita lapset saa tehtyä, kertovat vaan elämästä, ja mukavista hetkistä pöydän ääressä.
VastaaPoistaMeillä on ihan sama ongelma noiden pöydänjalkojen kanssa ja mäkin haluun uuden pöydän. Vitsit, että piti hetki kattoo tota viimistä kuvaa ennen kun hahmotin mitä siinä on. Sen verran on jo silmät sikkaralla... Hienosti kiiltelee :)
VastaaPoistaHieno ja vihreänä just hyvä!!
VastaaPoistaHieno uusi pöytä! Munkin nuorimmainen tyttö kiinty aina tavaroihin, eikä mitään ois saanu laittaa pois :)
VastaaPoistaHieno pöytä ja pinta kiiltää niin että häikii. Nyt äkkiä uusi vakstuuki päälle, että pysyykin tuollaisena,-jos nimittäin malttaa peittää noin hienon pöydänpinnan.
VastaaPoistaOikein, oikein hyvää ystävänpäivää oikein ison halauksen kera <3
VastaaPoistaIso halaus sullekkin ihana ystävä! <3
VastaaPoista