Koo ja äSsä.

(Oon päättäny olla näyttämättä noitten naamoja, mut jos nyt tän yhren kerran sit.)

Mun piäni vauvani ei oo ennää piäni. Vauva se on viälä, muttei piäni vauva. Tajusin sen lauantaina ko näin Ideaparkisa pariki semmosta ihan piäntä, siis jollain viarailla ihmisillä, mut kyl ne vaan oli hellyttäviä. Koo ei ennää pysy öisin peiton alla ko touhuu unisans, eilen illalla se puhuki unisans. Vähä löytyy jo ommaa tahtoo ja vähä oikkujaki. Varmaan täsä parin viikon sisällä annan sille perunaa, on kohta syäny jo puali vuatta pelkkää tissiä. Eli on se iso!

Sillon ko äSsä oli piäni (siis puhutaan jostain 2,5 kilosesta), meillä kävi kyläsä kaveri jolla on 4 kk vanhempi tyttö. Muistan kattelleeni silmät pyäreinä ko se vaihto sille vaippaa meijän olohuaneen lattialla. Päivittelin miälesäni, että noinki iso mukula tarttee viälä vaippoja! Siis sehän oli joku 4 tai 5 kuukautta vanha. Tiäsinhän mää että niitä vaippoja tarttee käyttää usseempi vuasi, mut se vaan näytti niin valtavalta äSsään verrattuna, pääki oli ihan valtava ja siinä se potkiskeli ja naureskeli, ei se ollu mun miälestä ennää vauva. Nyt Koo on piäni äSsään verrattuna…

Se on varmaan kaikilla sama, vauvasta aattelee, että tästä tullee ainaki isona hyväkäytöksinen ja kiltti laps. Kaikki on viälä avoinna ja tulevaisuus näyttää ruususelta. Ihanasta vauvasta ei koskaan vois ajatella tulevan mittään hirveetä riiviöö. Ässästä kaikki miälikuvat  tulevasta kolme vuatta sitten oli semmosia misä oli siävä, kiltti ja tottelevainen mukula. No, siävä siittä tuliki (niin ko isomamma sano, että ”sammakostakii on murkkapäähääse kauniita”, eli sammakonki miälestä sen omat nuijapäät on kauniita), onhan se kauheen kilttiki, mut aina siittä tottelevaisuuresta en sitte tiiä. Tarttee olla oikeella tuulella, että tekkee mitä käsketään. Sillon en osannu kuvitella niitä tilanteita ko tarttis lähtee johonki, on kiiru ja mukula vaan juaksee karkuun, nauraaräkättää ja tekkee kaikkens että ulkokamppeitten laittamien olis mahrollisimman vaikeeta. Tai sitä että mää kiristelen ruakapöyräsä hampaita ko mukula juaksee ympäri huushollia ja ruaka on syämäti lautasella. Nyt tiiän jo Koon kohralla, että mitä siältä todennäkösesti olis tulosa, mut silti sitä vaan aattelee niitä samoja ruususia kuvitelmia tulevasta. Mut mukavampaahan se sillai on.

Ja siittä Ideaparkin reissusta sen verran, että sorruin ostamaan Koolle shortsit ja hellehatun. Siis ihan uusia vaatteita! Ne kerrat kun meille on ostettu uusia massatuotantovaatteita voi laskee varmaan yhren kären sormilla. Kirppikseltä saa hyväkuntosia halvalla, ja itte tehtynä saa persoonallisempia vaatteita. Nyt melkein harmittaa, mut onhan ne söpöt shortsit ja nätti lakki. Kuvvaa en laita H&M:n rytkyistä, se olis niin teiniäitimäistä. :-)