Liimapyssy.

Ei, en oo ollu valamasa mittään, toi on vaan fiilistelykuva. Tinkeli kuulemma tossa eilen teki pari korua pitkästä aikaa, siittä tuli semmonen haikee olo että tekis ittekki miäli. Niille tiaroks jotka ei lähemmin tunne; mää oon metalliartesaani, eli kansankiälellä hopeaseppä. Kyl mulla olis tuala kaikenlaista peliä ja vehjettä, vois sitä niillä koruja taas tehrä, mutko noi mukulat viä aikaa. En oo sit viittiny ees yrittääkkä tehrä mittään, paha miäli siinä vaan tulis ko aina jäis kaikki kesken.

Mää oon nyt vaan tyytyny purkamaan luamistarvettani ompeluksiin ja kaikenmaailman pikkuaskarteluihin. Hommasin sitte liimapyssyn. Menin Tiimariin, hain hyllystä liimapyssyn ja menin naama punasena kyselemmään myyjältä, että löytyyks niiltä nappikorviksen irtotappeja. Myyjä löysi niitä mulle pussillisen ja mää otin sen irvistellen vastaan. Pakko oli selittää sille, että mun kuuluis kyl oikeesti tehrä semmoset itte hoppeesta. Eihän semmosten ostamisesa mittään nolloo oo, mut mulla oli olo niinko olisin joku uusavuton tai jottain. Kotona sitte esittelin ostokseni Miähelle, se sano kummastellen että tualahan on kellarisa yks liimapyssy jo ennestään. Ei sitte ollu mulle siittä maininnu. Monta kertaa oon valittanu, että toi ja toiki pitäis liimata, mutko ei huvita ko kakskomponenttiliima haisee niin karmeesti ja suttaa paikat. Sillon olis ollu ihan paikallans mainita, että käytäs tota liimapyssyä. Ja nyt se naureskellee ihmisille että sai haukut ko ei oo kertonu omistavans kyseisen esineen. Juu, mut kyl nyt sit kelpaa liimailla ko talosta löytyy oikeen kaks vehjettä. Askartelin sillä sitte nappikorviksia, kirjaimellisesti. Osa Kääkälle, osa ittelle.

Tää blogi on korvannu mun facebookin. En laita ennää tilapäivityksiä, pari vuatta sitten laitoin päivittäin. Poistin siältä kaikki valokuvatki, paitsi albumit mukuloista (saavat si sukulaiset kattella) ja eläinten raadoista (jätin sen lähinnä siks, ko siälä oli niin "hiano" keskustelu mettästyksen eettisyyrestä), joita oon jostain syystä joskus innostunu kuvvaamaan. Laitan nyt noita kouluaikasia teelmyksiä tänne, ovatpahan kuvat sit ees jossain tallella jos konneelta häviävät. Noi oranssilla pohjalla olevat kaulakoru ja rannekoru on mun artetyä. Suunnittelin sen vanhan permiläisen tarun pohjalta.

Shamaani laskeutui maanaliseen maailmaan, kulki meren rantaa pitkin, löysi elämänpuun, lensi vesilintujen mukana puun latvaan ja taivaaseen, näki siellä kodan ja sen sisällä kaksi alastonta naista. Shamaani huomasi keskellä tulen, mutta siinä olikin auringonsäteitä. Toinen naisista synnytti hirvenvasan ja toinen poronvasan. Ne olivat alkuna hirville ja poroille.