maanantai 30. syyskuuta 2013

Vanhaa Arabiaa.


Ko noita kippoja ja kuppoja on aina niin kivvaa hipelöirä, päätin osallistua Arabian kattauskilpailuunMummonmökkielämää -blogin Tuomikki siittä vihjas. Eilen oli hyvä hetki ottaa hätäseen kuvia, ko kerran oltiin leivottu äSsän kans pullia ja viaraitaki oli. Kaikki astiat on Arabiaa (paitsi kukkaruukku). Saa äänestää.

Ja toisesta suunnasta:

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Ehkä vielä joskus on nyt.

Mulla on kaapisa semmonen säkki jossa on liian piäniä vaatteita. Sen nimi on Ehkä viälä joskus -säkki. Kokkeilin jottain vaatteita ja ne mahtu. Jäi sinne viälä jottain mitä oon varmaan teini-iästä asti säästäny, säästän niitä varmaan tuleville teineilleni. Mut mun entinen lempihame mahtu. Ja Anopin siskon vanha villapaita ja kirppikseltä liian piänenä löyretyt toppahousut. Siinäpä sit pitkä nenä niille, jotka väittää ettei karppaus toimi. Eläköön iltasalaatit, mantelileivät, uunijuurekset ja herkkujuustot!



lauantai 28. syyskuuta 2013

Ihhahhaa, hepo irvistää.


Kirppiksellä poikettiin (taas) mukuloitten kans ja molemmille löyty lelu. ÄSsälle Plaston irvistävä keppihevonen ja Koolle Brion palikkalelu. Paitsi, palikkalelulla leikkii äSsä ja hevosella hyppii Koo. No, sama se, molemmat on tyytyväisiä.



Koo ei oo moksiskaan vaikka hepo irvistää.
Mua se kyl vähä kammottaa.

Ittekki sain jottain: Sarviksen 3 dl mukin. Siittäpä mulla on teille kysymys. Sen pohjasa lukkee Mc Dermott´s Design inc. Kuka on Mc Dermott ja miks tollai lukkee mun mukini pohjasa? Tutkein muita sarviksiani ja löysin parista muustaki ton tekstin. Joka tiätää jottain, ni kertoo kiitos.


perjantai 27. syyskuuta 2013

Äitin meikit.

Pengoin tossa yks päivä vessan kaappeja ja löysin purkillisen meikkejä. Vanhimmat on 80-luvulta. Muistan ko kummitäti osti mulle ruattinlaivalla sen luamiväripaketin. Retliini väri on kulunu eniten, sillä oli jostain syystä hauskaa värjätä koko naama.


Aattelin, että heitän pois koko kasan. Mitä niitä säilyttämmään, enhän mää käytä ko ripsiväriä ja harvoin sitäkä. Sit välähti! ÄSsää vois kiinnostaa! Sehän piirtelee kaiket päivät ja suttaa vesiväriens kans. Tottakai se haluaa testailla mun hianoja, värikkäitä luamivärejä ja huulipunia. Tai sit ei. Ko kysyin, se vaan jankutti, että "En halua, viä ne pois". No mää vein. Ja leikein niillä sit itte.


Siinä sit kerätesä niitä takasin purkkiin, mutisin että "Vai ei äitin meikit kelvannu". ÄSsä huakaili sohvalta, "Annetaan mun vaan olla tämmänen koko mun loppuelämän". Joo, annan olla, ihan hyvä se on tommosena. Ja mun loppuelämän taitaa olla ne meikit siälä purkisans vessasa. En mää viäläkä raskinnu heittää niitä menemään.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Syksy.






Räntää ja rakeita. Niitä on hauskaa kattoo ikkunasta. Ennen ko alko satamaan, oltiin pihalla. ÄSsä hyppi lehtikasasa ja totes, että tää on kaikkein paras vuarenaika. Nyt mää nautiskelen tulen ritinästä pönttöuunisa. On tää syksy ihan mukavaa.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Laiskan puutarha.


Tutkailtiin tännään ihkupinkin Koon kans syksyistä puutarhaa. Laiskasti en oo tehny paljo mittään pihalla. Mut ei se piha nyt niin hirveitä oo vaatinukka. Rappusten kaiteella on erelleen ahkeraliisat nätin näkösinä. Mää sitte tykkään niistä, kukkivat koko kesän ja viälä syksylläki. Huanoo niisä on se, että ko ne kestää niin kauan ni saattaa jäärä callunat ostamati. Viime vuanna jäi, kaupoista ei ennää löytyny. Mut tänä vuanna ostin viisaasti ajoisa, istutan sit joskus.


Pelakuut oon nostanu vaan pömpelin sisälle. Ei ne siälä pakkasta kestä, mut hallasta varmaan selviivät hyvin. Alemmasa kuvasa maakellarin viäresä on kehäkukkia (kiitos Mimmille taimista), näkyvät kyl vähä huanosti. Huvimajan viäresä niitä on paljo. Niihin oon kans ihastunu. Tarttee kylvää joka paikkaan niitten siämeniä. Kukkivat vaivattomasti, kauniisti ja pitkään.


Jos jottain tarttis tehrä, ni haravoira. Että mua tökkii se puuha. Ko mukuloitten kans ulkoilee, ni se olis lämpimikseen hyvvää touhua. Mut plääh.

 


Salviat oli loisto-ostos! Niitä tarttee hommata pyykkipata täyteen ens vuannaki. Niitten viäreen tälläsin alkukesästä pari vuatta sisällä ränsistynneen ruusupegonian. Se on kesän aikana tullu niin hyvvään kuntoon, että päätin siirtää sen sisälle. Saas nährä kualeeko kokonaan, en saanu varmaan pualiakaan juurista mukkaan muuttoon. Mut siälä se nyt on keittiön ikkunalla.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Kissakaverikuva.


Saaripalstalla oli kaverikuvia. Mää aattelin laittaa kans omani tänne. Onks mittään pehmeenpää ko katti poskee vasten? No ehkä joku pupu, mut ne on semmosia jäykkiksiä. Kissaa ko pussaa, ni saa suun täyreltä karvoja. Tästä voi päätellä, että suhde kissaan on antoisampi ko suhde miäheen.




Mun kohtaloni on pyyrystää kainaloon sekä kissaa että miästä. Vaikuttaa siltä, että kumpikaan ei oo niin ihastunu mun hempeilyyni. Mut enemmän sitä pusua arvostaa ko harvoin saa. Lährenpä tästä huutelemmaan kattia sisälle. Jos vaikka saisin pusun.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Uutta.

Uusi oranssi lamppu on nyt katosa.
Ai ku se on ihana.

Roskiksesta löyty "uurenkarhee" kukkapöytä, tai mikä liä.
Vois se olla pöytä mukuloitten tulevaan leikkimökkiinki.

Pikkurahalla uutta kaapintäytettä.
Aatelkaas, toi arabian kuppi ja tassi makso euron.
Ja ihan uurenverosesa kunnosa.

Uuristin meijän kellon.
 Ei tullu käkikello, tuli korpimetsokello.
Kitsiä?

lauantai 21. syyskuuta 2013

perjantai 20. syyskuuta 2013

Sillä siisti.

Jaahas. Se oli semmonen urakka sit. Meillä käyneet on nähny kuin sekaseks meijän pukuhuane oli menny. Eikä syynä ollu mukulat, ihan itte sekotin. Vaihroin järjestystä samalla ko siivosin, vaippapöyrästä hankkiuruin erroon, ei sitä ennää oo tullu käytettyä. Tältä se huane nyt näyttää:








Ja tältähän se näytti ennen:


Nyt sinne voi taas mennä ilman kompastelua ja ärräpäitä. Tosin mua häirii ko Anoppi sano ettei lipasto sovi muihin huanekaluihin. Iski taas kauhee vimma tuunata sitä lipastoo. Joskus haikailin sen maalaamista keltaseks. Alkaiskos taas haikailemmaan?

torstai 19. syyskuuta 2013

Miten näen itseni nykyään.

Mää oon täsä vanhemmiten ruvennu löystymään. On se kauheeta seurata, millai kroppa alkaa roikkumaan joka paikasta, ja mää täytän tosa joskus vasta 34. Tisseistä ja vattasta on turha puhuakka, tottakai ne roikkuu. Mut ko roikkuu käsivarret ja pylly ja naamaki. Mua on ruvennu häiriimään peiliin kattoesa se millai mun kaulanahka roikkuu ja posket antaa jo osviittaa siittä, millai mää sitte 8-kymppisenä näytän bulldogilta.

Miten mää näen itteni:
Heltta.
Posket.

Extra
Miten muut luultavasti näkkee mut:
Ääliö.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Kellari.

Susanna tyähuaneeltaan anto haasteen. Pittää kuvata semmosia kohteita tai kuvakulmia joita blogisa ei oo ennen näyttäny. Aattelin jo näyttäneeni kaiken, mut sit muistin kellarin. Se on jääny tosi vähälle täälä blogisa. Syyki on selkee, se kun vilisee tonttuja. Ovat ryäkäleet ottaneet meijän kellarin jonkinlaiseks majapaikaks sesonkin ulkopualella. Oon yrittäny niitä myrkyttääkki, mut niitä vaan riittää ja riittää. Mut no, täsä kuitenki kuvia kellarista, koittakaa olla välittämättä tontuista, niitä tullee väkisinki kuvvaan.