perjantai 30. toukokuuta 2014

Kuuaika.


Kuukautiset, ihan kamala sana. Eiks vois keksiä jottain mukavampaa? Esimerkiks Lualakarhun klaanisa puhuttiin kuuajasta, huamattavasti kivampi sointi. Kuka sitä haluaa kuukautisista puhua? Yäk.

Menneekö liian henkilökohtaseks, jos sanon että tää päivä on ollu "kuuajan" takia ihan perseestä (tai siältä muualta)? Mulla ei oo pysyny mikkään tavara käsisä, oon oikee kömpelys. Aamu alko mukavasti sillä, että kahvia keittäesä kaaroin kahveet poroinens pitkin keittiöö. No, keitin uutta. Mut ennen ko kerkesin juamaan sitä uutta kahvettani, kävin vessasa tyhjentämäsä kusipotun sukilleni (pönttöönhän sen piti mennä). Tätä on jatkunu koko päivän. Äsken kävelyllä kompastelin kävelysauvoihin ja purottelin kännykkää asvaltille.


Kömpelyyren lisäks mää oon kärttynen aina etukätteen 2-4 päivää ja huanolla tuurilla viälä pari ekkaa päivää "kuuajastaki". Nyt on ollu huano tuuri. Tyhmänä orotin, että Miäs tullee töistä, enkä vaan syäny heti ko olis pitäny. Siittähän se raivo sikisi. Kaikki ärsytti ja ärjyin mukuloille. Ei auttanu syäminenkä. Lährin Hervantaan ko pähkinät oli loppu (mikä syy!) ja rauhotuin vasta ko vetelin parkkihallisa naamaani Lidlin mustikkamuffinssin.

Täsä vaiheesa rupes helpottammaan.

Eihän tää nyt aina tämmästä oo, mut nyt tällä kertaa on kyl ollu piru irti. Mites te, rakkaat naispualiset lukijat, ottaako päähän? Harkittetteko sukupualenvaihrosleikkausta tai osa-aikasta lobotomiaa? Vai onko se kuuaika ko tanssia vaan?

torstai 29. toukokuuta 2014

Riamurillit.




Elämä muuttuu huamattavasti hauskemmaks ko saa mansikkarahkapaketista leikatut silmälasit. Pitäisköhän ruveta ottamaan omatki klasit huvin kannalta. Hyväksyiskö ihmiset riahumisen ja virnuilun sillä perusteella, että "mulla on silmälasit"? Täytyy kokkeilla vaikka seuraavalla kauppareissulla.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Ruskehtavia löytöjä.

Ruusutaulu, hyvä kirja, samettipussukka muavisisuksilla, ruskeeta ruusutrikoota ja yksväristä ruskeeta tekokuitua.

Pari englantilaista mukia, Arabian ruskeekukallinen lautanen, Aarikan keltanen sirotin.

Kirjava krimplene.
Kuvasa on vyä, mut on hyvä ilman sitäki.

Ruskeenkirjava lörppätaskuinen tekokuituhame.
Ihan vilposa, tarttee ehrottomasti ton vyän.
Ylin nappi puuttuu, pitänee ettiä uusi.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Kiljuset Koverossa.

Eilen aamulla mukulat heräs kauheen aikasin ja tappeli jo heti ennen aamupallaa. Mää totesin, että en varmasti oo niitten kans keskenään kotona, ko kerran sillä päällä ovat. Soitin Kääkälle ja kysyin lähteeks se ja Oo meijän kans Koveron perinnetilalle. Ireasta on kiittäminen Johannaa joka blogisans kirjotti yhrestä toisesta perinnetilasta.


Ensin käytiin Seitsemisen luontokeskuksessa, kuljettiin mettäsä ja syätiin evväitä.


Koverosa tuli piäni pettymys ko kuultiin, ettei siälä viälä oo mittään elukoita. Ensimmäiset voi tulla ehkä loppuviikosta. Olin lupaillu mukuloille, että näkevät lehmiä. Lehmien puute ei mukuloita haitannu yhtään, kivvaa oli. Oikein ihmettelin, miten kiinnostunu äSsä oli esimerkiks villan karstaamisesta ja kehräämisestä.


Kehrääjätätillä oli miälenkiintoset jutut.



Mun lemppariperinnekasvit rivisä ikkunalla:
mustanmerenruusu, balsami ja pelakuu.

Koolta pääsi poru ko täräytti vaipattoman
pyllyns lasketellesa kalliolta.

Ennen kottiinlähtöö pirettiin viälä toinen evästauko, äSsä ko olis muuten syäny museon katosta ruisleivät. Kotimatkaki oli hauska ko mukulat hörnötti takapenkillä kolmestans, tunnelma oli aamusta huamattavasti parantunu.


Pankaas teki käyren jollain perinnetilalla täsä kesän aikana. Halpaa (eli yleens ilmasta) ja miälenkiintosta hupia. Täältä on kätevää hakkee retkikohretta.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Ukkosella.


Lähetin eilen aamulla Kääkälle kuvaviästinä yllä olevan kuvan. Tekstinä oli:
Koo pittää saretta kissan kans. Välillä kiipes pois ja pissas siihen keinun etteen, sit taas takasin.

Kääkkä vastas P. Mustapäätä mukaillen:
Ei kertoa voi kieli
miten hyvä on Koon mieli:
Hän pissaa laulaen 
yli pehmeän ruohomaton.
Oi onni kuvaamaton!
Oi aamua sunnuntain.

Mää vastasin M. Rasvapäätä vaivaten:
Nyt ukkosta uhmaten
(ma katsoa voi en)
hän kirmaa kera sontikan.
Koht saa iskun salaman,
vai onko apu kumisaappahan?


Hyvvää vilposta viikkoo teitille!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

365 kuvaa, osa 21.

Toukokuun 19. ampastiin suaraan sänkystä pihalle.

Toukokuun 20. haettiin posti hevosella. 
Päivän kuvan sijaan vireo.

Toukokuun 21. laitoin lapset Pirkkalan Cittarissa näin kätevään lapsiparkkiin.

Toukokuun 22. miäs kävi purkamasa meille kaappeja.
Oliskohan talvella keittiöremppaa?

Toukokuun 23. kattelin aamulla, että taitaa olla tiarosa siivouspäivä. Koko huusholli ihan kauheesa kunnosa! Kuka täälä sekottaa ko ollaan vaan ulkona koko ajan?

Toukokuun 24. kissa kasto talviturkkins.

Toukokuun  25. meillä kävi reippaita viaraita.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Mullistava keksintö!


Keittelin tossa äsken munia uurella hianolla keittovehkeelläni. Kaikkee ne keksii! Nyt ei mulla munat halkee. Unohran aina levyn liian isolle ja sit munat paukkuu toisians vasten hajalle. Löysin ton mullistavan keksinnön sellasen vanhan miähen latokirppikseltä. Ostin pari kirjaaki, kauniisti päällystetyn eläinoppi -kirjan vuarelta -70 ja lasten dekkarin vuarelta -76.


Sillä pappalla oli myynnisä paljo kivoja tavaroita; vesikelkkoja, tuahisia käsilaukkuja, kirjotuskonneita, säännöstelykuponkeja... Mun suasikki on tuala alakuvasa näkyvä oranssi kukilla koristeltu polkupyärä. Harmi, että mulla on jo kaks polkupyärää.


Se miäs kuulemma ihan sattumalta piti kirppistäns just Siivouspäivänä. Kävin kylillä, mut en nähny yhtään pihakirppistä. Niitä olis varmaan ollu enemmän Tampereen pualella. Löysitteks te Siivouspäivän kirppiksiä?

perjantai 23. toukokuuta 2014

Marjamuroja.


Buzzador* lähetti mulle muroja. En yleensä oo muroihmisiä, mut nyt oli orotukset korkeella. Nestlen Shredded Wheat -murot (olisko muuten joku helpompi nimi ollu paikallaan?) on tehty täysjyvästä (67%) ja marjatäytteestä (32%).


Paljaaltiins napsasin paketista pari murotyynyä, se oli kyl virhe. Karmeen makkeeta, 32 prosentista marjatäytettä marjaa on kymmenesosa, loput tiätty sokereita. Mairon kans syätynä kyl ihan hyvvää, ei haittaa ees möttääntyminen jos hittaasti syä. Onneks sokeria on vaan täytteesä, ni ei hyppää makeus ihan silmille. Kehuivat noitten murojen sopivan jogurtin ja rahkan kans syätäväks, mut mää en oo viittiny ees kokkeilla, ei vaikuta hyvältä irealta.


Selkeestihän nää murot on suunniteltu aikuisille. Syätin niitä kumminki Koolle, äSsä ei suastunu ees maistamaan. Koo söi, mut ei nyt ihan hirveesti innostunu. Paremmin tekevät kauppaans kuiviltaan pussista reissunpäällä, makeus ei tiätty mukulaa haittaa.


Koska sain kaks pakettia, annoin toisen oikeempaan osotteeseen, eli urheilijalle. Meikäläinen ei liiku tarpeeks, että viittisin tollasia "karkkeja" joka päivä syärä. Mut kuten sanottu, ei se pahhaa mairon kans oo.

Murot meni timmi-Tankille.

*Buzzador on semmonen firma mikä mainostaa tuatteita ihmisten avulla. Siältä saa ilmaseks tuatteita joita pittää testata ja ussein jakkaa kavereilleki. Sit pittää kertoo mitä miältä on siittä tuatteesta ja mitä kaverit tykkäs. Saa haukkua tai kehua.


torstai 22. toukokuuta 2014

Puutarhalla.



Käytiin taas Tankki-serkun kans jokavuatisella ostosreissulla Nihtilän puutarhalla. Siälä käyminen on hyvvää harjotusta ittehillinnälle. Aina tekis miäli ostaa joka ikistä lajia ja täyttää meijän piha jättiamppeleilla, ihana paikka! Kuvat puhukoot pualestans:







Sen verran sain sit itteeni hillittyä, että ostokset mahtu takaluukkuun. Ostin muunmuasa taas salviaa jonka viime vuanna totesin tosi hyväks mun pyykkipataani. Pihalla alkaa jo näyttää kivalta, huamenna jatkan istuttelua.


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kysymys.


Täsä ko oli helteitten välisä pari "normaalinpaa" päivää, aattelin kitkee kukkapenkkejä ja pusikonalusia. Hianosti onnistuin välttelemmään sitä hommaa. Yhtään rikkaruahoo ei oo kitketty, mut mulla on lasipulloon maalattuja syrämiä ja kankaasta väsätty taulu (josta en ees tykkää). Mistä ne puutarhaihmiset reppii sen puhdin tarttua niihin rikkaruahoihin???



tiistai 20. toukokuuta 2014

Kerranki ompelin hualella.


Olin Valkeakoskiopiston kesävaateompelukurssilla. Otin ekalla kerralla mukkaan yhren krimplenesuasikeistani ja tein siittä kaavat. Kaavojen avulla sain sitte tehtyä ittelleni retrokankaasta uuren hammeen. (Miäs kyl kyseli, että eiks mulla muutenki jo oo noita "yäpaitoja" kaappi täynnä.)


On sitte muuten eka hame joka on täysin mun mittojen mukkaan tehty. Se on takkaa hiukan pirempi ko ettee, mulla ko on notkoselkä ni kaikki hammeet nousee aina liikkuesa ton puttiperseen päälle ja näyttää takkaa lyhemmältä.


Siinäki suhteesa toi hame on eka, että se on tehty hualella, enkä menny siittä mistä aita on matalin. Reunat harsein käsin ja päällystin napit kankaalla. Malli on siittä haastava, että etuosa on tehty yhrestä osasta ja muato väsätty laskoksilla. Silti istuu täyrellisesti tisseistäki. Paljo tarttis tiätää, että ossaa ommella. Kiitän opettaja-Johannaa tiaroista, opein monta niksiä ja tarpeellista juttua.