maanantai 27. elokuuta 2012

Kitinää.


En haluais taas kitistä, mut mulla oli huano päivä. Tai ainaki ensimäinen pualisko päivästä. Aamulla ko mää tein äSsälle aamupuuroo, onnistuin purottammaan lautasen näpeistäni. Tiätysti se meni just sillaipäin ko puuro ei siinä pysy. Kauppareissulla unohdin ostaa pualet jutuista mitä piti ja joku juappo tuli sanomaan mulle, että sun mukulas perse näkkyy (juu, niin näky). Sit kotiolähteisä ko olin nälkäsenä ja kiukkusena saanu mukulat pakattua autoon, huamasin parkkihallin korttiläpyskän hävinneen. No, mukulaa ulos autosta sit vaan. Lopulta se läpyskä löyty penkin ja turvakaukalon telakan välistä. Kotipihalla purotin postit kuralätäkköön ja sisällä astuin kakkavaippaan (näemmä nää mun kakkajutut ei loppunukka). Onneks se päivä siittä sit vähä parani. Pääsin yksin käymään korinykkösesä ostamasa mun uuteen hianoon silityslautaan päällisen. Lauta on kaverin vanha (ja sen äitin vanha), ainaki 70- ellei 60-luvultaki. Meinas heittää sen roskiin. Päällisostosten jälkeen kävin hakemasa kaverilta viälä muutaki roskiin menevää, esim isot pahvilootat. Niistä tehtiin äSsälle hiano kissatalo. Siittä sit ehkä tuanempana. Nii, ja kuulin että kaveripariskunta sai tännään pojan. Onnee vaan!.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ällö postaus.

Pääsin taas eilen istumaan marjapuskaan (tai siis siihen viäreen). Just ko karviaisten poimimisesta tulleet arvet alkaa parantummaan, sain liuran uutta kitinän aihetta (Miäs parka). Nahan alle on menny joku tikku tai jottain. Miten voiki olla sormi niin kippee. Miltään se ei näytä, mut tuntuu tosiaanki.


Sen tikun lisäks oon eilen ilmeisesti kohrannu kans joukon ötököitä, kuten Nilkanturvottajaturilaan


ja Polvitaivepistiäisen.


Enempää en viittiny ottaa ittestäni lähikuvia, mut aihetta olis ollu kans Selänsyäjäsääsken ja Päänahkamöngertäjän ansiosta.

Ja etten mää nyt keskity pelkästään itteeni, ni kattokaas kuin värikäs kakka meijän mussukalta tuli! Kyl siittä taiteilija tullee, sen verran hianosti on osunu tohon matton raitaan.


Ja mää luppaan, että nää kakkajutut loppuu nyt. Älkää poistako itteenne lukijoista.

lauantai 25. elokuuta 2012

Himotti blokata.


On tää kans, mulla on koko ajan kauhee himo blokata. Nytkä ei oo mittään asiaa kenellekkä. Löysin konneelta tommosen kuvan, misä on mun viimesimmät kirppislöyröt. Pannaan se sitte tänne. Joskus pari viikkoo sitte käytiin Kääkän kans Nokialla kattelemasa kirpputoreja. Löyty kiva Bremenin soittoniakat -puupalapeli (pari euroo), kissa -kuutiopalapeli (eurolla), pualalainen nätti lautanen ja Viola -juustolasi (pualen euron paikkeilla molemmat).

Ja koska mää TAAS yritän tehrä tikusta asiaa, laitetaan tän blogin ensimmäiset "päivän asu" -kuvat. Ittelläni on vaan vanha alushame ja virttyny hihaton paita päällä, sen näyn voitte miälessänne kuvitella. Mut mukulat on ihan sääryllisesti vaatetettu, ni niistä sit kuvat.

Koolla tekokuitupaita (Miähen vanha), alla valkonen hihaton body (kirpputori Nova, 0,50 e), Metsolan sukkikset (kirpputori Puotikuu, 2e) ja leluna villasukat (Kukkiksen äiti).


ÄSsällä veluuripaita (Miähen vanha), veluurisortsit (Finnwearin, joltain kirppikseltä), sukkikset (Sammon Kirppis, 0,50e), helmet (Hervannan Fida, 0,50e), kampaus (äiti repi harjalla).


perjantai 24. elokuuta 2012

Jalanjälkiä.


Autotallin pohjan valu oli tännään. Hyvä tuli. Siis sen jälkeen ko oli korjailtu katin touhujen jäljet. Se sai parin tunnin ulkonaliikkumiskiallon.


Joku muuki kävi lättäämäsä koipens betoniin, oikeen luvan kans.


torstai 23. elokuuta 2012

Tännään.


Nii no noi korvikset mää tein kyl jo eilen. Pistin kaikki sammaan aikaan korvaan, ko kuka nyt jaksaa kattella kolmee eri kuvvaa mun korvasta. Roikkuva on emaloitu pronssivalu rumasti hopeisella lukolla, Sininen pyäree on emaloitua hoppeeta ja punanen ihan vaan kuparia, yllättäen kans emaloitu.

Mut siis tännään. Sen lisäks, että oon tehny tänne jo kaks postausta, mää oon siivonnu. Jynssänny rätillä ja mopilla vähä siältä sun täältä. Meillä on äSsän kans vähä eri näkemys oikeesta järjestyksestä. Täsä pari esimerkkiä. Sohvatyynyt:

Äitin näkemys.
ÄSsän näkemys.

Miten muumitalolla leikitään, ja miten niitten muumien kuuluu olla:

Äitin näkemys.
ÄSsän näkemys.

Sit sori vaan jos jonkua ällöttää, mut mun on pakko raportoira tää. Johan mää tosa esittelytekstisäki kerron puhuvani vauvankakkasta.
No juu, mää sitte olin saanu siivottua ja istahrin hetkeks tähän konneelle rentoutummaan. Laitoin Koon lattialle ilman vaippaa, aattelin että ottakoon vähä ilmakylpyä. Jossain vaiheesa alko kitinä, äSsä oli viäny siltä jonkun lelun. Se oli taas peruuttanu ittens sohvan alle ja olo näytti hiukan tukalalta. Aattelin pelastaa sen keskemmälle lattiaa. Siälähän oliki sit vattan alla kauhia kakka. Se oli peruuttanu sen yli ja sitä oli siälä sohvan allaki. Siinä mukulaa siivotesa sitä kakkaa tuli sitte koko vessaki täyteen ja ko otin siltä kakkasta paitaa pois, huamasin että sitä oli sillä käresäki iso kourallinen. Ko pesin sen kättä ja yritin estää sitä tunkemasta samalla toista suuhun, ni äSsä huusi ylpeenä, että "Multaki tuli kakka! Tuu pyykimään!". Sit rupes kyl jo vähä naurattammaan.

Kuvat ei anna oikeutta kakkakatastrofin kaameurelle.

Sit tein tännään äSsälle kameran. Se ko puhu jottain kissojen kuvvaamisesta, ni aattelin että tartteehan se oman kameran. Tein sen hianosti tyhjästä teepaketista, vessapaperirullan hylsystä ja läpinäkyvästä muavista. Enks ollukki näppärä? ÄSsän miälestä siittä tuli varmaan hyvä, ko miähellekki piti ensimmäiseks ilmottaa että nyt on kamera ko se tuli töistä.

Syksy tullee.


Se sitte tullee taas se syksy. Vai onks se jo tullu? On kai. Kesä jäi kyl vähä vajjaaks, etukätteen olin haaveillu viltin päällä pötköttelystä nurmikolla ja äSsän viämisestä uimaan. Yhren kerran oli Koo viltillä ja äSsä kerran puhallettavasa altaasa (ja siittäki se sai räkätaurin). Yhtäkkiä pellot onki keltaset. Sanoin jo äSsälle, että voi sitte alkaa orottammaan niitä puimureita.


Mustaherukat alkaa jo melkein varisemmaan puskista. Pari puskaa olis viälä poimimati, ja punanen ja valkonenki puska. Mut ko toi autotallin rakentaminen haittaa mun puskiin pääsemistä. Mut eiköhän ne siittä.


Vähän väliä satelee, märkään puskaan en mee vaikka kerkeisinki. Piäni sare ei tota meijän amigoo haittaa, Kyl se talli satteellaki rakentuu. Huamena on varmaan pohjan valu, jos säät sallii (piti ensin olla jo tännään).


Illat pimenee. Tuntuu kivalta ko kymmenen aikaan alkaa olla jo aika pimmeetä. Eihän meille koskaan mikkään ilta-aurinko paista, ko on toi mettä tosa. Ilta-aurinko on niitä harvoja asioita, joita mää tänne kaipaisin. Heti ko aurinko painuu piiloon, ni tullee ne hyttyset. Mut on mettäsäki oma viähätyksens.


Ny ko on ulkona viileempää ja se Makkinenkaan ei oo täälä sisällä haahuilemasa, on toi meijän katti ruvennu melkein asumaan täälä sisällä. Silläki uhalla, että äSsä roikottaa sitä, reppii turkista, jaloista ja hännästä, tökkii silmiin ja korviin, jahtaa ympäri talloo, peittelee sen tyynyillä, peitoilla, leluilla...


Ja sen lisäks, että on koko ajan se yks vihulainen niskasa, alkaa kohta olleen jo toinenki.


keskiviikko 22. elokuuta 2012

4 keskenerästä.

Ompelus.

Hupsistarallaa -blogisa oli haaste, että pittää näyttää 4 keskenerästä tyätä. Niitä keskeneräsiä täsä huushollisa piisaa. Ettein nurkista kaikista kauemmin kesken olleet jutut, valkkasin erilaisilla tyyleillä tehtyjä. Mennääs siinä järjestyksesä, että uusimmat ensin. Toi yllä oleva tilkkutyä on alotettu muistaakseni viime vuaren touko- tai kesäkuusa. Siittä piti alunperin tulla torkkupeitto, mut tairan tehrä siittä sittenki vähä isomman.

Vajaan kolmisen vuatta on ollu kesken toi sukka. Monet sukat oon kutonu (määhän kuron sukat, en neulo ko nappeja vaatteisiin) parisa päiväsä, mut toi kirjavampi tyyli ei oikeen mua oo innostanu. Se on liian hirasta ko en oo siihen tottunu. Mut kyl mää meinaan sen kuttoo loppuun ja viälä parinki sille. Toi sukka sai muuten roolin yhren elokuvan tiiserisä. Se kuvattiin meijän olohuaneesa.

Kutomus.

Vuaren 2009 tammikuusta asti on ollu kesken toi vauvanpeitto. Rupesin virkkaamaan noita neliöitä ko orotin äSsää ja jatkoin sitä Koon orotusaikana. Tairan tehrä niistä kohta sohvatyynyjä. Tai sitte tarttee tehrä kolmas mukula. Tyynystä olis kyl vähemmän vaivaa.

Virkkaus.

Kevväällä 2008 värkkäsin kaikenlaisia koruja jotka jäi kaikki kesken. Pronssista ja hoppeesta valettuja juttuja, emalointia, kivi-istutuksia, lusikkatuunauksia, mitä liä muuta. Tästä haasteesta oli se hyäty, että sain aikaseks lopultaki penkoo romujen joukosta noi emalit, jos nyt sais tehtyä ne valmiiks korviksiks.

Väsäys.

Penkoesa niitä emaleita kaapista, löysin kans noin hianon hatun. Ko laittaa lipan alas ni ei aurinko häikäse, muuhun en sitä varmaan nykyään tartte. Vaikka ei siittä häikäsystä taira muutenka näillä keleillä olla pelkoo.

Hölmöys.

tiistai 21. elokuuta 2012

Vauvalöpinää. (hohhoijaa)


Tää postaus on lähinnä sukulaisille. Tuskin viaraita pahemmin kiinnostaa meijän kullanmurun kehitys.

Raahasin äsken syättötualin kellarista. En tiiä onks Koolla viälä niin heikko selkä, vai oliks se iltaväsymystä ko ei se kauheen kauaa jaksanu siinä istua. Hetken aikaa oli hirveen hauskaa, mut sit alko vääntelehtiminen ja kitinä. Mut siittä se lähtee, tuntu kuiteski tykkäävän hyvinki. Nyt vois alkaa antaa sormiruakaa ko itteki syärään.
(Lisäys: Oli se vaan iltaväsymystä. ÄSsän aamupuuron ajan Koo istu kans pöyräsä. Eipä oo ennen ollu noin hauskaa puuronsyäntiä, kolme muijaa istu pöyräsä ja nauraahekotti.)

Jossain kauhuleffasa oli se mukula, joka jostain sohvien alta viilteli tyyppien akillesjänteitä. Puukkoo en Koolle anna, mut se löytyy kyl ussein sohvan alta. Se on aika kova peruuttammaan. Lelut jää kauas etteen, ja se saattaa harmittaa. Pari kertaa se on jo "tapaillu" vähä konttausasentooki.


Nyt on yks hoitolaps vähemmän, ko herra Makkinen lähti kotions. Kiitos kisulle Trekkiseurasta ja siittä ettei oksentanu kertaaka.


Ikean pitkulaiset jääpalamuatit on ihan parhaita vauvanruakien pakastukseen. Niistä lähtee jäinen ruaka hyvin irti. Toisaalta niisä lukkee ettei niihin sais laittaa ko vaan vettä, mut ei kai se ruaka niin erilaista oo. Kuvasa on parsakaalia ja kukkakaalia. Koska tää on varmaan ainoo kerta ko hehkutan täälä Ikean tuatteita, ni sanotaan nyt sit samalla, että ne tekkee kyl toimivia ja käteviä juttuja. Eikä oikeestaan hullumman näkösiäkä, mut ei ne silti oo mun makkuuni. Mut siis juu, mää nyt sit päätin jatkaa niitä pilttipöperöitä omilla mössöilläni.


Nii ja meinas unohtua, Koolle tuli jo toinenki hammas.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Suuhunpantavaa.


Mun viimeaikanen herkku on ollu Ahlmanin tilapuarin piimä. Pirun kallista, mut nyt mää rupesin tekemään sitä itte (sori vaan Ahlman, vaikka täytyy sitä sentään välillä ostaa uuttaki). Mää pistän sitä piimää lorauksen litraan maitoo ja annan sen seistä huaneenlämmösä reilun vuarokauren. Ah, mikä kirpee raikkaus. Sitä on sit mukava hörppiä illalla Trekkiä kattoesa ko mukulat on nukkumasa.

Eilen käytiin Ravintelli Berthasa syämäsä. ÄSsä sai kallaa ja me muut hevosta. Oli kyl mahtavat sapuskat, kiitos vaan Paapoolle ja Kääkälle. Pois lährettiin sit ko äSsä alko käymään levottomaks (ääni alko nouseen ja jalka kans), sopivasti sit siinä jäkiruuan jälkeen, siihen asti se oliki aika siivosti.


Koo oli niiiin kiltisti koko ajan. Annoin sille palasen leipää, se ja purkillinen päärynää piti sen hyväntuulisena. Pelkäsin etukätteen kauheeta huutokonserttia ko sillä tuli eka hammas.

Kauhee kuva, Koo on oikeesti ihan nätti vauva.

Ei se sit ookka mikkään katastroofi ottaa mukulat mukkaan ravintollaan, hyvin se suju. Epäilen, ettei kenelläkä menny ruakahalu meijän mukuloitten takia. Melko erilainen oli mun käsilaukun sisältö verrattuna aikasempien vuasien ravintolareissuihin.


Sit vaihteeks mun omia kokkauksia. Tuli ihan hyviä kananfileitä. Paistoin pikasesti pannulla juustokuminalla ja sualalla maustettuna, sit pistin foliosa uuniin orekaanon kans. Murreeta. Ja koska mun jasmiiniriisi loppu kesken, jatkoin sitä ohralla. Tuli hyvvää sekotusta. Pelkkä ohra on mun miälestä vähä tunkkasta ja jasmiiniriisi on epäekolookista, sekotettuna tykkää suu ja vähä omatuntoki. Lisäks tomaattista soosia (mausteina valkosipulia, sitä juustokuminaa, inkivääriä, jottain pippureita ja liraus kermaa, ehkä muutaki mut en muista).


Yks mun lempiruuista on borssikeitto. Jos punajuuren raastamisesa ei väsyis käsi, ni se olis oikeeta pikaruakaa. Mää pistän siihen pari kasvisliämikuutioo, noin litran vettä, 3 tai 4 punajuurta, yhren porkkanan ja vähä valkopippuria. Porkkanan viipaleita täytyy keittää ensin hetki yksin ja sit lisätä punajuuriraaste. Paistettuja nakinpaloja tarttee olla kans. Ja sit ko se on kypsää, ni laitan pari ruakalusikallista etikkaa. Sit mää syän sen ranskankerman kans, smetana on liian rasvasta.


Otsikon alle soppii kans se juttu, että mää ostin Koolle pari uutta tuttia. Oon joskus naureskellu, että kaiken maailman pöljiä tutteja ne yrittää ihmisille kaupata. Tutti ko tutti. Littania tutteja hampaita saaville ja pimmeesä näkyviä unitutteja. Nyt mää sitte sorruin ostamaan molempia. Sitä ekkaa hammasta saaresans Koo ei oo niin  innokkaasti syäny tuttia ko ennen, kai siinä littanasa tutisa on joku irea ko se kelpaa hyvinki. Pimmeesä näkyviä tutteja pääryin ostamaan, ko kyllästyin käsikopelolla ettimään tuttia sänkystä öisin. Mää piirsin teille PhotoShopilla kuvan siittä, miltä Koo näyttää nykyään öisin:


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Laulu.


Rynttyliisan perheellä oli talo, hiiala hiiala hei.


Siälä ne hoiteli kissojansa, hiiala hiiala hei.


Miumau siälä,


ja miumau täälä,


siälä miu,


täälä mau,


jokapualla miumau,


hiiala hiiala hei.


Olis kiva tiätää, että ketkä kaikki täälä käy kattelemasa. Pankaas nyt jättäin kommentti. Voitte vaikka vaan yhrellä sanalla jättää arvauksenne siittä, että mikä vois olla ton meijän äSsän lempielukka.