torstai 31. lokakuuta 2013

Hirveä halloween.

Joka kauppa on täynnä luuranko-, kurpitsa- ja kummitustilpehööriä. Mua on ärsyttäny koko touhu jo vuasikauret. Ei me olla missään Amerikasa. Mukulat saa mun pualesta ruinata karkkins pääsiäisenä. Näin mää aattelin viälä eilen.

Mitäs nyt sit on tapahtunu? No ei oikeestaan mittään. Mää vaan tajusin, että mää oon ittekki juhlinu halloweenia innoissani amerikkalaiseen tyyliin vuasikauret. Miten sitä voi olla niin sokkee ittellens. Ko on saanu päähäns, että "Amerikkalaista hömpötystä", ni se on sitte sitä. Kummasti vaan oli aina hauskaa halloweenpirskeisä.


Oliskohan se ollu vuasi 2000, ko kaverit järjesti ensimmäiset halloweennaamiaiset. Joka vuasi sen jälkeen niihin naamiaisiin oli pakko päästä. Vasta ko mukuloita tuli, ni lakkasin käymästä. Tai taisin mää vauva sylisä joskus poiketa, mut juhliminen jäi. Ei sitä ennää jaksais, raskas huvi.


Kuvisa oon pukeutunu hoitsuks, Calamity Janeks, miss Biggyks ja lobotomiapotilaaks (oli leffateema, Yksi lensi yli käenpesän, nääs). Voitte varmaan päätellä mikä on mikä. Mun suasikkiasu on varmaan ollu mafiateeman sisilialainen mafioson äiti -asu. Oli harmaa tukka, riippuvat isot tissit, mummovaatteet ja sikari. Oli se hauskaa!

Luavutin siis. Voisin toivottaa hyvvää pyhäinpäivää tai hyvvää kekriä, mut toivotettaas nyt sitte riamukkaasti amerikkalaisittain:
HÄPI HALLOWEEN EVRIPADI!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Käykää Sipellä.


Käykää Sipellä, se kannattaa. Siältä saa kauniit, kestävät kukat ja näkkee samalla Sipen. Se on mahtava tyyppi!


On siittä ainaki jo kymmenen vuatta ko menin Sipen Kukkaan töihin. Erelleen käyn siälä välillä kyläilemäsä. Sipe on melko ronski huumoreineen ja sillä on suuri syrän. Sillä on paljon omituisia tapoja (mainitaan vaikka hernekeiton syäminen kylmänä suaraan purkista), aikamoinen persoona sanoisin.


Mää otin nyt asiakseni mainostaa sen kukkakauppaa. Sitä on helppo mainostaa, koska oon nähny miten hualella siälä ne kukat hoiretaan ja käsitellään. Itteeniki on jokunen piikki pistäny peratesani ruusuja. Voin hualetta väittää, että siältä saa kestävimmät ruusut. Oon nähny monen kyselevän, että miten ne siältä ostetut ruusut on voinu kestää monta viikkoo. Siälä osataan niksit. Hautavihkojaki kattelen aina hautajaisisa ja totteen, että eipä oo Sipen tekemien verosia.


Pakko täsä on kumminki vähä pahotella tätä mun paasaavaa ylistystäni. Mut en mää tiiä mitä muutakaan siittä sanois. Majapaikkaa siältä en ehkä kehottais kyselemmään, takahuaneen sänky on yleens täynnä kukkia ja tavaraa, mut sehän onki kukkakauppa. Tai jos haluaa jurottavvaa palvelua, ei Sipelle kannata mennä.


Jos marraskuun aikana marssit Sipelle, sano sille "Rynttyliisa" ja saat 10% alennusta ostoksestas. Tosin siälä ei muutenka oo kallista.


Ja missäs se sitte oikeen on? Se on Tampereen Kalevasa Sammonkarulla (oisko nro 34?). Mun tyähistoriani paras pomo ja paras tyäpaikka. Ihana.


tiistai 29. lokakuuta 2013

Yksinkertainen on kaunista.


Mamma ja Pappa ei ymmärrä mua. Meijän autotalliin laitettiin kaukosäätimellä avattavat ovet ja mää jaksan erelleen kitistä siittä. Ko ne ostettiin, mää uhmasin ja sanoin, että en varmasti käytä sitä kaukoo, avvaan sen oven käsin. Suuri oli pettymys ko kuulin, ettei niitä saa auki ko nappia painamalla. Nyt mää sit puren hammasta ja painelen sitä nappia. Tunnen joka painalluksella miten uppoon syvemmälle saamattomuuteen ja laiskuuteen.

Mua ärsyttää nykyään kaikki tollanen turhuus johon ittens totuttaa. Mamma ja Pappa vakkuutteli, että ko tullee räntää taivaan täyreltä, mää kiitän onneeni ko ei tartte nousta autosta repimään tallin ovvee auki. Jos olis alusta asti pitäny nousta siältä autosta, se ei paljoo hetkauttais. Mut auta armias ko sihen tottuu, ni johan harmittaa sit ko se hajjoo. Ja sehän hajjoo, sanokaa mun sanoneen. Mitä monimutkasempi laite, sen varmemmin se mennee rikki. Yksinkertainen on kaunista, sano aina mun ala-asteen opettaja, ja mun miälestä se oli oikeesa.

Piäni ko olin, mentiin ostamaan mulle ja Kääkälle polkupyärät. Mää olisin halunnu pyäräni ilman vaihteita, myyjä ja vanhemmat puhu mut ympäri ja kohta mulla oli pyärä jossa oli kolme vaihretta. Pelkäsin, että ne vaihteet mennee rikki. Pelko oli turha, koska en pahemmin käyttäny niitä. Mut aina oon pelänny sitä, että sit ko totun johonki helpottavvaan asiaan, se hajjoo.

Mites te? Dikitaalinen ajastettava kahvinkeitin vai kattila ja suaratin? E-kirja vai paperiversio? Tiskikone vai käsitiski? Ootteko ottanu nykyajan avosylin vastaan?

maanantai 28. lokakuuta 2013

Sosiaalinen media.

Vaikka bloggaus vaikuttaa ens alkuun aika yksinäiseltä puuhalta, se onki kauheen sosiaalista. Määhän oon käyny Kikillä jo parriin otteeseen, bloggauksen ansiosta. Nyt tännään tehtiin mukuloitten kans viarailu toiseen blogiin, tai siis sen kotiin. Ei mittään kummempaa on mun pikkuserkun (Saiks sen sannoo? Sori jos ei.) blogi. Vuasiin ei olla nähty, en tiiä oisinko viälä vuasi sitte ees tunnistanu koko tyyppiä. Nyt ollaan luettu toistemme blogeja ja tultu tutummaks ko millään Facebookeilla onnistuis.



Isommat tytöt tuntu tulevan hyvin toimeen keskenäns ja piänempi heräs just päikkäreiltä ko me lährettiin viämään Koota nukkumaan. Anteeks emännälle jos se heräs siks ko me möykättiin, ja anteeks ko puhuin vähän väliä päälle. Mukavaa oli ja otetaan uusiks, toivotaan että piänemmät on sillon virkeitä. Ja terveisiä vaan, että postaas kaikille tarina teijän kissahistoriasta.

(Ehkä) päähän ammuttu kissa joka roikkuu ikkunan
ulkopualella. Siis ei nyt täsä kuvasa mut...

Kivoja tämmäset blogiviarailut! Suasittelen muillekki.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kehitysraportti.


Jospas se meijän Koo olis nyt sit lakannu kasvamasta niin kauheesti. Se on ruvennu särttäämään ruakans kans ja sanoja se on oppinu parin päivän sisällä ihan kauheesti. Tähän mennesä se ei oo puhunu paljoo muuta ko brummi (auto) ja ihhahhaa (hevonen). Ennen se söi mukisemati kaiken ja viälä siskons ruuat päälle. Siks sitä käytiinki kääntelemäsä TAYSsisa saakka, oli kuulemma kasvanu liikaa. Sanoivat sit kumminki ettei siinä mittään vikkaa oo.

Nyt ko se ei keskity kasvamisseen se keskittyy sanoihin. Löylyä, kelkka, kissa, hylje, kakka, höylä ja kaikenlaista muuta on tullu sanavarastoon täsä loppuviikosta. Kohta se voi ilmasta itteens jo muullaki ko sillä ainasella kiljumisella. Iso se jo alkaa olla teoisanski, rappuset se kulkee kävellen ja ossaa jo hyppiä tasajalkaa (äitin miälestä erinomasia suarituksia).


Tutista on tullu ongelma. Pualtoistavuatiaana se söi tuttia vaan öisin, mut nyt siittä on tullu kauheen tärkee päivälläki. Miten mää saan sen lopettammaan sen tutinlutkutuksen? Se hakkee niitä sänkystä ja kaivaa joka kätköstä mihin mää niitä yritän piilottaa. No, ehkä en nyt niin vakavasti sitä oo viälä yrittäny siittä erottaakkaan, mut kai olis aika jo yrittää. Onks vinkkejä?

lauantai 26. lokakuuta 2013

Tän päivän löyröt.

Humppilasa on yks hauska kirppis, maalaistalon vanha kanala täynnä tavaraa. Lährettiin kummitätin kans kirppistelemään.


Löyty samanlainen tyyny ko millä oon nukkunu lapsuuresa, pari oranssikuvioista tyynyliinaa, kissakanavatyä, "Oma koti kullan kallis" -leikkuulauta ja bakeliittikahveleita, -veittiä ja -lusikoita. Ne bakeliitit oliki oikee löytö, koko nippu makso vaan 2 euroo. Miäs riamuitsee ko löysin lissää täytettä lusikkalaatikkoon.




perjantai 25. lokakuuta 2013

2500 e.

2500 euron sisustushaastetta on näkyny vähä siälä sun täälä. Mää nappasin sen Hurahtaneelta, kun tollasia juttuja on aina hauska miättiä.

Tästä on kysymys:
Olkapäällesi istahtaa sisustuskeiju 2500 € kanssa ja sanoo "Saat mitä haluat, mutta aikaa ei ole paljon. Kaikki pitää käyttää oman kotisi sisustukseen. Kerro toiveesi!"

Saattaa keijulla tulla kovat paikat. Mun ostoksiani ei nimittäin löyrä ihan helposti. Mut koska keiju on taikaolento, se kyllä löytää lopulta mun haluamani.

Ihan ensimmäitteeks ostaisin olohuaneeseen jotkut 60-luvun sirot sohvat. Niitä tarttis olla kaks tai sitte sohva ja pari nojatualia. Tähän tyyliin:


Kuva täältä.

Jos kerran olkkari sais uuret sohvat, ni tottakai tarttis olla komia kirjahyllyki.

Kuva 70-luvulta, päivää -blogista.

Koska mukuloilla on jo retrot sänkyt, hommaisin retron parisänkyn meille aikuisille. Väriä siinä tarttis olla.

Huono kuva Huutonetistä, kohde sulkeutunut.


Luultavasti rahhaa jäis viälä noitten erellisten ostosten jälkeen. Ihmiset ei ymmärrä hyvän päälle ja hinnottellee ihanat huanekalut alakanttiin. Koska sitä rahhaa kerran viälä on jäljellä, mennäänki sit siihen tärkeimpään, jota oon himonnu niin kauan ko oon täsä talosa asunu. Nimittäin keittiön kaappien oviin. Semmosia vanhoja, värikkäitä ovia ko jostain löytäis sopivan kokosina meijän keittiöön, ni voi ko tulisin onnelliseks.

Tääkin kuva on 70-luvulta, päivää -blogista

torstai 24. lokakuuta 2013

Vilposta.

Ihan enste muistutan, että herkkuarpajaisiin kerkii osallistumaan viälä viikon. Osallistumisia onki tullu huima määrä, tällä hetkellä 64, vau! Se on sen verran paljon, ettei siittä paljoo omat mahikset laske vaikka vinkkais kaverillekki. Ja jos ei muuten, ni vinkatkaa Mandragoran nettikauppaa, siälä ne herkut on.


Meillä on ollu täälä aika vilposta. Mää ko nuukuuttani päätin, että lämmitystä ei laiteta päälle ennen ko vasta marraskuusa. Alkuviikosta alko jo käymään miälesä, että luavutettaan ja ruvetaan käyttämään öljyä, mut onneks ilmat lämpeni. Jos me nyt selvittäis marraskuuhun saakka pelkällä pönttöuunilla. Meillä on päällä pari kerrosta vaatteita ja välillä on nukuttu kuumavesipullon kans. Mut tavallaan mää tykkään pittää huushollin viileenä. Joku 16 astetta on kyl liiottelua, mut 19 on jo oikeen mukavaa. Jokos teillä on lämmöt päällä?


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Laatu vai määrä?

Laitoin tonne sivupalkkiin kyselyn. Oon miättiny, onko järkee postata joka päivä. Asiaa on olevinnaan joka päivälle, mut ko suurin osa aiheista on ihan tyhjänpäiväsiä. Jos postaisin harvemmin, vaikeureks tulis se, että en ossais valita niitä parhaita aiheita. Tuntuu meinaan siltä, että aina ko postaan jottain omasta miälestä turhaa, innostuneita kommentteja satelee. Sit ko aattelen, että tulipas loistava kirjotus, tullee kaks kommenttia. Ongelman voi aiheuttaa sekin, etten malta olla postaamatta niitä tyhjänpäiväsiäkään aiheita.

Miten on, kärsiikö laatu määrästä? Kyselyn laitoin siks, että aattelin lukijoitten uskaltavan vastata siihen todenmukasesti.


Kuvassa on tyyny jonka tein tännään vaaleenpunasesta pitsiliinasta. Idean sain taas Romulyyliltä. Tämän varmaan postaisin joka tapauksessa, vaikka muista aiheista karsisinkin.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Paljonko on tarpeeks?

Meijän huusholli on taas himpun verran vehreempi. Mamma anto mulle yhren saniaisen ja itte ostin amerikanmuorin. Kävin morjestamasa entistä pomoo ja se anto mulle pari viirivehkaa, kukkineen flamingonkukan, vuoripalmun ja ison kultaköynnöksen. Pomolta saarut noisa kuvisa.



Paljonkohan noita kasveja tarttis olla, että olisin tyytyväinen. Haluaisin kaikki huaneet täyteen niitä. Olohuane on ainoo johon oon tyytyväinen. Tiatokonneen takana näyttää tolta:


maanantai 21. lokakuuta 2013

Kissa vastaa.


Nää 11-haasteet kiärtelee näjemmä kissablogeisaki. Koska tää blogi on osaks kissablogikin, kysyin meijän katilta ne kysymykset jotka Kollo kyseli. Niihin on vastattu Saaripalstallaki.


1. Oletko kokeillut tassulla siiliä?
Meillä ei taira oikeen olla siilejä, en ainaka oo ikinä nähny. Kannattaisko koittaa jos näkisin?

2. Onko sut madotettu?
On. Se muija tunkee mun kurkkuun tasasin väliajoin isoja valkosia tabletteja. En mää pahemmin hanttiin laita, mut ei se hauskaa oo. Taitaa olla seki "hupi" taas kohta eresä.

3. Oletko käynyt ulkomailla?
En oo. Tai no, mää oon syntyny Loimaalla, eiks se oo melkein ulkomailla?

4. Kuka hoitaa sua ihmisten ollessa lomamatkalla?
Ne ryäkäleet lähtee joskus viikonlopuks reissuun ja jättää mut pihalle. Onks reilua? Onhan mulla muroja ja styroksilla vuarattu koppi, mut varsinki talvella se ulkona nukkuminen v****taa. Sit ko ne tullee kotio ni täytyy vähän aikaa murjottaa. Onneks ne lähtee koko porukalla aika harvoin. Tiptap on käyny mua joskus ruakkimasa ko ne ihmiset oli pois usseemman päivää.

5. Myyrä vai lintu?
Kumman vaan saan ensin kiinni. Ja määhän saan kii mitä vaan!

6. Siedätkö vedellä pesemistä?
Kesähelteellä se akka heitti mut monena päivänä lampeen. Kyllähän se helpotti kuumuuresa, mut oli siinä kuivaaminen, varmaan tunnin sain nualla.


7. Lempilelusi?
No se myyrä tai se lintu. Viime talvena Miäs leikitti mua semmosella punasella valopisteellä, henkästyin ihan. Misäköhän seki vehje on, sais kaivaa sen taas esille. Talvisin tuppaan muuten lihomaan ja laiskistummaan.

8. Oletko kova ääntelemään? Miten?
Se muija luuli ensin, että mää oon mykkä. Nyt oon vähä viime aikoina avannu sanaista arkkuani, eli sillon tällön sanon mau. Mää saan kyl kauheen metelin aikaseks raappimalla ovvee. Sillai herätettään se muija päästämään mut yällä ulos. Sisällekki pääsee sillai.

9. Pidätkö auringonpaisteesta vai varjoisasta?
Varjosta. Talvella saatan joskus mennä makkaamaan valolänttiin joka lankee ikkunasta, mut aika harvoin sitäkä.

10. Valvotko öisin? Valvotatko ihmisiä?
En tosiaan valvota, en mää nyt niin kurja tyyppi oo. Joskus herätän ko haluan ulos. Kesäsin valvon yät ja nukun päivät. Mut talvella on kivvaa nukkua yät sisällä.

11. Kuinka usein ruokatarjoilu pelaa?
Aamulla ja illalla saan pussillisen ruakaa. Muroja on aina kupisa, mut silti tarttee kerjätä pitkin päivää, jos vaikka erehtyisivät antamaan jottain parempaa.

Joo, mennehän se ruaka ylöspäinki.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Viikonloppu.

No johan oli viikonloppu! Lährin junalla Porriin, käytiin Kakkun kans kattomasa teatterisa Sound of music, joka oli tosi hyvä (miks mää en voi osata laulaa?). Meijän kulttuuriprojektisa voiraan viivata siis yli musikaaliki. Ennää puuttuu sinfoniakonsertti.


Porista ajeltiin Raumalle ja käytiin syämäsä grilliruakaa vanhasa kaupunkisa.

Porilainen Raumalla. Ja kaikilla mausteilla.

Turistiin hetki ennen ko mentiin nukkumaan ja aamulla hyppäsin Tampereen bussiin. Kännykästä loppu akku ja mulla oli kauheita viarotusoireita. Blogit jäi bussisa lukemati. Olis pitäny saara kuvattua Kauppahallisa syäty sushi, paluumatkalla sataneet rakkeet ja tiäs mitä. Käytännöllisempää olis kitistä siittä etten pystyny soittamaan kenellekkään.

Kotona kerkesin olla pari tuntia ennen ko lährin Mimmille. Siälä oli tarjolla lohet ja sallaatit ja seurana kymmenkunta mukavaa ihmistä. Siälä oli niin rattosaa etten ees muistanu kännykkäkameravimmaani. Ajelin yällä takasin tyhjään kottiin. Tai olihan siälä sentään katti.


Tännään en oo tehny mittään. En yhtikäs mittään. Tai siis, luin kirjan loppuun ja lorvin. Siivotakki olis voinu, mut hullu mää olisin jos siivoisin sillon ko mukulat on miähen kans mummolasa. Kohta ne siältä tullee. Kiirutta ja kiireetöntä, siittä se on paras viikonloppu tehty. Eikä unohreta ommaa aikaa, mulla on ihan paras miäs.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kypärämyssy.


Tartti tehrä ittelle kypärämyssy. Oon kattellu Koon myssyä vähä karehtien, ei palele posket. Mun posket palelee aina, melkein kesälläki. Nyt saa tuuli tuivertaa ja pakkanen purra.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kolinan Vähentäjän Estäjän Poistaja.

Täysikuun tullesa kohta mun uniani häirittemmään, päätin yrittää vähentää muuta häiriöö. Täysikuu kun häirittee Koonki unia, ni sillon saa taas kuunnella sitä kauheeta kolinaa jota se pittää myllätesäns laitoja vasten. Väsäsin sen sänkyyn kolinan vähentäjän estäjän poistajan (röllilläki oli semmonen kuuraketisans).


Nappasin ensimmäisen trikoon joka vastaan tuli, nyt ko lopultaki toimerruin hommaan. Mun oli tarkotus tehrä siittä kankaasta ittelleni yäpaita, mut se päätyki vanhojen patjan palasten päälliseks. Tuun varmaan monesti kirroomaan kankasvalintaani. Se riitelee retrolakanoitten kans.


Patjan alta kulkee "pirikkeet", muuten noi pehmusteet ei sais olla minuuttiaka paikallans. Saas nährä pyssyykö nytkään.


Lisäks lenkillä käymisen jälkeen tein ittelleni jalan ympärille heijastimen. Pari heijastinta mulla on jo roikkunukki ja kävelysauvoihin oon liimannu isot pätkät heijastinteippiä. Mut mitä enempi sen parempi.


tiistai 15. lokakuuta 2013

Gummalliset googletukset.

Öö, mitä näistäki aattelis... Omituisilla hakusanoilla sitä on taas tänne tultu.

ompele tissis

vanhaa tätiä takkaapäin

kakka kello

mammat kiimasa

lanoliini peräaukkoon

appiukko siittää  

vaarin veitikka

fritsut pois hammastahnalla

hianoja pimppejä

Olis kiva tiätää tyyryttikö hakujen tulokset.

Ja kuvahan ei liity mitenkään mihinkään,
mut tartteehan nyt postauksesa kuva olla.

Noista hauista on pakko tarttua tohon appiukko siittää. Se saa aina vähä kylmät värreet mun selkääni. Se kun on nimittäin niin, että meijän Koo ei näytä keneltäkään muulta ko appiukolta.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Oranssia.


Tilasin paketin Dylonin oranssia pesukoneväriä ja annoin uuren elämän kasalle pliisun värisiä mukuloitten vaatteita. Niitä ko ei ollu tullu käytettyä, pyärivät vaan kaapisa tyhjänpanttina. 


Värjättäväsä kasasa oli sukkahousut, neljä paitaa, kesähousut, haalarit, pipo ja yks kankaskassiki. 


Lopputulos näytti kivalta ja tykkään noista oransseista vaatteista huamattavasti enemmän ko hailakan vaaleenpunasista ja sairaista valkosista. Paitsi että...


...kaikki mun värjäämät vaatteet sai oranssin värin lisäks piäniä mustia pilkkuja. Ärsyttävvää. Laitoin viästin Dylonille. Saas nährä mitä sanovat, onko mun syyni vai niitten.