Mulle tuli huano omatunto ko eilen sanoin mukuloitteni askarteluja rumiks. Onhan ne välillä rumia, mut kuitenki on kurja sannoo se ääneen. Ihan sama juttu ko jos valittaa mukuloitten olevan kiljuvia hirviöitä jotka ei yhtään tottele. Sit on taas pakko alkaa vakkuuttelemaan, että "mut on ne silti niin ihania". Omantunnon kiillotteluako?.
Vaikka ne räpellykset on mitä on, vanhempana sitä on kumminki kauheen ylpee niistä. Ja äSsän piirustukset, kummasti mää oon yhtä innoissani niistä sit ko se tullee uutta innoisans esittelemään. Vaikka en tiiä millai 4-vuatiaan kuuluis osata piirtää, mää aattelen, että äSsä on kauheen hyvä piirtämään.
Ja entäs Koo sitte? Vuasi sitte se oli kaikkeen sopeutuva, kaiken syävä, hiljanen ja helppo mukula. En osannu kuvitellakkaan siittä tulevan vuaren aikana tommonen tottelematon, ruakapöyräsä särttäävä äänekäs juanittelija ko mikä se nykyään on. Ja vaikka mää just sanoin sitä omantunnon kiillotteluks, ni sanotaan nyt silti että niin kauheen paljo mää sitä rakastan. Niin ko äSsääki. On se kuitenki niin kivvaa sannoo ääneen.
Ei tähän muuta voi todeta, kun samanlaisia ajatuksia täällä myös noista omista lapsista <3
VastaaPoistaKuuleppa ystävä rakas, ei niitä omia lapsiaan tarvii koko aikaa kehua ja ylistää, saa sanoa että työt on huonoja, rumia, lapset kamalia kakaroita jne. Nämä asiat ei tee siusta huonoa tai vähemmän rakastavaa äitiä, me äidit ei olla mitään yli-ihmisiä, vaan ihan tavallisia.
VastaaPoistaEt usko kuinka monta kertaa miunkin on tehny mieli kuristaa tuo omani, ja tekkee muuten vieläkin, mutta silti mie rakastan sitä niin paljon että tuleen hyppäisin hänen puolestaan.
Sie oot ihana nuori nainen, paras äiti lapsilles ja paras vaimo ukolles.
Ole onnellinen :))))
Mun laps on aina ihana kun se nukkuu tai sukeltaa. Muuten sitten vähän vaihtelevasti :)
VastaaPoistaEn enää muista kuinka omani piirustelivat neljä vuotiaina, mut vilkaistuani ässän kuvallista tuotantoa, totean, että hienoja ovat. Sitäpaitsi niistä näkee, mitä taiteilija on halunnut kuvata.
VastaaPoistaJollei lapsella (tai kakaralla) ole missään vaiheessa moitittavaa tai ei-toivottavaa-käytöstä, hän (se) on luultavasti tahdoton nahjus; vailla luonnetta.
Siinä tapauksessa ei vissiin osais tehdä mitään sellaista rakastettavaakaan. Reilun kolmenkymmenen vuoden kokekmuksella voin kertoa, että skaala lapsiinsa suhtautumisesta on ollut yllättävänkin laaja ihan ääripäissään. Minusta se on normaalia.
Omat lapset on rakkainta maailmassa<3
VastaaPoistavaikka eivät aina helppoja :)
oneksi äiti on paras, vaikka välillä nuo kakrut olis kuin kamalia. Mun kolmekymppiset on vielä kakruja ja kehtaavat joskus jopa ehdollistaa mun täydellisyyden:):)
VastaaPoistaMulla on tiedossa muutama sellainen, joita aina kehuttiin ja mitään negatiivista he eivät kuulleet saati kokeneet ja nyt on sitten vaikeuksia tämän reaalimaailman kanssa, kun kaikki ei olekkaan niin ihanaa ja joskus pitäis kohdata jotain kurjaakin.
Olen entinen taidekoulun ope ja lto ja nykyäänkin piirrän paljon ja sillä kokemuksella sanoisin, että työt, joita olet joskus täällä esitellyt ovat mielikuvitusrikkaan lapsen töitä. Sellaisen, joka osaa siirtää näkemäänsä kuvaksi ja se on hieno taito tuon ikäiseltä. Kannusta vaan kovasti kuvien tekemisessä, äläkä missään nimessä kerro miten se kissa "oikeasti tehdään".
Kivoja ja söpöjä lapsia sinulla.
Hienoja mukuloita! Kun laitat kuvat ja piirustukset talteen niin on sitten kiva katsella niitä vaikka parinkymmenen vuoden päästä. Kiva kun sitten jostain ne putkahtaa esille. :)
VastaaPoistaOn ne ihania mukuloita <3
VastaaPoista