Jospas se meijän Koo olis nyt sit lakannu kasvamasta niin kauheesti. Se on ruvennu särttäämään ruakans kans ja sanoja se on oppinu parin päivän sisällä ihan kauheesti. Tähän mennesä se ei oo puhunu paljoo muuta ko brummi (auto) ja ihhahhaa (hevonen). Ennen se söi mukisemati kaiken ja viälä siskons ruuat päälle. Siks sitä käytiinki kääntelemäsä TAYSsisa saakka, oli kuulemma kasvanu liikaa. Sanoivat sit kumminki ettei siinä mittään vikkaa oo.
Nyt ko se ei keskity kasvamisseen se keskittyy sanoihin. Löylyä, kelkka, kissa, hylje, kakka, höylä ja kaikenlaista muuta on tullu sanavarastoon täsä loppuviikosta. Kohta se voi ilmasta itteens jo muullaki ko sillä ainasella kiljumisella. Iso se jo alkaa olla teoisanski, rappuset se kulkee kävellen ja ossaa jo hyppiä tasajalkaa (äitin miälestä erinomasia suarituksia).
Tutista on tullu ongelma. Pualtoistavuatiaana se söi tuttia vaan öisin, mut nyt siittä on tullu kauheen tärkee päivälläki. Miten mää saan sen lopettammaan sen tutinlutkutuksen? Se hakkee niitä sänkystä ja kaivaa joka kätköstä mihin mää niitä yritän piilottaa. No, ehkä en nyt niin vakavasti sitä oo viälä yrittäny siittä erottaakkaan, mut kai olis aika jo yrittää. Onks vinkkejä?
Jännää tuo kehitys, varmaan kaikilla lapsilla on omat rytminsä sen suhteen. Mitään vinkkejä en kyl osaa antaa :-D
VastaaPoistaMulla olis ykx tutti vinkki!
VastaaPoistaTyttäreni luopui tuteistaan kun veimme ne yhdessä metsään kivelle.
Kerroi kuinka kohta oravalle tulee vauvoja. Tyttäreni jumaloi oravia..tai siihen aikaa "olava"!
Meill tippu tutti vessanpönttöövahingos, ja sitä käytii siäl sit ihmettelees, et mihi se meni!!! Voi kyl ol et su lapses äkkää, et niit tuttei o enempiki, mut meil osu ja uppos!
VastaaPoistaKoo on tuttihamsteri. Kuvasaki
VastaaPoistasillä on kolme tuttia ja öisin täytyy olla yks suusa ja toinen kädessä. Oon miättiny tota mettään viämistä, mut tuntuu ettei tolla mukulalla oo yhtään empatiakykyä. Ehkä vähän ajan päästä sit, sehän täyttää kaks vasta tammikuussa. Mut olis hyvä ettei se tutti ainakaan ennää tärkeemmäks tulis.
Esikolla oli tutteja ja kerran nipsasin pienen reiän tutin päähän. Suunnittelin, että lyhennän niitä vähän joka päivä, mutta tutin mussutus lopahti siihen ensimmäiseen reikään, eikä tullut ees huutoa. Se kävi kyllä tosi helposti meillä noin.
VastaaPoistaMeillä aikoinaan lapsi laittoi oma-aloitteisesti tutin roskikseen, eikä hän sitä sen koommin kaipaillut.
VastaaPoistaTosin hän ei ollut ihan noin paljon tutin perään.
Suloinen tuttifani Sinulla :)
Toi Sallan tuttivinkki vois toimia meillä. Taidanpa kokkeilla!
VastaaPoistaMahtavaa seurata lapsen kehitystä, ykskaks pieni vauva onkin kävelevä ja puhuva.
VastaaPoistaPidä esillä vain yksi tutti, kaikki muut hävität, vaikka hän kuinka kaipaisi niitä muita, niin sanot että on vain tämä.
Toki tutista on haittaa hampaille ja sanovat että puheen kehitykseen, en tiedä aikamiespoika alkoi puhimaan jo 9kk ikäsenä tuttisuuna.
Lapsi ei tee eikä opi mitään uutta ennen kuin aivoissa on mennyt yhteen ne piuhat joita tekemiseen tarvitaan.
Väkisin ei pidä vieroittaa, leikin varjolla kylläkin, annetan tutti,just vaikka oravavauvalle, tai tuttikeijulle.Mutta ymmärtääkö hän mikä on tuttikeiju, tai joku muu mille tutin voi antaa.
Kun se ainoa tutti hajoaa,älä osta enää uutta, ei Koo kauaa halua rikkinäistä tutti lutsuttaa:))
Jokkainen lapsi on tutista luopunut ennen koulua, ei siis mitään hätää.
Meillä E. oli yli kaks ku piti viä yätuttia. Päiväkäytösä se ei ollu ennää 1,5vn jälkeen. Mut pikkuhiljaa ne jäljellä olleet tutit "katos" tai "rikkoutu". Ja se vihoviimenen käytiin heittään sillalta kalavauvoille. Sama silta, mistä isins aikoinaan heitti. :) Ja muumeista inspiroituneena pidettiin "Heippa tutti"- kekkerit. Serpentiiniä ja jätskiä, unohtu tutti-ikävä aika pian. :)
VastaaPoistaMeillä jätettiin tutti pois tänä syksynä/loppukesästä. Pikkusolu ei syönyt sitä enää kuin päikkäreillä ja illalla nukkumaan mennessä niin sit vaan jätettiin se pois. Eka yö meni niin loistavasti, ettei sit viety mihinkään oraville tms, vaan laatikossa on piilossa edelleen. Sen ekan hyvän yön jälkeen onkin ollu sit haastavampaa. Unet kyllä lyheni kun tutin jätti pois. Aina ei suostu enää edes päikkäreille ja iltasin saattaa nukkumaanmenossa kestää parikin tuntia. Kyllä se sängyssä pysyy, mut askartelee sielä jotain. Oon ajatellu, että askarrelkoon, jos ei kerran liikkeeelle lähde...
VastaaPoistaYritin miettiä miten meiän muksuilla on jääny tutit pois, vanhuus on varmaan tullu, kun en vaan muista!! Sen kyllä muistan kun tissin päähän piti pistää etikkaa tai sinappia, kun nuorempi poika ei siitä meinannu ollenkaan luopua, mutta tuteista ei oo mitään mielikuvaa, höh!
VastaaPoistaMeijän Sipuli on kai aika saman ikäinen kuin teidän Koo. Meillä ollaan ihan samoissa vaiheissa. Uusia sanoja löytyy koko ajan. Yksi tärkeimpiä sanoja on Paavo. Hauskaa siinä on se, että lähipiirimme ainoa Paavo on Paavo Pesusieni, jota Sipuli vaatii saada katsoa usein! Tai lähinnä sen alun. Se hullaantui jo tosi pienenä siihen alkutunnariin. Sai siitä musiikista niin suuret tunnekuohut joskus vuoden vanhana, että itki, nauroi ja hytkyi samaan aikaan musiikin tahtiin... Hassu lapsi. Muita tärkeitä sanoja tietysti äiti, auto, kissa, kakka, kukka, vauva(=nukke). Tutin kanssa en osaa auttaa kun Sipu ei sitä koskaan huolinut, mutta tissistä ei meinaa luopua. Öitä olen nyt huudattanut, mutta olen päättänyt, että isot tytöt ei syö yöllä.
VastaaPoistaMeillä jätti V-V itse tutin pois ja se ei vaan enää kelvannut vaikka työntelin sitä useamman päivän takaisin suuhun. Oli itse purrut siihen rispin ja näytti kädellään kieltään ettei tunnu mukavalta eikä sitten kelvannut ehjäkään. Tuttipullon kanssa meni paljon pidempään mutta sitten vaan ronskisti totisin sen pullon jääneen mummolaan ja annoin vippamukin käteen. Koo on kyllä vielä niin pieni, että hyvin tuossa on aikaa jättää tutit pois :)
VastaaPoista