Lapsang souchong.

Mun lempiteeni on Lapsang souchong ja kerron siittä teille nyt tiatoiskun, olkaa hyvät.

Lapsang souchong on mustaa savustettua teetä. Sitä ei lasketa maustetuks, vaikka siinä savun maku onki voimakkaasti esillä. Väärennöksiäkin liikkuu, ne mää kyllä laskisin maustetuks teeks, niisä ko savun maku tullee aromiaineista. Oikee Lapsang souchong savustettaan männyllä, siittä tullee kivan tervainen maku.

1600-luvulle saakka on juatu vaan vihreetä teetä, erelleenki Kiinasa ja Japanisa vihree on paljo yleisempää. Kerran siinä sitte 1600-luvulla yhresä kiinalaisesa vuaristokyläsä kyläläiset oli just keränneet sadon teetä kun ne joutu karkaamaan kylästään jonkun armeijan tiältä. Ko ne pääsi palaamaan kylääns, niin teenlehdet oli alkanu hapettua, eli tuloksena oli mustaa teetä. Kyläläiset ei halunnu haaskata satoa, joten ne päätti myydä lehdet silti teekauppiaalle. Mut teekauppias oli jo pian tulosa ja lehret piti saara kuivumaan, avuks otettiin nuatio joka samalla vahinkosa savusti lehret. Teekauppiaalla oli silmää bisnekselle, se markkinoi tavaraa ihan uudenlaisena teenä ja siittä tuliki menestys. Tän tarinan takia moni laskee Lapsang souchongin ensimmäiseks mustaks teeks.

Mäntyä poltetaan pesäsä ja
teenlehret on yläkerrasa savustumasa.

Tälläi Star Trek -fanina mua kiahtoo se, että alunperin kapteeni Picardin lempiteen piti olla Lapsang souchong koska näytteliä Patrick Stewart tykkäs siittä. Käsikirjottajat muutti teen Earl grayks, koska se oli yleisölle tutumpaa. Nythän Picard tilaa replikaattorilta aina "Tea, Earl gray, hot". Kerran oon bongannu Lapsang souchongin Trekistä. Yhresa TNG:n vitoskauren jaksosa Worfin äiti tillaa sitä Keulakympisä.

Yhreksänkytluvun suamentajalle tee ei selkeesti ollu tuttu.
Hiano suamennos.

Lapsang souchongia harvemmin löytää marketeista, joten kannattaa tilata vaikka täältä jos sitä haluaa(siältä saa vahvaa ja miatoo versioo). Suasittelen maistamaan, olo on ko laavulla sitä hörppiesä.

Kuvat täältä.