Piänenä inhosin marjojen nyppimistä. Ko ankara käsky kävi, että "sit ko tullaan töistä, on oltava ämpärillinen poimittuna", ei auttanu muu ko vaan istua sinne puskaan. Tosin saattaa olla, että harvemmin se ämpäri oli täynnä vaarittuun aikaan mennesä.
Ko sain ihan omat puskat, kummasti se poimiminen muuttu mukavaks. Tai ainaki se on mukavaa sillon ko saa tehrä sitä rauhasa (siis ilman mukuloita). Sillon se on jotenki jopa rentouttavaa, eikä haluais lopettaa.
 |
| Vihree karviainen on mun lemppari. Ne meni kaikki pakkaseen. |
Tuttuja muistoja omasta lapsuudesta, miksi sitä aina pantiin kakarat marjoja poimimaan? no nyt meillä koira hoitaa poimimisen,karviaset on syöty, miulle jäi viis, mustan viinimarjan ala oksat tyhjät, onneksi koira ei ylety yläoksiin niin jää meillekkin marjoja:)
VastaaPoistaMitä sää teet niistä karviaisista? Miehen työkaveri tarjosi ja en uskaltanut ottaa, ettei vaan jää käyttämättä. Paljaana pakkaseen vai sokerilla kuorrutettuna?
VastaaPoistaPistän ne paljaana pakkaseen ja yleensä käytän ne hedelmäsalaattiin. Ihmiset luulee niitä viinirypäleiks. Jos saisin pakastettua enemmän, tekisin varmaan kaikenlaisia herkullisia pirtelöitäkin. Täytekaakun päällekki niitä on tullu joskus laitettua.
VastaaPoistaKosotätin tarttee laittaa aita puskien ympärille ni koira ei pääse marjojen kimppuun. Kummallinen koira...
Voih miten tuttu käsky. Paljon niitä mukulana keräsi ja joskus sai jopa palkkiota (Tykkimäki-reissun), mutta aina se oli yhtä tuskaista. Nyt aikuisena kerää ihan mielellään vaikka ei mene edes omaan pakkaseen. :)
VastaaPoista