- Ihmiset passaa mukuloitans ihan liikaa. Eihän ne saa ollenkaan harjotella pukemistakaan jos ne aina puetaan ja riisutaan. Tiätysti sit jos joku ongelma tullee, ni pittää auttaa, mut ei muuten.
Varsinki kiireesä sorrun liikaan auttamisseen, vaikka pukeminen saattais sujua muutenki yhtä noppeesti. Mut jos alle 3-vuatias haluaa leikkiä vauvaa, niin kyllä mää vaikka syätän.
- Syämisestä ei kannata tehrä numeroo. Muuten siittä tullee show ja lapselle stressiä.
Tähän taisin erehtyä äSsän ollesa piäni. Tekosyynä ensimmäinen lapsi ja niin edelleen...
- EI välipaloja!
On se sentään meilläki huamattu, että mukulat ei syä ruakaans jos ne vettää ruuan väleillä tiäs mitä mättöö. Isovanhemmille vink, vink. ;-)
 |
| Kummasti se jo litra piimää viä lapselta ruakahalun, eli ei herkkuja ruakien välillä. |
- Liika pukeminen ei oo hyvä. Päiväkodeissa on yleistä, että mukulat on talvella ihan hiessä.
Meillä saadaan mukuloille hiki päälle ihan muilla keinoin.
- Täytyy olla johdonmukainen ja pittää lupaukset / uhkaukset.
Tästä oliki jo eilen juttua ja tää meillä onnistuu mun miälestä melko hyvin. Tosin olis kiva kuulla ulkopualistenki miälipide, että onnistunko. Yritän uhkailla vaan sellasia uhkauksia minkä voin pittää. Tosin joskus tullee mokattua siinäki. Kerran sanoin, ettei laavulle pääse jos ei ees maista ruakaans. Virhe! ÄSsä ei maistanu enkä mää voinu kuitenka jättää sitä yksin kotio, laavulle oli tulosa sovitusti kavereita. Pualen tuntia houkuttelin, kunnes se maisto. Oli seki ruakailu, mut oma oli mokani...
 |
| Ja meillä kaikilla oli niii-in muukaavaa, kun se yks maisto lopulta ruakaans. |
Eilisen postauksen kommenteista on pakko viälä poimia kaks viisautta.
Kosotäti sanoi:Kaikista tärkeintä lapsen kasvatuksessa on RAKKAUS ja OIKEUDENMUKAISUUS sekä HUUMORI ja TURVALLISUUS. Ei se lapsi muista aikuisena saiko syödä sitä vai tätä, vaan sen että rakastettiinko häntä, oliko hänellä turvallista, pidettiinkö sylissä jne.
Sari sanoi:Rajat asettamalla pärjää pitkälle, kohtelee sisaruksia samanlailla oikeudenmukaisesti, rakastaa pyyteettömästi ja selvittää lapsille rauhallisesti asioiden syyt ja seuraukset.
Niin totta molemmat.
Ja kun toi Aivosolu tualla eilisisä kommenteisa kysy, että missäs mää sitte oon noitten mukuloitten kans onnistunu, ni kyl ne ainaki mun miälestä on saatu kasvatettua ihan hyvätapasiks. Ossaavat sannoo kiitos oikeisa paikoisa ja äSsältä sujjuu jo se anteekskin. Ehkä Kooltakin se onnistuu sitte ko se oppii sen sanan selkeesti sanomaan. Mut Koo ossaa kyl tuara mulle jo aamusin tohvelit.
Mä ole sammaa miält ku päiväkotitäti on..
VastaaPoistaArkises elämä on vaa sellaisia kiemuroit täynnä ett ei varmast aina yksinkertaist kaikki kuviot.
Elämä on kiemuroita. :-D
PoistaHyvällä jamalla oot kun laps tuo äitille aamulla tohvelit. :)
VastaaPoistaTuosta ruokailusta, meillä aikoinaan aikamiespoika oli oikia nirsoperse, ei kelvannu tuo eikä tää, uhitteli ja pisti suunsa tiukasti kiinni. Mie maanittelin ja hyvittelin ,jotta saat sitä ja tätä jos syöt. Ei auttanu vaikka oisin päälläni seisonu ja laulanu maammelaulua. No kerran suutuin kunnolla ja sanoin jotta jos et syö ni pistän ton sopan sun paitas sisälle. Neljävuotiaan uhmalla poika tillitti minua ja totes että en syö. Sillon mie venytin pojan puseron kaulusta ja kaadoin jäähtyneen lihasopan siitä sisälle ja länttäsin vielä kädellä tasaseks. Hurja temppu myönnän, mutta tän jälkeen ruokailut sujui ja poika söi.
Voi hyvänen aika, loistava tarina! Veikkaan kyl, että meijän nirso-äSsä vaan loukkaantuis verisesti ja kiältäytyis syämästä ennää herkkujakaan. Ne naiset... :-D
PoistaMinun huomioni kiinnittyi kaikkein eniten tuohon, että passataan lapsia liikaa. Tuohon kyllä syyllistyin. Olen pukenut ja olen ruokkinut ym. Ruokkinut olen aika vanhaan, koska en voinut sulattaa sitä sotkua, mitä tulee, kun pieni lapsi opettelee syömään. Helpompi oli itse ruokkia, vaikka oli siinä joskus vähän pikku kiukuttelua siinä vaiheessa kun "minä itte" nosti päätään =D
VastaaPoistaMää en oo ikinä välittäny sutuista, vaikka kyllä se ärsyttää joskus kun tahallaan sutataan ja haaskataan ruokaa. Mut jos mää sorrun syättämiseen niin se on yleensä tota että toinen haluaa leikkiä vauvaa, tai sitten se huonompi vaihtoehto että mää en jaksa odottaa että se lautanen hitaasti tyhjenis omia aikoja. :-D
PoistaKyllä he ovat tosi hyvätapaisia <3 Perustelen asian sillä, että taitavat olla ainoat lapset, jotka ovat saaneet mut miettimään olisiko lapsettomuushoitoja pitänyt sittenkin jatkaa vielä :D
VastaaPoistaOi kun ihana kuulla, Kiki-kulta! Vaikka äSsä hyppiki teijän sänkyn uuteen järjestykseen... :-D
Poista