Sillon ko ei mukuloita viälä ollu, ni oli suuret suunnitelmat. Minähän en mukuloilleni syätä herkkuja, enkä anna niitten sekottaa koko huushollia, enkä osta niille liikaa leluja, enkä sitä ja tätä. No, mitenkähän siinä sitte näin kävi? Ei oo helppoo toi mukuloitten kasvatus, sitä lipsuu vähä siinä sun täsä. Ehkei se oo niin vakavaa, mut yhtä lupaustani olisin voinu nourattaa. Niitä herkkuja olis voinu antaa vähemmän. Sokeria on noitten mukuloitten syämisisä ihan liikaa. Miks mää en totuttanu niitä syämään vaikka maustamatonta jogurttia ja jottain muuta ko sokerimuroja. Ei ne ennää niitä suastu syämään.
Ihan yhteiskunnallisestikki tää touhu on aika hullumaista. Ostin mukuloille jotkut rahkavälipalapatukat, niisä oliki paksu suklaakuarrutus ja tuhottomasti sokeria (eivät silti kelvanneet). Mikä lapsen välipala se semmonen on? Välipalakeksejä ja välipalapirtelöitä, kaikkee makkeeta sitä markkinoiraan mukuloitten joka päiväseks ruuaks. Kai siinä si aivopesseentyy syättämään mukuloillens moisia makeuksia. Taitaa olla sokeri halpaa raaka-ainetta ko sitä pittää joka ruakaan tuupata.
 |
| Yhteishyvän ohjeita lasten kans leivottaviks; joka ohjeesa on karkkia. Ihan kamalaa! |
Toinen asia, minkä ehkä tekisin toisin, on tukan pesu. Miks mää pesen niitten tukat shampoolla ko ne ei ees rasvotu. Nyt niitten tukat tottuu siihen shampooseen, vaikka aikuisenki tukan voi pestä pelkällä vetellä ko vaan totuttaa.
Kyselin kavereilta, että mitä ne tekis toisin lasten kasvatuksesa. Yleisin vastaus oli lupauksista kii pitäminen. Eli jos vaikka uhkaa, että karkkipäivä peruuntuu, niin se kans sit peruuntuu. Ja ihan totta, uskottavuushan siinä lipsumisesa mennee. Pakko muuten laittaa teillekki yhren kaverin kommentti mun kasvatuskysymykseen:
"Tulee valitettavasti päivittäin tehtyä mokia lastenkasvatuksessa. Tänään yritin kaiketi olla hauska ja ilahduttaa näin joulun alla lapsia. Piilotin juuri ennen ulkoilua pari joulupiparia lähimetsään paketissa männyn juurelle. Sitten vähän ajan päästä kuljimme ohi ja lapset löysivät kätkön. Kerroin, että tonttu on laittanut teille eväitä metsäretkelle. Jopa 6-vuotias osasi kertoa, ettei metsästä saa syödä mitään puujuurella olevaa eikä tontun piiloakaan kuulu mennä tyhjentämään. Pitäis vissiin joskus ajatella ensin..."
Mahtava tarina! Fiksuja mukuloita, meijän mukulat olis syäny kiljuen. Mullahan on selkeesti unohtunu opettaa jottain mukuloilleni. :-D
Pikkasenko isoa lusikallista teidän neiti vetää kerralla suuhun tuota valion sileää "nam jugurttia". :D Ompi myös omaa herkkuani.
VastaaPoistaNo se kun on tommosta "lohkeevaa", niin eihän sitä voi muulla tavalla syärä. :-D
PoistaTajusin muuten, että vaikka meijän mukulat noita syä usseemman viikosa, ni en oo ikinä itte ees maistanu! Tarttee varmaan maistaa.
Vähän kerrallaan herkutellen on mun tyyli. ;)
PoistaSöin äsken sellasen persikan makuisen jogurtin ja kylläpä oliki hyvää! Täytyykö mun ruveta syömään tommosta sokerijogurttia, himo siihen tais tulla. Vaikka ei se kyl makkeimmasta päästä taida olla. Nam!
PoistaPitäs varmaan itekin postata tästä jotain. Pistäpä seuraavaks missä oot mukuloiden kanssa onnistunu. Pitäs itekin postata siitäkin... Uskon kyllä, että kaikki tekee parhaansa. Joskus se paras vaan vähän lipsuu kun ei jaksa.
VastaaPoistaIhan totta, kaikki varmasti tekkee parhaans. Lipsuu kun ei jaksa tai sitten on vaan liian hentomiälinen. :-)
PoistaRiittäähän näitä asioita täälläkin. Mie olen kyllä sen verran hitleri mutsi niinko äitini sanoo, että jos jonkun asian päätän esim sen ,että karkkia ei nyt tipu niin sitä ei sitten kanssa tipu. Itsekkin itkua väännän välillä lasten selän takana ja hammasta purren toitotan itelleni, että rajat on rakkautta ja piste. Mutta kyllä minä sitten joustan joissain asioissa. .Ilmeisesti liikaakin koska tuntuu että joka päivä saa nykyään perustella valintojaan tenaville. .huoh. .rankkaa tää mutsina olo. Varsinkin hitleri mutsina XD
VastaaPoistaNo johan nyt! Vaikka varmaan usseemmin isovanhempien miälestä äitit on niitä hitlereitä, ko että äitit lellis niitä lapsenlapsia liikaa. :-D
PoistaVoi hitsi mikä piparijuttu :-D No niinpä. En osaa edes kuvitella mitä mokia tekisin jos olisin perustanut perheen. Onneksi on vaan nää kissat, niitä ei edes tartte kuvitella kasvattavansa!
VastaaPoistaÄläs ny, varmasti oot kissoillekki jottain tapoja opettanu. Vai onks ne yhtä fiksuja ko miltä näyttävätki? :-D
PoistaTuttu tunne ihan näin koirienkin kasvattajana. Meilläkin oli ties minkälaista periaatetta ja sääntöä, kun ensimmäinen koira saapui, mutta aika paljon (liikaa) niistä on lipsuttu. Nimimerkillä "ei meidän koirille sitten anneta herkkuja pöydästä" :)
VastaaPoistaMää oon antanu kerran kissan syärä pöyrältä ja nyt sitä ei pidä mikkään pois siältä. Mukuloille ko jää ruakaa lautasille, ni katti on heti pöyrällä kattomasa, että mitä hän tällä kertaa saa. Ko antaa pikkusormen...
PoistaSiitä kun oma lapsi oli pieni, on jo niin kauan, etten oikein muistakaan, olinko tiukka, vai lipsuinko. Ilmeisesti tiukka, koska esim. kaupassa lapseni ei koskaan saanut mitään itkupotkuraivaria, jos ei saanut karkkia, vaan hän sanoi että voit sinä ostaa mulle karkkia jos haluat. No, varmaan aika usein halusin. Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt, että lapseni osasi konstit, millä karkkia sai =D. Miksiköhän kaikki makea onkin niin hyvää vielä vanhanakin??? Kamalaa, jos joku tulisi mulle nyt sanomaan, että tänään et saa karkkia, kun ei ole karkkipäivä =D
VastaaPoistaNo juu, hullua vaatia mukuloita syämään karkkia vaan lauantaisin ja sitte vetelen itte salaa suklaata pitkin viikkoo. Kyl mää kans suuttuisin jos joku menis määräämään mun karkin syämisistäni. :-D
PoistaKaikista tärkeintä lapsen kasvatuksessa on RAKKAUS ja OIKEUDENMUKAISUUS sekä HUUMORI ja TURVALLISUUS. Ei se lapsi muista aikuisena saiko syödä sitä vai tätä, vaansen että rakastettiinko häntä, Oliko hänellä turvallista, pidettiinkö sylissä jne.
VastaaPoistaToisaalta lapsen kasvatus on suuri uhkayritys, hyppy tuntemattomaan jonka tulokset näkyy vasta sitten kun lapsi on aikuinen :))))
Toi on kaikki niin totta! Mää uskon, että meijän mukuloilla on isona yhtä hyvät muistot lapsuudesta ku mitä mulla ittellä on. Mää jopa halisin mukuloita enemmän ko mitä ne antaa. :-)
PoistaNäin vanhana ja viisaana (heh heh) sanoisin, että kyllä noista tenavista tulee ihan hyviä aikuisia, vaikka ne välillä sokeriakin syö. Tosin itsekin ihmettelen tuota sokerin tunkemista joka paikkaan. Rajat asettamalla pärjää pitkälle, kohtelee sisaruksia samanlailla oikeudenmukaisesti, rakastaa pyyteettömästi ja selvittää lapsille rauhallisesti asioiden syyt ja seuraukset. Kyllä se siitä, ei kannata stressata pienistä, jos mukulat voivat hyvin, ovat iloisia ja välillä villejäkin ;)
VastaaPoistaTerkuin Sari M.
Toi on muuten hankalaa, toi sisarusten samanlailla kohteleminen, kun noi mukulat on niin eri ikäisiä. ÄSsä otti tännään nokkiins ko mää autoin Koota palapelin tekemisesä. Se liitty jotenki siihen, etten mää yleensä sitä auta. No, eihän se apua tarttekka. Naiset on nokkaanottavaisia, kyl niitten kans mennee sukset ristiin vaikka kuin varois. :-D
PoistaNii. .piti vielä lisätä jotta ystäväni anto aikanaan mielestäni varsin viisaan neuvon: onnellinen lapsi kiukuttelee kotona. Onneton kodin ulkopuolella ja meillä kyllä tämä kiukuttelu pitää paikkansa siinä mielessä jotta kotona kitistään oikein olan takaa ja vieraissa ollaan enkeleitä. .Kaipa ne sitten on myös onnellisia ♥
VastaaPoistaNo hei meilläki toi mennee tollai! Kerhosta kun hakkee mukulan, niin se on kohta jo kiukuttelemasa vaikka ensin on ollu ko naantalin aurinko. :-D
PoistaMeillä on tuo maustamaton jukurtti-mustikka(tai muu marja)linja toiminu hyvin. Tosin teiniltä alkaa jo kuulua joskus jotain nurinaa asiasta. Mustikkametsäänkin tuntuu olevan joku ikäraja ;) Mutta onpahan yks asia johon voi olla tyytyväinen. Sitä paitsi minä se olen eniten makean ystävä meidän perheessä..
VastaaPoistaVoi että! Mää oon ihan kade! Toimispa toi meilläki. Koon kohdalla vois viälä onnistuakki, mut nirso äSsä on niin sokerijogurttikoukussa, ettei mittään ennää mahda, sattumiakaan ei saa jogurtissa olla...
PoistaMinä elin lapsuuteni sokerilla ja ranskanleivällä. Miten lie selvisin hengissä? :)
VastaaPoistaAi että mua naurattaa tuo tonttutarina!
Mun herkkua oli dipata kurkkua sokeriin tai tehrä kaakaojauheesta mössöö, eli ei se sokeri mullakaan karkkipäiviin rajottunu. Sitte ko mukulat ruppee olemaan yksin kotona, niin ne pualestaan varmaan penkoo kaapista kaiken makkeen.
PoistaKyllä sitä olisi pitänyt tehdä varmasti monta asiaa erilailla, mutta se mikä painaa eniten mieltä ja minkä muuttaisin on joulupukki. Mää en koskaan unohda lapsen ilmettä, kun se ensimmäisen kerran elämässään tajusi, että me oltiin miehen kanssa sille ihan tietoisesti ja harkitusti valehdeltu. Että ne poron jättämät jäljet lumessa oli tehty harjanvarrella, hyi hyi meitä petkuttajia. Se pukki kun kävi poroineen meillä aina haudalla käymisen aikana, kun meille ei olisi voinut tulla sellainen tilattu pukki kun olisin saanut aikuisten oikeasti paniikkikohtauksen :D Kyllä se vieläkin kaivertaa mieltä näin joulun alla se petos vaikka siitä tunnustuksesta on jo aikaa.
VastaaPoistaVoi piäntä V-V:tä! Mitenköhän meijän mukulat tajuaa ton pukkijutun. Tähän mennesä pukki on aina ollu niitten kummisetä, kai ne sen kohta jo tunnistaa.
Poista