sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannus.


Luannollisesti, ko Loimaalla päin käytiin, oli pakko taas käyrä kattia kattomasa. Siittä on tullu aika viipottaja.


Juhannus oli rauhallinen, ainaki erellissiin verrattuna. Tai no, ei me viime vuannakaan kauheesti riakuttu. Vaikka tuntu siltä että näin paljo ihmisiä, ni jälkeenpäin laskettuna näin vaan 5 serkkua, yhren tätin ja kaks enoo. Sitte tiätysti liuta niitten pualisoita ja lapsia. Ja kaikki äitinpualen sukulaisia, laskeskelin että näin 1/3 elosa olevista. Onneks nyt ei tarttenu siätää sitä hoilotusta. Mää en oo lauluihmisiä. Se on aina niin tylsää ko kaikki laulaahoilottaa ja kukkaan ei viitti keskustella mun kans. Suvusa on paljo haitarinsoittajia, niitä mää kyl jaksan kuunnella. Juhannus ei oo mittään ilman paria kolmee haitaria.


Kolmena iltana saunottiin. Mää niin haluaisin meille kotiokki pihasaunan. Meillä on kellarisa hyvä puulämmitteinen sauna, mut olis se vaan niin kiva kesäsin lämmittää semmosta kertalämmitteistä ja saunoo vaikka koko yä. Jos naapurin pappa joskus suastuis myymään meille sen yhren pellonkiakaleen, ni siihen olis ihan täyrellistä koota uurestaan joku vanha purettu hirsisauna. Tosin tarttis varmaan ensin voittaa lotosa. Ai pahus, lotto on uusimati jo toista viikkoo...

Kertalämmitteisen pelli vuataa, tulee löylyä piipusta pihalle. Hyvä sauna kyl silti.

Ilmatiäteilijät lupaili kurjaa juhannussäätä, varmaan ihan varmuuren varaks. Kauppiksesaki markkinoinnin tunnilla painotettiin, että aina tarttee luvata ennemmin liian vähä ko liikaa. Sitte asiakas yllättyy ilosesti ko saaki enemmän ko mitä on luvattu. Meteorologikoulusa opetettaan varmaan kans vastaavaa. Mää olin varautunu vähä kylmempään kelliin, olis voinu ees jonkun kesähammeen ottaa mukkaan. Mut kivvaa se oli ko ei paljoo sarellu.

Voitte uskoo tai olla uskomati, mut tossa on kyl kiltti koira.

Hiano kalastusvälinevarasto, tommosen haluan mukulalle leikkimökiks.

Kukkatelineitä mun miäleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti