torstai 28. helmikuuta 2013

Omekaa, sitä kolmosta.


Buzzador* lähetti mulle, tai meijän mukuloille, omega3 -karkkeja. Karkkeja ne on, maistoin, kauheen hyviä. Tuli miäleen joku maku lapsuuresta, en oo viäläkä varma, että mikä. Möllerin kalaöljykarkkeja vois syärä enemmänki ko sen kaks päiväsä, mut ehkei kannata. Niisä näyttää olevan päivän D-vitamiinit, mikä onki kätevää.


Mulla on ussein ennakkoluuloja tän tyylisiin tuatteisiin. Niinku että pahhaa se kumminki on, tai että ei noi mukulat niitä syä. Ja että tartteeks tommosia muka, kalliitaki ovat. Mut nyt ko oon antanu noita pari päivää mukuloille, ni oon alkanu harkittemmaan, että tarskos ostaa lissää sit ko ne loppuu. Meillä syärään kallaa ihan liian vähä ja vaikka noi öljyvalmisteet maksaa, ni ei tartte sit erikseens sitä D-vitamiinia ostaa. Ja ksylitoliaki tosa on. Huanoo noisa on se, että ko on antanu sen kaks kappaletta, ni alkaa kauhee ruinaus, että anna lissää. Yritä siinä sit selittää, että ei niitä kuulu syärä enempää.

*Buzzador on semmonen firma mikä mainostaa tuatteita ihmisten avulla. Siältä saa ilmaseks tuatteita joita pittää testata ja ussein jakkaa kavereilleki. Sit pittää kertoo mitä miältä on siittä tuatteesta ja mitä kaverit tykkäs. Saa haukkua tai kehua.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Mmmminttua.

Maraboun 70% suklaa, semmonen mintulla maustettu, on nyt tällä hetkellä mun suasikki. Sitä ko laittaa yhren palan kuuman kaakaon joukkoon, saa minttukaakaoo. Sitä voi kans sulattaa suklaamoussen joukkoon ni saa minttusuklaamoussee ja siittä voi tehrä minttusuklaamoussekaakun. Tiätysti sitä voi syärä ihan paljaaltiinski. Ja sit voi maistella sitä mintun makua lopun päivää röyhtäysten mukana, tujua tavaraa se minttu.

Oli niin ruma kuva, että tartti photoshopata siihen käsi, niinko se mittään auttais. Laastilta toi nyt näyttää, ei se oikeesti oo noin harmaata.
Minttusuklaamoussen ohje löytyy Ruakaohjesivulta.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Pika-amppeli.


Piti pelastaa se vähä, joka on jäljellä tosta kasvista. Joku on ottanu sen terrorisoinnin kohteeks, en tiiä ketä. Epäiltyinä on äSsä ja katti. Kumpikaan ei oo ennen tehny mittään mun kasveille. Leikkasin kaljut oksat pois ja tein semmosen amppelin, ettei se oo näköalan tiällä ko tiiraa ikkunasta. Virkkasin sen villalankasta ja pujotin helmiä koristeeks.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kaks kirppistä.

Outolinnusta Bremenin soittoniekat -kirja vuarelta -74. Puiset soittoniakat on vanha löytö, mut niitten löytymisestä lähtien toi on ollu äSsän lempisatu.

Miäs päästi mut lauantaina yksin kirppistelemään. Ja ko tulin kotio, ni se lähti mukuloitten kans kyläilemmään. Olipa oikeen tuplasti sitte sitä ommaa aikaa. Viime aikoina mun ommaa aikaa on ollu se, ko käyn ruakakaupasa yksin.

Outolinnusta myäs puikkokotelo täynnä puikkoja sekä paita jonka hintalapusa luki "Rytky 1 euro", eihän sitä voinu jättää ostamati.

Lähetystuvalta violalaseja, Finelin muki, alumiininen syränvuaka, kestokakkupaperi ja värikkäät tassit.

Lähetystuvalta myäs kolme kalenteripyyhettä, pitsejä ja nauhoja ja jonkun itte kutomaa villakankasta.
Toi Lähetystupa on kivan halpa. Löyröistä ne pyytää aina jonkun könttäsumman, siks on paha mennä sanomaa, että mitä mikäkin maksaa. Viola-laseista se myyjä mutisi jottain 50 sentistä kappaleelta, eikä kalenteripyyhkeetkään voinu paljoo sen kalliimpia olla. Päivän kallein ostos oli puikkokotelo puikkoinens, 4 euroo. Just ja just raskittin.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Maitokysymyksiä.

Nyt ko on ollu viime aikoina puhetta tosta mairosta, ni se pistää yhä enemmän miättimään. Jos ette oo viälä kattonu sitä Silminnäkijää jossa puhuttiin mairosta, ni kattokaa. "Pilattu maito", löytyy areenasta. Mikä siinä on, että Suamesa tarttee se maito homogenoida? Meinaaks tehtailijat, että kuluttajat on niin laiskoja etteivät viitti ees hölskäyttää purkkia ennen kaatamista? Eiks se homogenoiminen oo ihan turhaa, varsinki ko niin monen vatta ei semmosta maitoo siärä?

Tää on taas näitä "herätyksiä" mitä medioisa leviää. Tyytyväisenä juatiin maitoo, ja sit yhret ruppee sanomaan, ettei tommonen mittään maitoo oo, vaan käsiteltyä ja epäterveellistä moskaa. Olisko se parempi olla vaan tiätämätön? Vai onks tää tarpeeks vakava asia? Olisko se vaivan arvosta ruveta raahaamaan maitons jostain muualta ko kaupasta? Valiolla on homogenoimattomia maitoja, jos niistä on jätetty yks tyävaihe pois, ni miks ne maksaa enemmän ko "tavallinen" maito? Huijaaks Valio?

Buzzador tarjos mulle vellikamppanjaans. Esittelysä luki: "Valio Onni. Maidosta valmistettuja käyttövalmiita puuroja ja vellejä. Koska myös sinun lapsellasi on oikeus saada tuoretta ruokaa.". En hualinu kamppanjaa koska mun lapsilla on oikeus saara tuaretta ruakaa, ei mitään säilykepuuroja. Ihmettelin tota niitten mainoslausetta ääneen. Miäs sano ettei siinä voi lukkee että tuate on suunniteltu maksimoimaan liikevoitto. Pitäiskö kaikki mainokset lukkee ajatuksella ja miättiä tarkkaan että puhutaanks siinä oikeesti paskaa?

Mää join aamupalaks homogenoimattomasta mairosta tehtyä tujua kefiiriä. ÄSsä aivastaa taustalla, näyttää tyhmältä, hihihi. 

lauantai 23. helmikuuta 2013

Roskistakkeja.

Kävin eilen penkomasa roskiksia. Se on aina samanlaista. Ärsyttää ko ihmiset ei ossaa lajitella ja kiärrättää, ja jännittää ko voi löytää jottain hauskaa. Siälä oli taas jätesäkillinen pahvia. Jos jaksaa kerätä jätesäkillisen, ni luulis jaksavan viärä sen kartonkikeräykseen. Uusia huanekaluja ei ollu ilmestyny, mut saman vanha lastulevysänky jousipatjoinens loju erelleen siälä lumesa. Seki olis varmasti samalla vaivalla viäty kaatopaikalle.


Taas oli joku heittäny hyviä vaatteita roskiin. Dyykkasin äSsälle ens talveks mustan hupullisen tekoturkin. Mun miälestä ihan priimakunnosa. Ens talvesta seuraavana se voiki sit lämmitellä retliinisä tekoturkisa. Lisäks otin äSsälle pari tuulitakkia ja varsataulun, jonka joku on kauniisti itte maalannu. Nii juu ja kokkoo 34 olevat kaunoluistimet.

Huanoja kuvia mulla tännään(kin).
Dyykkaamisesa on huanoo se, että tullee raahattua kotio semmosia tavaroita joita ei kirppiksellä tulis vilkastuakkaan. Niin ko esim. toi retliini tekoturkki. Mut koska se ei oo ihan mun makkuuni, mää taatusti tuunaan sen ja sitte se onki kiva ja paljo persoonallisempi. Hmm, ehkä nappien vaihto ja kutomalla värikkäät resorit...?

perjantai 22. helmikuuta 2013

Oodi pakastimelle.


Tännään mulla on teille niinki jännää kerrottavvaa, että mää sulatin pakastimet. No juu, ehkä se ei aikuiselle oo mitenkä jännää, mut mukulat oli ihan innoisans. Se, millai jäähileitä ja vettä tippuu ylemmiltä hyllyiltä alemmille, on hianoo. Oli sitä kyl ittekki mukava kuunnella, melkein musiikkia, tip-tip-kling. Ja se, ko saa piänillä näpeillä irti ison jääkokkareen, on kans ihan mahtavaa. Katti tuli kans onnelliseks. Vuaren pakastimesa ollu kanan jauheliha on jo melkein retroo. Huamenna se saa melkein yhtä vanhaa possunpihviä. Yks annos mun tissimaitooki löyty. Nyt alko harmittaa ko menin heittämään sen pois. Siittä olis varmaan saanu ens vuanna samanlaiset fiilistelyt aikaseks. Oi niitä aikoja.

torstai 21. helmikuuta 2013

Tunnustus.


Emilie Hurahtanut-blogista oli hurahtanu antamaan mulle tunnustuksen. Kauhiasti kiitoksia siittä. Tunnustus pitäis jakkaa viirelle uurelle blogituttavuurelle, mut ko mulla ei nyt oo viimeaikoina löytyneenä muita uutuuksia ko just se Hurahtanu, jonka ens kesän puutarhapostauksia oottelen jo malttamattomasti. Laitan tunnustuksen hassusti takasin. Emilie, ota koppi!

Hassu mukula.

Kissa on pehmee.

Koo on kova "pötköttelijä". Se pötköttää aina ko jossain on jottain pehmeetä. Jos vaikka sohvatyyny on puronnu lattialle, ni Koo konttaa heti paikalle, pistää pään siihen ja virnuilee onnellisen näkösenä.

Eilen laitoin pitkästä aikaa lastenlauluja soimaan. Soitin on DVD-laitteen alla. Koo varmaan luuli, että laitoin jonkun piirretyn pyärimään, ko se seiso telkkarin eresä orottamasa ohjelmaa. PMMP ehti laulaa puuhevonsens ja kaks muutaki piisiä ennen ko Koo tajus, ettei siältä telkkarista mittään tuu, ja luavutti. Sitkee mukula, ainaki 10 minuuttia nokka kii mustasa ruurusa.


Yks päivä se oli onnistunu kiipeemään piänelle jakkaralle räpsyttämmään vessan valoja. Oli se onnellisen näkönen siinä jakkarallans. Varmaan sen innostamana se on yritäny nyt vähän väliä kiivetä syämähuaneen sohvalle. Se ei näemmä onnistu viälä. Ja kuulemma kans, se tekkee kyl selväks että asia harmittaa.

Mun ihana rynttyvauvani on jo iso.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kittiä korviin.

Sillon ko mulla oli se korvatulehrus, ni apteekista neuvovat ostamaan korvakittiä suihkusakäymistä varten. En taira ennää palata tavallissiin korvatulppiin. Ennen ostin S-kokosia korvatulppia, ko normaalikokoset oli niin epämukavia, mut ne S-kokosetki on kamalia korvakittiin verrattuna.


Paketista riittää neljään korvaan. Pualikkaan kökön ko pyärittää palloks ja länttää korvaan, ni hyvä on. Ennen tarvittaesa nukuin yhrellä korvatulpalla, enkä voinu kääntää kylkee. Tota ei tungeta epämukavasti korvakäytävään. Nyt voin pittää tulpan molemmisa korvisa ja silti nukkua kyljellä. Vaikka harvoin mää nykyään yällä tulppia tartten. Vähä kallista se on, mut ko se huuhrellaan käytön jälkeen ja käytetään tiäs kuin monta kertaa, ni se on pitkäikästä.


Eihän noi nyt niin hyvin melulta suajaa ko jotkut isot tulpat, mut ne on helpommat laittaa, mukavammat ja huamaamattomammat. Leffateatterisaki on nykyään äänet niin kovalla, että tairan ottaa ens kerralla kittiä korviin.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Hip hei.

Eilen ja erellispäivänä oli flunssan takia puhti ihan pois. Mamma tuli eilen avuks. Se on jo puunannu ovenpiälet ja kaapinovetki. Mää voin jo paremmin ja aurikoki rupes paistamaan. Tairan olla hippituulella.

Joan Baez - Silver Dagger
Kylläpä se saa kauniin äänen kurkustans. 1960.

Them - Square Room
Mukavaa musiikkia Belfastista vuarelta 1967.

Madeleine Chartrand - Ani-Kuni
Jottain Kanadan inkkari -touhua. Vuarelta 1973, joten ei nyt ihan ennää niin hippiä, mut hauska laulu.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kattipostauksen aika!


Katti on varmaan huamannu, ettei se äSsä nyt niin paha ookka. Ennen se luikahti vinttiin nukkumaan koko päiväks, nyt se saattaa nukkua mukuloitten melusa alhaalla. Ja koska äSsä näkkee kattia nyt usseemmin, se ei yritä kokoajan saara sitä roikotettavaksens.

ÄSsä toi katille kirjan luettavaks.
Me kattotaan iltasin yhresä Rimakauhua ja rakkautta, lainasin kauret kirjastosta.
"Mua ette sit kyl tosta syytä!"
Pyykkikori ja superpallo, voiks hauskempaa olla.

Niille, jotka ei tykkää kissoista, piirsin koiran.


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Höyryhengitystä.


Mamma neuvo siskons niksin. Sipulia keitetään maitotilkasa pari minuuttia, sit henkitellään sen höyryä niin kauan ko se höyryy. Mulla ainaki autto jonkin verran. Ääni palautu ennallens ja muutenki kurkku tuntu mukavammalta. Oikeestans olo tuli muutenki paremmaks. En tiiä tehhooks se sipuli tossa, vai onks se vaan se höyry, mut onhan sipuli vähä antibioottista. Tai sit se on sitä lumevaikutusta. Mut en usko et pelkästääns olis.

Kosotäti neuvo erellisesä postauksesa liuran hyviä vanhoja karjalaisia konsteja:
-mustaan kahviin voita ja se juaraan
-kurlataan kurkku vahvalla sualavetellä
-voirellaan kaula, rinta ja jalat tentulla (Spriillä)
-villanen liina kaulaan ja sukat jalkaan
-sipulimaito
-korviin voi puhaltaa tupakan savua
-viljasta lämmin haure jolla haurotaan korvia
-sauna ja terva

Mää lissään listaan Molkosaanilla kurlaamisen (sualavetenki oon kans huamannu hyväks). Viinasukkia tekis miäli joskus kokkeilla, se on ilmeisesti joku virolainen juttu.

Mitäs konsteja muilla olis kertoo flunssan parantamiseks? Ja erityisesti kurkkukivun. Mää raakun täälä mukuloille semmosella äänellä, ettei ne tee muuta ko naura.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Otsikon keksiminen on vaikeeta.

Jos meillä unohtuu vintinrapun portti auki, ni ei mee kauaaka ko näkkee tommosen näyn:

video

Hyvin se jo kiipee, mut pelottaa vaan että se tullee liian itsevarmaks tosa touhusa. Kyl siältä puttoo jos oikeen ruppee kikkailemmaan. Tarttee koittaa muistaa pittää portti kii.

Vähä asian viärestä, mut alkaa jo ärsyttämmään tää sairastelu. Nyt mulla on kurkku kippee ja mää yskin. Tää alko jo yli kuukausi sitten ko Miäs tuli ensimmäitteeks kippeeks. Ja sen jälkeen on ollu koko ajan vähintääns yks kippeenä. Ookin on jo yli kuukauren vanha ja mää oon nähny sen vasta kolme kertaa, vaikka se on vaan 13 kilometrin pääsä. Kevät ja aurinko, tulkaa jo parantammaan!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Minä minä minä.

Sain Kikiltä (Juu, taas se Kiki. Kiki on kiva.) jonkun haasteen näyttää ittestä vanhoja kuvia. Sääntöjä tairan soveltaa ja laittaa filmikamera-aikasia kuvia. Jostain syystä haluan laittaa tän haasteen etteenpäin Kosotätille. Tiätysti muistaki olis hauska nährä kuvia, saa napata.

Tosa mää oon varmaan joku Koon ikänen. Asuttiin Loimaalla kerrostalosa eikä Kääkkä ollu viälä syntyny.

Tosa mää oon varmaan joku äSsän ikänen. Asutaan jo onnellisesti maalla. Mää olin ilmeisesti aika kiltti mukula. Mitä ny joskus tein kuperkeikkoja maitomuki käresä.

Täsä mää oon olevinani maalari ja Kääkkä on maalarin apulainen. Pappan haalarin puntit on hianosti kääritty ylös asti. Kääkän kans on ikäerroo pualtoista vuatta. Oli kivvaa ko oli leikkikaveri. Kääkkä on hyvä kaveri erelleenki.

Sit musta tuli teini-ikänen. On niin ysäriä, että. Poolopaita on mukamas peittämäsä fritsuja. En sit tiiä olinks mää ennää niin kiltti. Ujo kyl olin, ja koulusa laiska. Muu ei varmaan kiinnostanu ko pojat ja hihittäminen.

Tossa mää oon just ja just 22. Oon muuttanu Tampereelle. Ei mua oikeesti mikkään C++ kiinnostanu, imitoin täsä vaan Miästä. Ko töitä ei löytyny, menin talouskouluun, siälä oliki mukavaa. Sen jälkeen pääsin kukkakauppaan ja siälä vasta mukavaa oliki.

(Ton sohvan ostin kirppikseltä sillon ko muutin 18-vuatiaana pois kottoo. Olisin halunnu vuaresohvan, mut kirppistäti sano, että osta toi ni saat patjan kaupanpäälle. Mää maksoin siittä 50 markkaa. Se oli kauheen ruma, mut uskomattoman mukava sohva. Kaikki viaraat aina nukahti siihen. Tai sitte mää olin vaan niin tylsää seuraa.)

Tosa musiikkipostauksesahan on kans pari vanhaa kuvvaa musta.

torstai 14. helmikuuta 2013

Syrämmiä.


Mää oon tänä vuanna näpränny iltasin tommosia syrämmiä, siis jos on tehny miäli näprätä. Ensimmäinen lähti Itä-Suameen hipille, toka Kikille, kolmas meijän vessaan ja neljäs eteiseen. Jos saan joskus viiskytä lukijaa täyteen, ni voin vaikka tehrä lissää arpajaisia varten. Noita ko on niin kiva näprätä.

Niin ja:
Hyvvää ystävänpäivää, ystävät hyvät!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Pippariohje.

Mun lempipippareita on suklaahippupipparit. Koska niin monta kertaa multa on niitten ohjetta kyselty, ni kerron sen nyt sit. En muista mistä oon sen ohjeen alunperin löytäny, oon sitä soveltanu jo monta vuatta. Mut tälläi mää neuvon ne tekemään:

Suklaahippupipparit 18kpl

150g voita ja
vähä vajaa 2 dl sokeria,
vatkaa ne vaahroks.
1 muna joukkoon hyvin vatkaten.
3dl jauhoja,
1tl leivinjauhetta ja
reilu 1/2tl sualaa
(+vaniljajauhetta)
sekotettuina siivilän läpi taikinaan.
125g Lidlin 70% suklaata, appelsiinilla tai ilman, lisätään paloteltuna viimeseks.

Tee taikinasta kaks samankokosta pötköö (ø noin 4cm) ja laita jääkaappiin jähmettymmään. Kovempana ne on helpompi palotella kumpiki yhreksään ossaan. Pakasta ne osat ja laita sit jäisenä pellille ko paiston aika koittaa. Jos et pakasta, ni sit tullee rumempia pippareita. Pellille soppii sopivasti yhreksän, ne meinaan leviää. Paista 200 asteesa 10 minuuttia ja syä miälellään lämpimänä.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Retropaahdin.


Täälä on yks ylen onnellinen muija. Mää oon halunnu tommosen paahtimen ja nyt mää sen löysin. Miks leivänpaahtimien tarttee nykyään olla niin rumia? Ennen sitä osattiin, ainaki Länsi-Saksasa. Vedenkeitintä ei varmaan voi löytää retrona (tai no onhan mulla jo emalikattiloita), mut kahvinkeittimiä löytyy. Harmi ko mää en jua kahvia, muuten raahaisin kirppikseltä ittelleni hianon keittimen ja viskaisin miähen kahvipömpelin huuthelkkariin.


Muita löytöjä eilisellä pikakirppistelyllä oli kuus sorsakosken ruakalusikkaa, kuparinen matkamuistolämpömittari Tampereelta ja emalipytty. Siälä olis ollu toinenki nätti emalipytty, mut piti tyytyä tohon ko mulla on jo ennestään ton kokonen. Menevät sit kaapisa sisäkkäin ja miäs ei huamaa tavaran lissääntyneen. Koo muisti viimetinkaan lykätä kuvvaan kans Sarviksen keltasen mukin, itte meinasin sen kuvasta unohtaa.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kefiiriä.


Saanko mää esitellä teille pari tyyppiä? Niitten nimet on Kerttu ja Keijo. Ne assuu meijän keittiösä astiakaapisa. Ne kelluskellee punasesa Hiljamairosa ja tekkee mulle kefiiriä. Mää tykkään että ne on kauheen kivoja kavereita.

Mää tilasin ne täältä. Siältä saa paljo tiatoo kefiiristä ja täälä on kans hyvä kirjotus, jos kiinnostaa.

Yks yä näin unta että toinen noista rupes muuttumaan ja kasvamaan. Hetkesä mulla oliki keittiössäni teini-ikänen klingoni. Olishan se kiva jos ne kasvais, tekisivät enemmän kefiiriä, mut pysykööt tommosina valkosina möykkyinä. Klingoneista ku saattaa olla pitemmän päälle harmia.

On muuten taas netti poikki. Postasin kirjastosta. Alkaa jo ottaa päähän. ...Siis se meinaan, että kuin kiini sitä voi ihminen olla jossain mikä ei ees oo mitenkä käsinkosketeltavaa. Hullua tää nykyaika.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Oo.

Kummasti tähän bloggaamisseen jää koukkuun. Pari päivää olin ko tulisilla hiilillä ko netti ei toiminu. Piti tarkistaa monta kertaa, että toimiiks jo, toimiiks viäläkä, no eiks vois jo toimia. Mulla olis ollu teille taas jottain tositosi tärkeetä asiaa (just joo...), millään en muista mistä oli kyse.
Sen pari päivää oli viarotusoireita bloggaamisesta, mut ko netti korjaantu, ni sit ei ennää niin kiinnostanukka. Telkkarittomuuteen tottu vasta parisa viikosa, mut en kuitenka vähättelis bloggaamista telkkariin verrattuna.

Mut juu. Perjantaina mulla oli leipomispäivä. Tein mansikkajuustokaakun, täytekaakun (välisä mansikka-raparperimössöö ja päällä kiiviä) ja suklaahippukeksejä. Aikasemmin viikolla tein tiikerikaakun. Leipomukset vein eilen Kääkän ja Paapoon pojan ristiäisiin. Kutsutaans sitä poikaa nyt sitte Ooks. Oo on ihana!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Vatkain.


Mulla on uus vatkain. Vanha Braun kesti viistoista vuatta, kunnes se ei ennää jaksanu ees vaahrottaa kermaa, raukka. Uus on Tefal, en ees tiänny sen tekevän vatkaimia. Parin kuivakaakun ja täytekaakun ja monen kermalitran (rahkaan) verran oon sitä testannu. Siinä on 450W joka tuntuu riittävän mun käytösä hyvinki. Joku turponappi siinä on ja oon torennu sen täysin turhaks. Ääni ei oo hiljasimmasta päästä, mut ihan siärettävä. Ostin sen joulun jälkeen alennuksella, kolmenkympin vehkeeks tuntuu hyvältä.

Ainoo kunnon vika siinä on se, että isot tuuletuslävet on tällätty ihan etteen. Mää ko ripottelen jauhoja sihrin läpi, ni tuppaan aina unohtammaan, että se puhkuu ja puhisee ko paraski susi. Siinä ei meinaan mee taikinaan pualiakaan jauhoista ko se vatkain puhaltaa ne voimalla mun viimekesäseen ruusupekoniaan. Tosa on kuva niistä lävistä:
Jukurttiämpärit on ihan parhaita
kermavaahron vatkaukseen.
Noista lävistä hualimatta mää suasittelen tota vatkainta, jos joku harkittee semmosen ostamista. Se on hyvä käresä ja kätevä käyttää. Ja kesällä sitä voi käyttää tuulettimena.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Viis biisiä.

Kiki postas tosa pari päivää sitte oman top viitens. Mää päätin kaivautua menneisyyteen. Valkkasin viis suasikkibiisiä viiren vuaren välein. Keksein panna viälä teijän iloks kuvatki ittestäni samoilta ajoilta. Viis-vuatiaasta en viittiny alottaa, sillon kuuntelin jottain karhunpoika sairastaa -biisejä.
***
10 vuatta: Alice Cooper - Poison

Joka viikon kohokohta oli lista-ohjelma. Toi laulu oli ykkösenä tiäs kuin kauan. Sitä piti kuunnella kyynelet valuen ja hokien, että "oi ko tää on ihana". Pet Shop Boys oli kyl se varsinainen lempibändi.


***
 15 vuatta: Paradise Lost - As I Die 

Ehkä tähän olis tarttenu pistää joku Sepulturan biisi, ko se oli se suurempi suasikki, mut mää olin nyt Paradise Lost -tuulella. Kasiluakan alusa kopsasin luakkakaverilta Sepulturan ja Paradise Lostin levyt. Kasetille tiätysti, ne tais kulua loppuun.


***
20 vuatta: Therion - Nifelheim

Ko oltiin miähen kans muutettu yhteen, se anto mulle ensimmäisenä jouluna lahjaks ton Therionin levyn. En ollu ikinä bändistä kuullukka, mut hurahrin heti. Kai se osti sen mulle siks, ko olin kiinnostunu viikinkien mytologiasta, siinä levysä lauletaan niitä jumaltaruja.


***
25 vuatta: Waltari - One day
Älkää kysykö mitä täsä
tapahtuu, en tiä ittekkä...

Mää en yhtään tykänny Waltarista. Mut sit mää lopetin pillereitten syämisen (olin saanu tarpeekseni ylimääräsistä hormooneista) ja menin ihan sekasin päästäni. Yhtäkkiä Waltari oliki ihan hirveen hyvä. Toi One day on semmonen biisi jota kuuntelin ripiitillä monta päivää putkeen samalla ko tein artetyätäni.


***
30 vuatta: The Smiths - Is It Really So Strange?

Mää en oo ostanu monneen vuateen uusia levyjä. Paitsi ton yhren The Smithsin levyn. Se makso 2 euroo Second handisa. Se onki sit ainoo levy jota oon kuunnellu kotona vuaren aikana. Autosa oon harvakseltans kuunnellu jottain muutaki ko ratioo. Kai mukuloitten riakkumisesa on meteliä tarpeeks ko ei jaksa musikkia kuunnella, mut toi Smiths sentään vähä piristää. Tosa yks aamu, ko syätin Koolle puuroo ja hetkuin samalla ton musiikin tahrisa, äSsä komensi mua olemaan nätisti ruakapöyräsä. Mut en voinu olla hetkumati.


***
Jos ette jaksa noita vireoita klikkailla, ni suasittelen kuitenki kuuntelemmaan ton Therionin. Se on niin kivvaa musiikkia, että tairanki heti mennä kaivamaan sen levyn tualta kaapin perukoilta. Tulis kuunneltua muutaki ko sitä Smithsiä.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Toinen yritys.


No nyt on äSsällä juhlahame. Toinen kerta toren sannoo, ainaki tällä kertaa. Ko uhras hammeelle vähä ajatusta, eikä napannu vaan jottain kankasta ja vaan jotkut kaavat, niinko viimeks, ni hyvä tuli. Teurastin yhren retron pussilakanan, se oliki liian lyhyt peittoon, ja vanhan vaaleenpunasen alushammeeni. Kaavat on Mekkotehtaasta.


En oo oikeen tykänny käsinompelusta, mut nyt ompelin varmaan kolmasosan tosta käsin. Se oliki mukavan rentouttavaa. Näkkyy vähä huanosti, mut hame on kakskerroksinen. Alushammeesa on pitsireuna ja ko sitä jäi vähä, ni laitoin taskun reunaan kans. Yritin kuvata sitä äSsän päällä, mut ei se pysyny paikallans.


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Mitä jos?


Kävin Mimmin kans luennolla. Kulttuuriantropologi Mirja Rekola luennoi eilen Nokialla muinaissuamalaisesta maailmankuvasta. Se oli kauheen kiinnostavvaa! Miks siittä ei puhuta enemmän? Lönnrotin aikaan oli monet kiinnostuneita vanhasta uskosta (onneks, siks meillä on nyt Kalevala), ehkä se aika koittaa viälä joskus uurestans. Se on kumminki meijän ommaa historiaa.

On kauheen vaikeeta löytää tiatoo Suamen shamanistisista ajoista. Koulusaki opetettaan hualella kaikki ekyptin pyramiidit ja marko poolon matkat. Ja sitte historian oppikirjasa on yks piäni kappale josa mainitaan pari suamalaista jumalaa ja hiidenkiuas. Ja kuitenki se on ollu suuri ja pitkään vallalla ollu uskonto, kunnes 1100-luvulla tuli kristinusko Suameen. Vaikka kyl viälä jopa 1800-luvulla oli Suamesa paljo vanhoja uskomuksia jeesustelun joukosa, varsinki itä-Suamesa. Ortodoksikirkko on meinaan ollu suapeempi pakanoille, eikä siälä oo osattu niin hyvin lukkee raamattua ko länsi-Suamesa.

Mitä jos kristinusko ei olis koskaan saapunu Suameen? Tai mikkään muuka uskonto? Kysyttäiskö me viäläki neuvoo shamaanilta ja yritettäiskö me pittää ne alapualisen maailman maahiset tyytyväisinä? Ainaki me kunnioitettais luantoo enemmän jos kerran jumalan poika olis karhu, eikä joku heppu joka on asunu kolmentuhannen kilometrin pääsä viaraasa kulttuurisa. (Yhtään kuitenka vähättelemättä sitä heppua.)

Vanhan tarun nainen synnyttää hirvenvasaa.
(Mun tekemä pronssivalu.)
Mitä jos avittais arkee asiaan kuuluvilla loitsuilla?
Esim saunasa:
Lyö löyly, lähätä lämmin,
Läpi kiukahan kivien,
Läpi seinän sauman sammalien!



lauantai 2. helmikuuta 2013

Kyl me kohta ollaan terveitä.


Mun aarrekaappi on muuttunu lääkekaapiks. Voi voi sentään. Mut eiköhän noilla tropeilla lähre tauti ko tauti.