Ompelin taas.

Kävi aika pitkäks ja käytiin tualta lähikaupasta (4 km pääsä) ostamasa jätskit. Mukulalle ostin mansikka-Puffetin. Se huakaili onnesta ko söi sitä. Tosin se ei olis malttanu syärä niitä keksiosia, mää söin osan. Jätski oli niin hyvvää, että muuten herkkuna piretty keksi ei ollu mittään. Ittelle ostin Oma vadelma -jätksin, kaveri ko kehu ettei se oo niin makkee ko usseimmat muut. Tälläi monen kuukauren karppaamisen jälkeen seki kyl tuntu ällöttävältä sokerimassalta. Tiiä sit onks Siwa niin paljo kalliimpi kauppa, mut kassalla miätein että oonko hullu ko maksan kahresta jäätelöstä kolme ja puali euroo. Sillä rahallahan syä jo koko päivän ruuat.

Meillä on täälä melkein joka huaneesa ampiainen. Yleens viän niitä ulos sitä mukkaa ko niitä jostain ilmestyy, nyt oon ollu laiska. Mitäs se mittään haittaa jos ne vaan jossain ikkunasa pörisee. Viän sitte illalla usseemman yhtäaikaa, eivät si sisälle kuale.

Tarttis varmaan siivota toi vintti. Ensin en löytäny mistään tummanruskeeta lankaa, jouruin käyttämään mustaa, ja sit sain ettiä vaikka kuinka kauan kuminauhaa. Yleens mulla on ompeluvehkeet hyväsä järjestyksesä, mut tiiä sit mikä poltergaisti siälä on ny riahunu. Tein kummisetän äitin vanhasta esiliinasta ittelleni hammeen. Mulla on ollu semmonen yks alushame mikä aina roikkuu vinosa. Nyt ompelin sen kiinteeks alushammeeks siihen esiliinahammeeseen, eipähän roiku ennää. Sen verran lämmin siittä kyl sen alushammeenki takia tuli, että ei sitä taira ainaka helteellä viittiä käyttää. Siinä esiliinasa oli pari taskua, jätin ne paikalleen, hammeesa on kiva olla jottain mihin saa sit nestuukin laittaa. Ne taskut näkkyy tosa kuvasa vähä huanosti, mut ko tarkkaan kattoo ni kai ne siittä erottaa, ja saahan sen klikattua isommaks.

Tein sille meijän tulevalle katille tosa yks päivä aikani kuluks tommosen nukkumisalustan, tai miks tommosta nyt vois sitte sannoo. Toisella pualella on semmosta tekokarvaa, voi varmaan miällyttää kattia paremmin ko toi parempi puali. Testasin noita tilkkuja siinä sit samalla, teen niistä sohvalle semmosen isomman torkkupeiton jahka kerkeen. Ton pikkupeiton voi sit viärä etukätteen sille kissalle, tottuu sitte meijän hajuihin.

Juhannuksen alla tein mammalle synttärilahjaks kankaskassin, ja pirruuttani sitte tätillekki ihan muuten vaan. Kankaat on Eevamaijan kankaita 70-luvulta ja pitsit on Eurokankaan halpiksia. Eeva-Maija oli sillon joskus semmonen Loimaalainen firma, verrattavisa silloseen Marimekkoon. Eeva-Maijan menestys vaan jostain kumman syystä tyssäs. Ne teki paljo vaatteita esim. Stocmannille myyntiin. Sillon tällön oon välillä törmänny niitten vaatteisiin UFF:n vintageosastolla.