maanantai 21. tammikuuta 2013

Tarvittais käyttöohjeet.


Mää oon täsä miättiny tätä ihmiskroppaa. Niinko että kuin vaikee sitä on käyttää. Mistään ei saa käyttöohjetta. Ko kyselin onks meillä jääkaapin käyttöohjetta, ni miäs sano että etti netistä, siältä löytyy. Mut mistäs löytyis selkeet ohjeet kropalle? Netistä löytyy tuhat ja yks erilaista neuvoo joka juttuun. Jotkut ei pirä karppaamista terveellisenä, kauheita eläinrasvoja ja perunan puutetta (yks ihminen sano mulle että ihmisen aivot tarttee just sitä perunaa). Toiset taas sannoo sokerin olevan se pahan alku ja juuri, se pittää koko ajan yllä verisuanisa piäntä tulehdusta. Ja taas toiset on sitä miältä ettei maito kuulu aikuisen ihmisen ravintoon. Mää haluaisin täsmällisen vastauksen siittä mikä on ihmiselle terveellistä ja mikä ei. Tää koko touhu on pelkkää arvailua. Jokuki ravisemusterapeutti on niin tohkeisans, että tälläi kuuluu syärä, ja sitte parinkymmenen vuaren pääsät se joutuu naureskelemmaan, että olipas hän tyhmä.


Star Trekisä on lääkäreillä semmonen tricorderi, jolla ne vaan osottaa ihmistä ja näkkee heti mikä on vikana. Aina ko mulla kolottaa jostain, ni mää haaveilen semmosesta vehkeestä. Niinko että "Ai että, mulla särkee vähä päätä, otetaas toi kone tosta. Jaaha, vai on nestetasapaino vähä piälesä. No, onneks ei mittään vakavaa.". Tai sit jos olis se käyttöohje. Siinä vois lukkee miten ongelmia voi välttää. Niinko että älä syä pullajauhoja, se lihottaa. Tai älä polta ittees aurinkosa, saat syävän. (Noinhan sitä nyt sanotaan, mut mistäs sitä sit tiätää onks noikaan ohjeet totta.) Sen käyttöohjeen vois antaa vaan luantoäiti. Tai taivaanisä. Tai sitte se lentävä spagettihirviö, vaikka sen olemassaolloo kyl suuresti epäilenki.


ÄSsä kaato mun läppärille maljakollisen vettä. Niin että piti onkia hianot kuvat googlen kuvahaulla ko ei ommiin kuva-arkistoihin pääse. Tänks äSsä, se kone kaipaski pesua.

13 kommenttia:

  1. Mulla ainakin on puuttunut tuota kasvisosastoa ruokavaliosta pitkin ikää (siihen on tutustunut lähinnä kyläpaikoissa), ja makeaa tulee syötyä paljon. :) Nykyisin olen jo lisännyt banaanit ja viinirypäleet ruokavalioon ja syön perunaa, joten kaupan "hevi"-osastoakin tulee vähän hyödynnettyä.:)

    Ravintosuositukset vaihtelevat niin nopeasti ettei niiden perässä tahdo pysyä. :)

    VastaaPoista
  2. Oon näemmä saanu uuren lukijan, kiitos ko kommentoit(te) Sirpa ja Kollo. :-)

    Sepäs siinä niin turhauttaaki, ko ne suasitukset koko ajan muuttuu. Ja toinen sannoo sitä ja toinen tätä. Ketä pitäis uskoo?

    Esim. herelmäsokerilla makeutettujen juttujen piti olla terveellisempiä ko tavallisella sokerilla makeutettujen. Nyt sanotaanki että herelmäsokeri on epäterveellistä muualla ko herelmisä...

    VastaaPoista
  3. Mesis21.1.13

    Minä syön aina sitä mitä mieli tekee. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä elimistö osaa vaatia, jos se on jotain vailla.

    VastaaPoista
  4. Minä löysin tänne blogiin Kikin blogin kautta - sinulla on kiva blogi. :)

    Ensin keinotekoisesti makeutettuja tuotteita pidettiin terveellisempinä
    jä nyt niiden terveellisyyttä on kyseenalaistettu.

    Minulla suurimpana ruokien valintaa ohjaavana tekijänä taitaa olla se, että ruoka maistuisi hyvältä. :)

    VastaaPoista
  5. Kaikkea saa syödä kohtuudella on varmaan se eniten käytetty ohje. Näin mun mies aina hokee. :)

    VastaaPoista
  6. Mää menen viikon päästä ravitsemusterapeutille voin sitten vinkata viimeisimmät suositukset. En kyllä tiedä miksi mää semmoselle menen kun mää tiedän ilman terapiaa syöväni liikaa makeeta. Ja makee on hyvää, ei siinä terapiat auta :D

    VastaaPoista
  7. Koitan syödä kohtuudella. Ei yleensä onnistu, varsinkin lapsen jälkeen on jääny makeanhimo päälle.

    Oon ajatellu vähän tähän tyyliin: elämä on kovin lyhyt kituuttaa jollain erityistiukalla ruokavaliolla. Elämä on paljon kivempaa, kun saa syödä kaikkea (toki kohtuudella). Toki tällä ajattelulla saattaa kuolla kivuliaasti, mutta toisaalta sitten kun se henki lähtee niin eipä sitä enää tuu harmiteltua, että sattu... Ja ihan yhtä läillä joku viherpipertäjä terveystiukkapipo saattaa sen syövän saada jne. Elämä on täynnä riskejä, jotkut on herkullisia ottaa :)

    VastaaPoista
  8. Niin joo, mäkin oon miettiny tätä ihmiskroppaa siltä kantilta, että mihin sais tehdä reklamaation. Suunnittelija ois voinu käyttää vähän enemmän aikaa mm. synnytyksen, imetyksen, menkkojen jne mietintään. Ei ehkä tullu kuitenkaan ne kaikkein toimivimmat ratkasut...

    VastaaPoista
  9. Joo, ei kaikki ihan toimi. Kai siinä synnytyksen tapauksesaki on tehty valinta. Niinku että joko tyhmä ihminen tai sitte iso pää.

    VastaaPoista
  10. Mulla on sulle blogissa haaste :) Se ei ole hempeilevä tunnustus :)

    VastaaPoista
  11. Tankki22.1.13

    En kans tiärä, tairan uskoo, et hyvä maku on tärkeintä. Sillai pyssyy ainaki miäli ilosena ja sen tulkinta ei oo tsiljoonaan vuateen muuttunu, et miäliala vaikuttaa vyysiseenki hyvinvointiin. Siispä: kaikkein terveellisintä on herkullinen ruaka. Miäletön päätelmä. Ei semmosisa ravintosuasituksisa millään peräsä pysy. Vouhotusta vouhotuksen perrään. Jos rasva ja sokeri onki pahasta, ni kualen sit ainaki onnellisena, ku ei tartte kärvistellä ilman niitä.

    Ja lisäks, ettäs kehtaat epäillä Hänen Nuudelisen Ulokkeensa olemassaoloo! Kyl se siälä on. Ramen.

    VastaaPoista
  12. Aikamoista ylellisyyttähän tää on kun yleensäkään keskustellaan tämmäsistä. Että mitä voi syödä ja mitä ei.

    Itte kohtasin Malmössä joitain vuosia sitten hostellissa naisen, joka oli melko fanaattinen ruuan suhteen. Syykin tuli selväksi. Hänen elimistönsä ruuansulatus vaan jotenkin petti, eikä oikein mikään imeytynyt. Mitään selkeää syytä ei löytynyt. Pystyi vain perunaa syömään hän, ja sitäkin pieniä määriä.

    Sittenpä löysi hän quinoan ja jonkun toisen viljalajin jota en muista. Niitä pystyi hän syömään, ne imeytyivät. Sitten hiljalleen, kun ei kuollutkaan nälkäkuolemaan, opetteli syömään muutakin. Hiljaa piti kuulemma mennä ja aina kuunnella, että mitä keho sanoo.

    Kaksi vuotta oli hän opetellut uudelleen syömään. Ja oli sen näköinenkin, edelleen langanlaiha.

    Eli kyllä se oma keho kertoo, jos sitä vaan oppii kuuntelemaan. Siinä onkin sitten tehtävää loppuelämäksi. Ramen, todellakin!

    VastaaPoista
  13. No raamen! Johan tuli keskustelut! :-D

    VastaaPoista