tiistai 31. toukokuuta 2011

Kauppala.

Kääkkä ja Paapoo oli ulkomailla viime viikon. Mukulalla oli ikävä ja äiteellä kans. Mentiin si siälä käymään. Ilma oli komia, sen takia sitte käveltiinki Tammelantorille Kääkän kans. Oltiin kyl vähä myähään liikkeellä, kirppispöyrät ja kojut oli jo melkein pakattu pois. Ja ehkä se oli ihan hyvä, olis voinu tulla kiusaus ostaa jottain. Menomatkalla siinä poikettiin kasvisravintola Gobalisa. Ai, ai, herkkua. Siälä on kyl loistavat sapuskat. Sapuska on oikee sana, soppii semmoselle mikä syärään pellilautaselta ja hinta on painon mukkaan. Vaikka en ny näekkä itteeni ravintolatyäntekijänä, ni olis kyl hauska hakkee sinne joskus töihin. Ihan vaan sen takia, että oppis maustamaan niin miälenkiintosesti. Pistin muuten tonne kuvasivullekki muitten kuvien perrään pari kuvvaa mitkä tuli tännään räpsittyä.

Gopalin "terassi".

Tammelantori.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Anoppi ja appiukko.

Meillä kävi viaraita. Anoppi ja appiukko, meinaan. Ei meillä oikeen muita si käykkä niitten, mamman ja pappan (mun vanhemmat) ja Kääkän ja Paapoon (mun sisko ja sen miäs) lisäks. Sillon tällön onneks joku kaveriki uskaltautuu poikkeemaan. Autottomat kaverit täytyy aina hakkee tualta Tampereen reunamilta autolla, meille ko ei noi bussit tuu. Mun miälenterveydelle on erityisen hyväks yks Huittisten plikka, joka assuu nykyään tuala 7,5 km pääsä. Se tullee meille sillon tällön siinä aamupäivästi, käy si iltasin töisä. Sillä on hyvät jallaat, kävelee perille asti. Tylsää täälä ois mukulan kans kahrestaan kaikki aamut. On se välillä ollu täälä oikeen yätäki, siis se Huittisten plikka.

Appiukko toi mukanans raparperin taimen. Tai se mikkään taimi ennää ollu, sais siittä jo pari soppaa. Se on niin ihana, se appiukko. Aina se puuhaa ja touhuu, meki saaraan siittä si osamme. Se kasvattellee meille perunat, lantut, porkkanat ja punajuuret. Se remppaa meille vanhoja huanekaluja ja auttaa remonteisa. Se on semmonen ihme fakiiri, sopeutuu joka asiaan ja ottaa kaiken tyynesti vastaan. Paljoo se ei puhu, mut sikko puhhuu, ni puhhuu fiksuja. Meillä on käyny tuuri ko mun ja miähen molempien isät on semmosia jokapaikanhöyliä. Tää tölli ko on 60-luvun alusta, ni niiltä on si aina hyvä kysyä vanhoja kunnon niksejä talon hoirosa. Anoppiki on semmonen hyvä anoppi. Anoppi-sanallahan on ussein semmonen vähä nekatiivinen sointi. Tuuri on käyny ko tullaan nii hyvin toimeen.

Mulla on tapana aina tehrä ruakaa ko ne siältä Ypäjältä meille könyää. Anoppi ko ei oo mikkään ruoanlaittaja, ni saavat si ees joskus kunnon ruakaa. Tännään oli semmonen Välimeren ja pohjosen fuusio -teema noisa sapuskoisa. Anoppi toi Välimeren risteilyltä tuliaiseks semmosta yrttisekotusta. Siinä ny on jottain timjamia, rosmariinia, basilikkaa ja orekaanoo. On siinä muutaki mut en tiiä mitä ne on suameks. Pistin uuniin paloteltuja lanttuja, porkkanoita ja punajuuria. Maustoin ne sillä sekotuksella ja sualalla. Öljyä laitoin tiätysti rutkasti. Sit marinoin poron ulkofilleen viherpippurilla ja timjamilla. Paistoin ensin pinnalta pannulla ja laitoin viälä foliosa uuniin viireks minuutiks. Murreeta tuli. Tein tilkan kermasoossiaki. Sit tein viälä vihreen sallaatin ja jonkun motsarellasallaatin. Jälkiruoaks oli sitä mun kehittämmää kookos-suklaajätksiä. Se on hassua että sitä tarttee pittää paljo kauemmin pakkasesa ko sitä sitruunajukurttijäätelöö, omakeksimä seki. Oli vähä liian vetelää viälä ko sitä siinä kaffeen kans syätiin, ei se sillai haitannu. Laitettiin päälle viälä mustaherukoita pakkasesta.

Näyttää vähä ankeelta tosa kuvasa, mut hyvvää oli. Vaikka itte sanonki.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Ompeluksia mukulalle.

Mukula nukahti taas kaupasta tullesa. Kai se on sitä nykyajan kiirutta elämäntappaa, ko ajotettaan kauppareissu sillai et mukula sit nukahtaa autoon. Niin ettei tartte sit kuluttaa aikaans sen nukuttamiseen. Se ko on niin kauheeta maata siälä sänkysä sen kullanmurun kans. Tuskin se tekis pahhaa vaikka siinä vähä ittekki torkahtais. On muuten ihan täyrellinen mukulannukutus tiä tosa meillä. Siinä on 4 km sopivan kuappasta tiätä piänellä nopeusrajotuksella ja maisemana pelkkää tylsää mettää. Kyl siinä varmaan ittekki nukahtais, siis jos ei tarttis sitä autoo ajjaa. Aina sit ko peräsä ajjaa auto, ni siirryn vastaantulevien kaistalle (jos ei tuu vastaan kettään, tiätysti) ja jarruttelen siinä si ennen meille kääntymistä. Etten vaan si ärsytä sitä peräsä ajajaa sillä jarruttelullani. Se ko ussein tuppaa olemaan semmosta, että ko oikeellekki päin kääntyy ni peräsä ajava porhaltaa aina ohi, vaikka olis keltanen viivaki. Ettei si tartte turhaan jarrutella. Hullut, sanon mää. Mihin sitä muka aina on niin kiiru että on pakko rikkoo lakia? Vai rikonks määki jottain lakia käyttämällä sitä vastaantulevien kaistaa vasemmalle kääntymisseen? Kertokaa joku jos tiärätte.

Taisin kyl ny eksyä aiheesta. Oon täsä viikon verran ommellu aika ussein. Tai siis niin ussein ko oon vaan kerenny. Satteisella kelillä on varmaan jottain ossaa asiaan. Se on niin mukavaa olla tuala vintisä ko sade ropisee pellikattoon, eikä sitä oikeen tee miäli pihallekka mennä. Pari kertaa oon olosuhteitten pakosta joutunu ottamaan tiatokonneen vinttiin mukkaan ja laittanu siittä mukulalle Late Lammasta. Se ko on mukulan suasikki. Löysin muuten äsken ennen sitä ruakakauppaa kolmella eurolla mukulalle kirpputorilta käyttämättömän dvd:n, Krokotiili Gena ja Muksis. Siinä on neljä ossaa sitä venäläistä alkuperästä animaatioo. Saas nährä mitä se tykkää siittä. Mut taisin taas eksyä aiheesta. Mun on helppo ommella jos se mukula kattoo siinä viäresä sitä lammasta. Muuten se painelis konneisiin uuret sääröt ja sotkis polkimia. Sitä ei si nii vaan korjatakka jos mukula hurauttaa saumurilla kankaan halki.


Tein mukulalle muumihammeen ko se niin on tykästyny muumeihin. Meillähän ei oo vuateen näkyny telkkari, ei se oo muumeja siältä nähny. Sillä on semmonen kaverin mukuloitten vanha muumipalapeli, siittä se innostu. Telkkarin sais kyl toimimaan mukko en päästä miästä katolle. Se on ihan mukavaa olla ilman telkkaria, se ei oo mukavaa jos puttoo katolta. Yle-areenasta näkkee Pikku kakkosta ja muutaki. Sit ompelin vanhoista vaatteista sille hammeita. Olis pitäny tajuta se jo sillon ko UFF:llä olin kahren euron päivänä ostoksilla, vanhoista miästen T-pairoista saa paljo hyvvää trikoota ja vaikka misä väreisä. Ostin vaan yhren, keltasen, ko tarttin oikeen sävystä resoria mikä soppii siihen Metsolan rattori-joustofrotteeseen.

Tää on tehty vanhasta kiatasuhammeesta.
Nää mää tein vanhoista alushousuistani. Pitsit on heräteostoja Eurokankaasta.
Keltaset osat on siittä T-pairasta, housujen vyätärön sisällä lukkee jottain nettiosotteita, ei se haittaa ko ei päällepäin näy.

Mukulalla ko on niin paljo vaatteita, ittetehtyjä, muilta saatuja ja kirppikseltä ostettuja, ni aattelin että kaverin pojjaat vois tykätä tosta rattorikuasista. Ompelin si niillekki jottain ompeluvimmasani. Kankaasta ei kyl riittäny ko isomman pojan T-pairaks, mut ko kaapista löyty ruskeeta veluuria, ni ompelin siihen si punttiin kans rattorin sille piänemmälle. Kirppikseltä on joskus löytyny palanen vanhaa lakanakankasta. Sitä oli just sopivasti mukulalle pussilakaks. Toiselle pualle piti kyl ommella valkosta lakanaa. Ko sitä kankasta ei riittäny tyynyliinaks ni leikkelin siittä niitä kukkasia ja ompelin niitä siittä lakanasta tehtyyn tyynyliinaan. En malttais orottaa että mukula ottaa tommosen isomman peiton käyttööns, se on jo tuala kaapisa monen kivan pussilakanan kans.





torstai 26. toukokuuta 2011

Ruahon tuaksua.

Pappa kävi täälä tännään. Vaihto ruahonleikkuriin öljyt ja ajeli vähä ruahooki. Ai että se haisi hyvältä, se ruaho meinaan. Pappa ei hikisenä varmaan haise hyvältä. Se toi mukanans semmosen vanhan baden baden -tualin, laitoin siihen pehmusteen minkä löysin eilen kirppikseltä. Kelpaa si ottaa aurinkoo kesämmällä.


Piha alkaa olla jo melko hyvällä mallilla. Melkein joka paikkaan ollaan kylvetty ruahot ja perennoitaki oon saanu sinne sun tänne. Kauhee kaivaminen yhesä kukkapenkisä. Saati si monesa. Toivottavasti niistä rehuista jää henkiin ees jokunen ens vuareks. Kävi aikamoinen tuuri ko kaveri osti viime vuanna rivitalon ja ny se halus kaikki kukkapenkit pois. Mää sain ilmaseks hyviä vanhoja lajikkeita. Suurimmasta osasta mulla ei kyl oo hajuaka että mitä ne o. Viimeistään ko ne kukkii ni voi kattella sit kirjasta että mitä sitä on tullu istuteltua.

Siinä niitä perennoita. Muuten aika karua.

Mun orvokit tarttis nätemmän pytyn. Semmonen vanha pyykkipata olis ihana. Naapurisa autiotilan pihalla lojuis kakski semmosta, mut ei siältä voi mennä niitä ottamaan.

Siinä si ko mukula ihmetteli mitä pappa touhuu sillä ruahonleikkurilla, ni kylvin vähä siämeniä. Osa olis tarttenu laittaa varmaan jo aikaa sitte. Rucola kun sattuu olemaan mun herkkua, ni mää tiätysti kylvin sitä. Ja salaattia, persijaa, tilliä, basilikkaa ja rosmariiniä. Sipuleitaki olis, kai niillekki tarttis viälä keksiä joku paikka mihin niitä tökkäis. Elämänlankaa ja köynnöskrassiaki kylvin. Jos niitä si istuttas johonki ko ovat vähä kasonneet. Palsamin siämenet olis pitäny kylvää jo kevväällä kans. Saas nährä tulleeks niistä mittään näin myähään. Ja ne siämenetki on erellisvuatisia.


Viälä tarttis hommata pari uutta verenpisaraa niitten tilalle jotka mää talvella tapoin. Ne tartteeki ilmeisesti enemmän vettä talvella ko pelakuut. Ja sit joku petunia amppelista roikkumaan tohon autotallin piäleen. Se on vähä ankeen näkönen pellihökötys koko talli. Jos se uusi si rakennettais vaikka ens vuanna.

En sitte tiiä, että ootanko mää niitä kesäkelejäkä sillai. Vaikka on se baden badenki. Sitte ko tullee lämmin ni tualta mettästä lykkää ne kauhiat hyttyspilvet. Mut semmosta se on. Ko muuten on unelma tölli, ni tarttee siätää ne pari huanoo pualtaki. Niin ku ne hyttyset, punkit ja hirvikärpäset. Miäs oli kattellu töisä jottain lehtee misä oli ollu juttua hyttyspyyryksistä. Ensin aattelin että taatusti ihan humpuukia, mut saattas kumminki semmosesa jottain järkeeki olla. Ovat vaan aika hintavia. Eli ei semmosta meille. Sehän olis semmonen ylellisyystuate.

Löyty tommosta vanhaa aitaa lehtikompostin takkaa. Tiiä si mihin sen panis...
Kohta se lampiki taas kasvaa umpeen.
Ukkoetana.
Melkein kävelin päälle pihalla.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Roinaa ja romua.

Käytiin oikeen koko perheen voimin kirppiksellä. Se on harvinaista se. Miäs ei löytäny mittään, mää löysin sitäki enemmän. Ostin sian säkisä. Tarjosivat kympillä semmosta vanhaa pyykkikoria johon oli hintalapun mukkaan sullottu sekalaista retroo. Päällimmäisiä vähä kattelin, aattelin että ei siälä alempanaka ny hullumpaa tavaraa varmaan oo. Eikä si ollukka. Miäs sano että joku on tainnu kyllästyä oranssiin. No hyvä, sillä mää en oo.


maanantai 23. toukokuuta 2011

Uuret klasit.

Hain juur uuret silmiklasit. Tukka on nii likanen, että tairan ottaa ne käyttöön vasta huamenna. Näytän si paremmalta, ko kumminki kyylään itteeni si peilistä vähänväliä. Se pisti si aikamoisen kelin tonne. Vettä tullee ihan kaatamalla. No ainaiki nurmikko saa vettä. Ollaan niitä ny aikalailla kylvetty niihin paikkoihin mistä syksyllä kaivettiin. Autoki sai vettä. Tultiin kaupasta ja mukula nukahti autoon loppumatkasta. Kannoin sen sisälle ja se heräs. Ei se yleens siihen herrää. Aattelin että kyl se siittä si kohta taas nukahtaa. Ei nukahtanu. Tunnin sitä nukutin. Jossain vaiheesa tuli miäleen, ko rupes ropisemmaan ikkunalautaan, että mahtoks takaluukku jäärä auki. Menin kattomaan, ja siälä oli auki takaluukku ja takaovi. Ny on sitte märkiä sekä auton perä että mukulan turvaistuin. Että sillee. Luulin että viskaan vaan mukulan sänkyyn ja haen viimisen kassin autosta, siks jätin auton auki. Tästä opimme että ei kannata olettaa tiätäväns millai se mukula käyttäytyy. No, nyt sit hermot riakaleina uuvuttavasta nukuttamisesta jännään että mitä se miäs sannoo niistä mun klaseista sit ku tullee töistä. On sen verran komian kokoset, että ainaka se ei voi valittaa et ne on liian piänet.


sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Käytiin si Loimaalla.

Nii että semmonen Loimaanreissu si. Aika pikavisiitiltä se tuntu, mut oli ihan kivvaa. Käytiin Virttaalla kattomasa kissanpoikaa, se oliki si ainoo "äksöni" koko reissusa. Olis tiätty voinu käyrä ees morjestamasa naapurin mummoo, tai jonkua muuta. Paljo otin kuvia ulkosalla, en oo semmosta vähhään aikaan tehnykkä. Tai siis oon, mut kohteena on yleens ollu mukula. Alkaa jo konneella alpumit näyttää vähä ykstoikkosilta.


perjantai 20. toukokuuta 2011

Keittiösä.

Perjantaina pualilta päivin tarttis lähtee käymään vanhalla koululla. Valmistumisesta on jo 3 vuatta (aika tosiaan riäntää), mut silti mää ja jokunen muuki ahkerasti siälä rampataan. Opettajat varmaan aattelee, että eiks noista ikinä pääse erroon. Mut minkäs sille mahtaa, ne 3 vuatta mitkä mää siälä viätin, oli kyl ihan mahtavat. Täytyy välillä käyrä verestämäsä muistoja. Siältä koululta lähretään mukulan kans pariks päiväks mammalaan. Annetaan miähelle vähä ommaa aikaa.


Mut niin, niitä keittiöjuttuja. Sain aikaseks laittaa kaikki irtoteet siististi purkkeihin. Ovat semmosia metallipurkkeja joita ostin joskus Indiskasta, just sopivan kokosia sadalle grammalle teetä. Huamasin että niitä teelaatuja oli kertynykki ihan kiitettävästi. Mulla on semmosia pussitee-kausia ja sitte irtotee-kausia. Nyt alkaa taas pussiteet kyllästyttämään ja siirryn irtoteehen. Löysin lopultaki sitä Lady Green -teetä, oon ettiny sitä vaikka kuin kauan. Stocmannin herkusta sitä löyty.

Pistin värikkäät nimilaput niihin teepurkkeihin.

Tein tota kakkua jo viikko sitte, mut laitoimpahan ny tänne kuvan. Siinä on 2 munan kakkutaikina paistettu kuivakakkuvuoasa. Pistin keskelle karviaisia pakastimesta. Nii ja näkkyy tosa noi mun Mutamuffinssitki, karppausherkkuja, nam.

torstai 19. toukokuuta 2011

Tännään on teemana hammeet.

Alkaa olla noita hammeita jo enemmänki ku tarpeeks. Mut ku niin kivoja aina vaan löytyy, eikä ne ees oo kalliita. Rupesin siivoomaan vähä vaatekaappia, ku oli noita uusia tossa niin paljo. Muavikassillisen pistän kirppikselle, enemmämki varmaan tarttis, mut en mää oikeen raskittis luapua mistään. Mitenkä mää en pysty noita kaikkia vaatteita käyttämään. Makkarissa on kaappeja kuuden oven takana, yks on miähen vaatteille ja loput mun. Sit ku toi mukula tosta kasvaa, ni kai seki tarttee oman kaapin. Nyt sen vaatteet mennee ihan hyvin tosa lipstosa. Olis muuten kiva maalata se lipasto jollain kivalla värillä.

Näitä kahta en oo viälä päässy käyttämään, ovat olleet jo vähä aikaa kaapisa. Mut ne on sen verran kesäsiä... Vihreetä kavensin vähä. Ihan kiva että kirppikseltä löytyy joskus semmosiaki retrohammeita jotka on mulle isoja. Usseimmiten ne on aina piäniä.

Tossa vihreesä oli saumoisa 16 reikää, laskin. Ompelin kaikki saumat uusiks, oli vanha lanka sen verran hapertunutta. Mut se ei haittaa, se oli piäni vaiva että saa käyttööns noin kivan hammeen. Maksoki vaan 2 euroo.

Tosta vaaleesta tarttis ehkä vaihtaa napit, ovat vähä mummot. Mut niinhän nää kaikki mun vaatteet tavallans on. Tota mustaa en ees sovittanu kaupasa, näin heti et se on täyrellinen. Ihana!

Tosa on pari neulehametta ja sit yks krimplene.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Sippä juu.

Mittään en oo ikinä osannu kirjottaa, enkä varmaan ossaa nyt enkä tulevaisuuressakaan. Mut no, yritettään ees.

Miäs meni pihalle mukulan kans. Lupasin tulla peräsä ihan kohta. Just joo, sama juttu varmaan taas ku eilenki: Ne ehti tulla siältä sisälle ennen ko sain aikaseks lähtee ulos. Eilen tälläsin kaappiin 4 konneellista pyykkiä, tännään ei oo niin hyädyllistä tää mun touhuni. Ulkona olis tärkeempääki tekemistä ko istua konneella. Tarttis istuttaa kirsikkapuu. Miäs oli edellisiltana niin ahkera että kaivo mun puulle kuapan, siis omien hommiens lisäks. Tännään satelee vähä, ei siälä kumminka jaksa kauaa olla jos sinne tästä toimerrun. No ehkä on vaan parempi toimertua, huamenna tars käyrä kaupunkisa ja miäs joutuu sillonki olemaan kahrestaan mukulan kans.

Alkaa täsä vähä epäilyttää tää blogi-homma. Täälä ei taira tapahtua mittään. Mistä täsä si kirjottas? Tilasin tännään uuret silmälasit, komiat oikeen. Siinä suurin uutinen vähhään aikaan.