Raportti.

Melkein viikko ollaan oltu kotona, kiiru viikko onki ollu, vähä rauhallisempaa olisin toivonu. Maanantaina anoppi viihty täälä 5 tuntia, pelotteli viälä räjähtelevillä sinivalolaitteilla, tiistaina kävin vauvan kans TAYSsissa hakemasa semmosen sinivalovehkeen jossa se sitte pötkötteliki keskiviikon. Keskiviikkona kävi kiva täti TAYSsista ottamassa verikokeen ja torstaina käytiin taas kokeessa ja palautettiin laite samalla. Perjantaina käytiin neuvolassa ja tännään tuli mamma ja pappa käymään. Toivat onneks hyvät ruuat mukanans. Miäs on ollu nyt viikon kotona, maanantaina mennee taas töihin, pittää loput lomat sitte myähemmin. Stressaan jo nyt, että mites se alkaa sujumaan kolmestaan noitten mukuloitten kans. Miäs on tän viikkoo kiitettävästi viihryttäny sitä isompaa. Veikkaan etten saa mittään aikaseks, tai sitte täälä pyärii muumit telkkarisa enemmän ko tarpeeks. Uloskaan ei kauheesti pääse ko tarttis vähitellen totuttaa toi piänempi pakkaseen. Isommalle ei varmaan riitä 10 min ulkoilu.

Vauva oli tosiaan vuorokauden valossa keltasuuden takia. Oon ollu sillon muinoin ittekki ja niin oli toi isompiki mukula. Kauheen kiva että sen laitteen sai kotio, tossa se otti valohoitoo syämähuaneen pöyrällä. Tissin syäminen sujjuu siltä hyvin. syntymäpaino tavotettiin uurestaans jo viikon iäsä, tavote ko on 2 viikon iäsä. Paljo se nukkuu, mut niinhän sen kuuluuki. Öisin se herrää syämään 4 h välein, joten saan nukkua mukavasti 3 h pätkiä. Mut vaikka saanki kunnon yäunet, ni kyl se silti on pakko ottaa torkut päivällä. Päivällä se syä sentään hiukan usseemmin, sillä se varmaan on lihonukki niin hyvin.

Synnytyksestä sen verran, että se meni sitte just sillai ko halusinki. Yksinkertastettu versio, muut bloggarit kertokoon vaan likasetki yksityiskohrat, on täsä:
Aamuyästä rupes tuntuun siltä että taitaa sitte mukula olla tulosa. 9 tuntia olin ensin kotona ennen ko lährettiin näytille. Tiputettiin ensimmäinen versio Kääkälle hoitoon matkan varrella. TAYSsissa käskivät mennä vaikka kahveelle pualekstoista tunniks, mentiin, näytin kyl varmaan pitsani takana välillä vähän tyhmältä. Siinä viiren maissa hommaan tuli vauhtia. Salissa kerettiin olemaan 50 minuuttia ni mukula oli pihalla (esikoisen tapauksesa oltiin vartti). Kivunliävitykseks riitti suihku, hyvä ettei sitte suihkuun syntynykki. Synnytyksen kestoks ovat merkinneet huimat 7 tuntia (esikoisen aikaan 2h 35min), mut ponnistusvaihe oli mukavasti vaan 1 minuutti. Tuli 9 pisteen tyttö joka kivasti heti pissas mun päälle. Erelleen oon sitä miältä, että ei se oo hullumpaa touhua.

Nyt ko toi mukula sitte tuli, ni taitaa jäärä täälä vähäks aikaa kirppislöytöjen esittelyt ja ompelukset vähä vähemmälle. Esikoiselle ompelin bambin jo orotusaikana, nyt en kerenny ko leikkaamaan kankaat. Mut oma vika ko viivyttelin. Sen bambin kyl haluaisin ommella valmiiks, mut näkkee ny. Pahottelen jo etukätteen tylsäks käyvää blogia.

Perheenlisäystä. Eli se siittä orotuksesta.

Joo-o, mitäs sitä sitte haluais? Nyt mulla on miäs, talo, kissa ja kaks tytärtä. Niin ku mää oon aina halunnu. Unelmia ja tavotteita aina tarvitaan, tarttee varmaan keksiä jottain. Vaikka nyt kyl tuntuu että elämä on just tämmäsenääns täyrellistä.

Uus mukula siis synty perjantaina. Nyt ollaan kotona. Totuttelua tää vaatii, kotio lähteisä pakkasin kasseja auton takaluukkuun, sinne meinas mennä kans turvakaukalo matkustajinens.

Mukulan orotuksesta II

Aattelin päivittää tänne näitä orotusjuttuja, erellisestä jutusta ko on jo yli 2 kk. Sillon viimeks epäilin, että alkaa jossain vaiheesa selkä reistaamaan. No ei oo alkanu, mikä on tiätysti oikeen hyvä juttu. Muutenki erelleen nautin koko touhusta. Ainoot ongelmat on ne, että sukat ja kenkät on vaikee laittaa jalkaan ja mukulan vaatettaminen varsinki ulos lähtiesä on hankalaa. Turvotusta on tullu, mut se pyssyy kurisa ko vaan muistaa juara tarpeeks vettä. Huamenna vattamukula on kirjan mukkaan täysaikanen, eli alkaa viikko 37. Lipastosa on vaatteet valmiina, saas nährä tarvitaanko niitä piänimpiä vaatteita ollenka. Se vaikuttais olevan keskikokonen mukula, jos täsä viälä mennee usseempi viikko, ni ei varmaan tartte 50cm vaatteita ollenka.

Piti oikeen tarkistaa, että minkä kokonen toi ensimmäinen oli ko se kotio saatiin. On se ollu rääpäle, eihän se painanu ees 2200g (syntyesäns 2400g)! Noi vanhat äitiyspakkauksen flanelivaipat on merkinnän mukkaan 3-6 kilosille mukuloille, hyvin ne meni semmosella reilu 2 kilosellaki, heti ne otettiin käyttöön eikä muuta harkittukkaan. Niitä vaippoja oli sillonki jo riittävästi, mut ko niitä on saanu kirppiksiltä puali-ilmaseks, ni on tullu hamstrattua niitä viälä lissää.

Nyt ko tää seuraava taitaa olla vähän jykevämpää kokkoo, ni toivon että sujuis toi kantoliinan käyttö. Semmosta 2 kilosta ei viittiny köyttää itteens kii millään paksulla liinalla. Sit ko se vähän kasvo, ni se ei viihtyny liinasa yhtään. Ostin sillon joskus Hoppedizin ruskeen La Patz -liinan. Pitkään ettein liinaa käytettynä, mut ko niistä pyyrettiin saman verran ko uusista, ni pääryin ostamaan käyttämättömän. Se oli halpa ku sitä väriä ei ennää valmistettu. Harmitti ko sen käytöstä ei tullukka mittään, mut jos nyt pääsis sitä käyttämään.

Täytyy ny viälä mainita, että kyllä meillä on antelias mukula. Se kuari tosa mun viäresä mandariinin ja ko kysyin että saanks määki yhren palan, ni se reippaasti löi mun kouraani kasan kuaria.

Huapikaskelit.

Lämmintä muuria vasten on kiva pestä konttia.

Loppiaisen ansiosta oli mukavan pitkä viikonloppu. Torstaista lähtien kävi joka päivä viaraita. Kääkkä ja Paapoo tuli lauantaina oikeen yäks, toivat sushia mukanans. Uskalsin ittekki syädä ko olivat hakeneet kauppahallista semmosta kallaa mikä ei varmasti oo ollu vakuumisa. Vetet vuati silmistä, kyl wasabia tarttee olla vähintääns sen verran. Hyvvää oli. Sunnuntaina tuli Anoppi ja Appiukko, syätin niille hirvikäristystä. En ookkaan kertonu, että saatiin mettästysseuralta joululahjaks hirvenlihhaa. Olin kyselly pihan poikki menevältä mettästäjältä, että mistäs sais ostaa lihhaa. Se sitte tuli tuamaan sitä mulle just ko tein joulusiivoo yäpairasa tukka takusa. Muuten kyl kiva yllätys, 4 kg ilmasta lihhaa.

Tuala ruakaohje-sivulla on ohje "sämpylät ilman käsiä". Nyt kokeilin pullia ilman käsiä. Mää en tykkää sotkee käsiä taikinaan, se viä muka kauheesti aikaa ja saa koko ajan olla pesemäsä käsiä. Ja varmasti soi puhelin just ko on käret ihan tahmasa. No, kuahkeita pullia tuli, vaikka ei kyl kauneurella pilattuja. Tuli niin vähällä vaivalla ja noppeesti, että teen toistekki. Tairan pistää senki ohjeen tonne ruakaohjeisiin. Kääkkä ainaki tuntu tykkäävän, tais sannoo että ovat parempia ko tavallisella tavalla leivotut.

Nyt ko lopultaki tuli talvi, ni sain mukulalla testattua huapikkaita. Ne onki jääny täälä varmaan esittelemäti. No nyt esittelen, ihanat siniset huapikkaat, reunasa heijastinauha. En nyt ennää muista mitä ne makso, mut ei montaa euroo kumminka, olisko ollu ehkä 3e. Hyvin näytti varpaat niisä tarjentuvan. Alko jo kyllästyttää se ainanen nollakeli. Tosin katti ei taas viihry kauheesti ulkona, mut ehkä se vähitellen tottuu pakkaseenki.

Sitte uurempia löytöjä. UFFilla on taas halpoja päiviä, löysin mukulalle lakin (Lahden lakkityö, käyttämätön) josta vois tehrä vaikka kaavat, verkkatakin (FinnLassie) ja villakangastakin (Reima) jonka joku on tainnu lyhentää pienemmäks ko lapussa lukeva 120cm.

Nii ja sitte on pakko pistää kuva, mukula ko niin hianosti koristeli mun vattan. Laskettuun aikaan on tännään tasan kuukausi. Aikamoinen pötsi kumminki jo.

Uusi vuasi ja uuret kujjeet. Tai sit ei.

Vuarenvaihre meni mukavasti. Siinä sitte saunottiin ja syätiin kamalasti. Raketit paukku sopivan vähän, pauke loppu kummasti melkein kokonaans siinä just vähä ennen kahtatoista. Hervannasa asuesa uurenvuarenyä oli aina ihan siätämätön, paukku aamuseittämään saakka. Lisäks viälä päivät ennen ja jälkeen uurenvuaren. Katti oli vähä vaisu, vaikka kyl ulkona käviki melko normaalisti. Mut yällä ja viälä aamullaki se kyhjötti kummallisesti vintin rappusisa. Taisi vähä ihmetellä, että mitä siälä ulkona tapahtuu. Sääliks käy mettän eläimiä. Yhtenä vuanna olin pihalla siinä pualenyän aikaan. Ihmettelin että mikäs täsä nyt näyttää niin ourolta (en siis tarkottanu raketteja). Tajusin että pikkulintuja lenteli puusta toiseen, ei ne yleens pimmeellä lennä. Raukkaparat, varmaan ihan paniikisa.

Just siinä vuaren vaihtuesa syätiin vohveleita. Sualasesa mössösä oli kinkkurouhetta, sualakurkkua, tuaretta kurkkua ja raakaa sipulia kermaviiliin sotkettuna. Ko mulla ei ollu mansikkahilloo, ni tein sauvasekottimella mansikoista mössön jonka kuumensin paksummaks perunajauhojen kans. Ja sitte jatkoin kermavaahtoo sitruunabulgarianjukurtilla, hyvä tuli. Kannattaa kokkeilla, vaikka lättyjenki kans.

Tuli eilen kauhee hinku päästä jouluverhoista ja -tuukeista erroon. Kuusi saa olla viälä loppiaiseen ja jouluvaloja pirän viälä jokuset valasemasa mun yäsyämisiäni. Laitoin keittiöön verhot, jotka tosa marraskuusa ompelin. Rupesin kattomaan, että toi verhotanko on tosi ankee. Miätein, että pitäisköhän se maalata tai jottain. Oranssiks? Punaseks? Tai vaihtaa se johonki? Jos joku keksii hyvän irean, ni kertokoon mullekki.

Eilen oli päivä jota oon orottanu. Nyt tää uusi mukula on ainaki jo pysyny kauemmin vattasa ko toi ensimmäinen. Eilen oli siis rv 34+4, siinä vaiheesa sain esikoisen. Kattotaan ny, että mites tän toisen kans. Toive mulla oli, että ei ainaka viälä aikasemmin tulis, eikä nyt sitte tullukka. Löysin kirppikseltä piänen toppahaalarin. Taitaa olla kokona 62 cm. Se äitiyspakkauksen (en ottanu toista pakkausta, puhun siittä 3 vuatta vanhasta) haalari on 70 cm, vastaa kyl vähintään 74 cm, on ihan liian suuri vastasyntyneelle. Niin että toi pikkuhaalari oli ihan kiva löytö. Siinä oli kaiken maailman lirpakkeita ja lärpäkkeitä ja jottain koirankuvia, tuunasin sen ommaan makkuun sopivammaks.

Tekis miäli ommella sille uurellekki joskus jottain, mut ko ne piänet vaatteet on käytösä niin vähän aikaa ja niitä nyt löytyy kaapintäyreltä ennestäänski. Seki, että jos tiätäis kumpaa sukupualta siältä on tulosa, varmaan lisäis viälä ompeluintoo. Nyt en sitte oo tehny sille ko vaan parit lämpimät pualipotkuhousut. Kaikki taitaa olla jo kunnosa, mittään ei tartte hankkia eikä järjestellä. Senkus tullee siältä sitte vaan, tosin vois se vaikka viälä pari viikkoo tuala piilosa pysyä.

Joulua orotellesa.

Empä oo saanu aikaseks tännekkä kirjottaa melkein kahteen viikkoon. Mitä mää oon tehny? On kaikkee mitä olis ainaki pitäny tehrä. Tosa lojjuu viarassänkyllä varmaan kuus konneellista pyykkiä, tarttis laittaa ne kaappeihin. Tännään meinaan tehrä pari kuivakaakkua joulua varten, ehkä viskikaakkuja, kuullosti hyvältä semmonen ohje. Pualukkakaakkuki vois olla hyvä. Sitte alkuviikosta vois tehrä joulusiivon, miäs saa imureerata ja puristaa mattot. Jos mää sitte vattani kans saisin pyyhittyä pölyt, pestyä lattiat, vaihrettua petivaatteet ja jynssättyä vessat. Joulukuusenki vois jo vaikka tuara ajoisa sisälle. Vattasta tuli miäleen, että laitoin vähä aikaa sitte tonne konsteihin sairaalakassinpakkauslistan. Aika harva semmosta tarttee, mut jos joku joskus kumminki haluaa lukkee semmosiaki vinkkejä. Vatta on välillä tiällä, eniten tiskatesa. Onneks oon laiska tiskaamaan, ni ei haittaa. Mukula potkii vähemmän, taitaa alkaa olla jo ahrasta. Eipä erelleenkä oo mittään valittamista.

Glökiteltiin serkkuplikkojen kans. Vein mukanani Appiukon tekemästä omenamehusta tekemääni glökiä. Lisäsin siihen kanelia, neilikkaa, inkivääriä, vaniljaa ja katajanmarjoja, keitin hetken ja siivilöin seuraavana aamuna mausteet pois. Ei varmaan tartte ennää kaupan glökejä ostaa. Alla on kuva Tankin taiteilemista hianoista joulutortuista, luavuutta piisas.

Kirppikseltä löyty makkariin syränjouluverhot. Tosin aattelin, että kyllähän ne mennee vaikka kesälläki. Sitte löysin samalla omituisen malliseks leikellyn kankaankappaleen, kyl siittä varmaan jottain saa mukulalle ommeltua. Leppäkerttuja ja kilpikonnia, taitaa olla jottain saksalaista kankasta.

Katista ei mittään uutta. Viihtyy ulkona ja sisällä. Syä kaiken mitä annetaan ja riahuu ko leikitettään. Tosin erelleen se henkästyy kauheen noppeesti. Miäs leikittää sitä aina "punasella rotalla" eli semmosella laaserilla. Jossain vaiheesa täytyy aina lopettaa leikki kesken, ettei se vaan saa syränkohtausta tai mittään. Läähättää raukka ko koira.

Mukava päivä.

Tämmäsinä päivinä sitä ajattellee, että vois tehrä vaikka 20 mukulaa. Tosin alkaa jo ikä olemaan esteenä. Olis pitäny semmosella tavotteella alottaa jo 15 vuatta sitte. Mukula on ollu tän päivää ko enkeli (yleens en tykkää tosta sanonnasta, kuullostaa kualleelta, mut nyt en voi muuten kuvailla), niin kiltisti se on ollu. Tosin ulos mennesä se varmaan kuuli väärin ko puhuin tikkureista, se alko jankuttammaan että haluaa tikkarin. Lopulta piti jo tiuskasta, että ei oo tikkareita, ei vähemmästä uskonu. Se on ruvennu sanomaan ruuan jälkeen "kiitoksia", mistä liä oppinu. Ennen se sano aina piänellä ihanalla äänelläns vaan "kiitos" ko lähti pöyrästä. Mää en tajua miten se on oppinu niin hyvätapaseks, mulla ittellä ei ainaka oo mittään pöytätapoja (eli miäheltä sit varmaan). Kaupasa se kiltisti keräs pikkukärryihin kaiken mitä tarttiki, ei mittään ylimäärästä. Ja miähelle ko piti ostaa juustoo, ni se otti tiskistä just oikeeta lajia, itte kattelin ihan väärästä paikasta. Sit se lato kassalla kaikki hihnalle. Kohta sen voi jo päästää omin päin kauppaan (tai ehkä ootan viälä jokusen vuaren, se ko on vasta 2,5v). Äsken ko sitä rupesin nukuttammaan, se kävi käskemäti pissalla, kerto haluamans iltasatukirjan ja kirjan jälkeen totes että nyt ruvetaan nukkumaan. Eikä siinä montaa minuuttia kestänykkä ko se siälä sänkysä jo tuhisi unesa.

Siinä nukuttaesa samalla miätein, että koska tää "paksuna olemisen nautinto" alkaa vähenemmään. Tuntuu että siittä asti ko toi alko tuala vattasa mylläämään, ni koko ajan muutokset saa mut vaan onnellisemmaks. Se on ny täsä viikon sisällä ruvennu tunkemaan koipee läpi vattanahasta. Jos se tarpeeks kauan sitä pittää samasa paikasa, ni alkaa tuntumaan jo siltä niinku siinä olis mustelma, mut mun miälestä seki on vaan kivvaa. Se on ihan mahtavaa ko tuntee jonkun jäsenen vattan läpi ja sit ko siihen sormella tökkää, ni se liikuttaa sitä johonki suuntaan. Halvat on mulla huvit. Aamusin ko herrään, on pakko loikoilla ainaki varttin verran ja leikkiä sen tyypin kans.

Tisseille edullinen kuvakulma,
mut vattaa kyl kuvasin.

Muutenki täsä on ollu mukava päivä. Tankki tuli meille sopivasti syämään ja tein pakastimmeen munariisipasteijoita rahkavoitaikinasta. Miäs pisti konneesta pyykit narulle ja olin melkein tyytyväinen siihen miten se ne oli ripustanu (oon siinä vähä liian tarkka). Pitäisköhän lisätä tonne alkuun varotus liiallisen imelästä onnesta. Äh, en viitti. Voin sitte ittekki huanompana päivänä lukkee tän postauksen ja oksentaa.

Viikonloppu"loma".

Miäs lähti taas mukulan kans mummolaan viikonloppuna. Olipa mukavaa. Perjantaina lämmitin ittelleni saunan, lauantaina tuli vahinkosa käytyä kirppikselläki. Ompelin vähä ja siivosin vessan kaapit (olipa kertyny roskaa ja turhaa tilpehööriä). Laitoin jopa kasvonaamion, aattelin oikeen hualehtia ittestäni, mut ei siittä mun miälestä kyl tapahtunu muuta muutosta ko että naama oli punanen lopun iltaa.

Kirppikseltä löyty ihana leivinliina, yhren mukillisen vetävä teekannu,

retrohkon värisiä muavikoreja, vauvan tummanruskee villapaita (vaihroin siihen napit), pellavalta tuntuva tuuki kivoilla kuvioilla ja äitiyspakkauksen peittoon sopiva raikkaan vihree pussilakana (mihinkähän se raikkaus hävis tosa kuvasa).

Ostin kans liilat muavikorvikset, maksovatki euron. Maalasin ne spraymaalilla oransseiks. Saas nährä millai maali pyssyy.

Kattelin leffan siinä lauantai-iltana, kaivoin Narnian jostain kaapinperältä paremman puutteesa. Päivällä kävin kyl Filmtownissa, kysyin että kuuluuks se leffa aina palauttaa jo seuraavana päivänä. Se myyjä sano että sunnuntaina 8 mennessä illalla. Totesin etten ruppee siälä yhtämittaa ramppaamaan ja lährin vuakraamati. Tullee kohta leffalle kaksinkertanen hinta ko pensaki maksaa. Mut ko siihen leffaan ei tarttenu niin kauheesti keskittyä, sen ko on jo pari kertaa nähny, ni sain askarreltua samalla. Käytin vanhoja kuminauhanpätkiä ja viälä vanhempia nappeja. Tuli hyviä hiuspampuloita.

Nyt ei ollu semmosta ompeluvimmaa ko olis voinu/saanu olla. Ompelin jottain käsipyyhkeitä, keittiöön uuret verhot

ja tuunasin talvee varten vanhan tummanruskeen tekoturkin. Luulis että siihen mahtuis vatta viälä tammikuusaki. Sitä en sitte kyl tiiä että onks se tarpeeks lämmin. Otin helmasta pois reilun 15 cm ja tein siittä kiilat sivusaumoihin. Jälkeenpäin aatellen olis varmaan kannattanu jättää ettee jottain senttejä pitemmäks ko takkaa, en meinaan tiiä miltä mahtaa näyttää sit ison vattan kans. Otin taskuista läpät pois, ne ko tuntu aina sojottavan sivulle niin rumasti. Napeiks vaihroin vanhat nahkanapit. Tairan viälä kuttoo villalankasta siihen resorit hihoihin, eipä sit ainaka ranteita palele.

Katti on ihan mahroton. Täytyy olla kauheen tarkkana ettei mittään lankanpätkiä tipu lattialle. Se meinaan syä kaikki. Tosa joskus oli semmonen 40 cm ompelulankaa puronnu ja katti löysi sen. Huamasin ko se mussutti sitä, menin ottamaan sen pois siltä ja totta kai se lähti karkuun. Porstoosa ko sain sen kiinni, ni lanka oli jo hävinny. Väänsin suun auki ja näin kiälen takaosasa toisen pään. Yks nialasu ni sinne olis menny. Kiskoin sen ulos siältä sisuksista, haiseva limanen lanka, yäk. Mahtaisko semmonen sullaa mahasa, tekokuitua kummiski. Lauantaina se maiskutti sillai että kuulin sen viäreiseen huaneeseen. Se söi mun lempihuivia, taas oli jo kulmasta 15 cm menny kurkusta alas, senki kiskoin limasena ja reijille purtuna ulos. Jos olisin antanu jatkaa rauhasa, ni olisko se niälly koko huivin? Hiton tuholainen. Kukkapurkeisaki se on tainnu käyrä mylläämäsä, ei siittä kai mukulaaka voi syyttää että on multaa kukkapöytä täynnä. Eikä sillä oo mittään hajua muitten huamioon ottamisesa. Mukulaa ko nukuttaa ni se tullee raappimaan oven taakse. Ja aamuyästä sen täyty roplata ja repiä patjaa sänkyn alla just mun tyynyn alapualella. Mut ei saa käsittää väärin, pois sitä en antais, enkä varmaan sen tapojaka muuttais. Niin kauan oon haaveillu kissasta, että siltä siätää mitä vaan. 13 kissatonta vuatta, kerrostalloon en semmosta meinaan halunnu ottaa.

Siältä se ryäkäle taas pöyhös, meijän sänkystä.

Mukulan orotuksesta ja kestovaipoista.

Tälläi ilmeisesti raskaushormoonien sekottamana aattelin kerranki kirjottaa jottain henkilökohtasempaa. Pitkästytän nyt niitä joilla asia ei oo ajankohtanen. Tää ko vaan on niin kauheen mukavaa, ni kai sitä tarttee hekuttaa. Netistä nyt ei kannattais mittään raskausjuttuja lukkee, usseimmiten ne on valitusta siittä kuin kurja on olo. Joko ihmiset vaan tykkää valittaa, tai sitte mää kuulun siihen piänempään ryhmään jolla on helppoo. (Luultavasti se on kyl niin, että ihmiset tykkää valittaa, tykkäänhän ittekki.) No, mulla näemmä pyssyy naama kunnosa (miks näin vanhalle tartteeki muulloin tulla finnejä), tukkaa ei tartte pestä ko 5 päivän välein (ennen joka toinen päivä) ja vaikka hikoilen, ni ei haise niin pahasti ko ennen. Nyt mun ei tartte vältellä makkarankuaripaitoja, kerranki saa kiristää vattan kohralta. Monet valittaa, että mukula pittää öisin herreillä potkimalla. Mun miälestä mikkään ei oo mukavampi tapa nukahtaa ko se, että joku myllää vattasa. En muista erelliselläkä kerralla semmosen ikinä häirinneen (vai kultaako aika muistot?). Ainoot huanot pualet hommasa on se, että saunasa särkee silmät ja nukkumaan mennesä nenä naksuu. Pikkujuttuja. Selkä täsä kyl kans varmaan alkaa jossain vaiheesa reistaamaan, mut se on sen ajan murhe. Olis kiva saara mukula nro2 jo sylliin, mut kyl se sais silti viälä reilusti ens vuaren pualle tuala vattasa pysyä. Toi eka tuli 5 vk etuajasa, siinä oli tiätysti se hyvä puali että tuli pihalle niin vähällä vaivalla, suaraan sanoen mukavasti.

Mittään ei oikeestaan tarttis tolle uuremmalle hommata, mitä ny jottain piäniä lämpimiä vaatteita. Toi ensimmäinen ko oli kesävauva, vähän ovat ohuita sen piänimmän kokoset hepenet. No, kirppiksiltä löytyy, mittään ei tartte uutena ostaa. Eikä varmaan tartte ennää käytettynäkä, on kai jo tullu ostettua niitäki  tarpeeks. Vaippoja on säästösä tiätysti ensimmäiseltä mukulalta, mut luulen että teen niitä pari lissää. Piänintä kokkoo on melkein 30 kpl (pualelleaki määrällä selviäis hyvin), niitä ei ennää tartte enempää. Ne on niitä ImseVimsen flanelisia joita oli joskus äitiyspakkauksisa 4 kpl+kuari. Mun miälestä niitä sais olla erelleenki, kuin moni alkaa käyttää kestovaippoja jos niitä on yks tai kaks äitiyspakkauksesa? Ja ne nykyiset ku on niin isoja ettei niitä voi heti alkaa mukulalla ees käyttää. Mut juu, niitä flanelisia löytyy viäläki hyvin kirpputoreilta, oon niistä maksanu yleens enintään 2e/4kpl. S- ja M-kokoja vois pari tehrä taas itte, ensimmäistä varten ompelin 12 kpl joka kokkoo. Oon huamannu että bambujoustofrotee (sitä saa esim. Myllymuksuilta) on parasta kankasta vaippojen sisäkankaaks. Siittä lähtee kakkat liukkaasti käsisuihkulla pönttöön ja muutenki tuntuu pyllyä vasten varmaan kivalta.

Tarttee varmaan enemmänki perustella tota mun kestovaippavimmaani. Mun miältäni hivelee se ajatus, että ensimmäisen mukulan jäljiltä on kaatopaikalla maatumasa (tai makkaamasa) vaan viitisenkymmentä kertakäyttövaippaa, neki siltä ajalta ko se oli sairaalasa synnyttyäns. Mua ärsyttää raahata kaupasta vessa- ja talouspaperirullapaketteja, hermoja varmaan raastais raahata kotio isoja ja painavia vaippapaketteja viälä usseemmin ko niitä papereita. Onks muuten kukkaan tuttu myymäsä jottain kautta papereita tai pyykinpesuaineita? Ostan heti jos niin on. Mut juu, kertakäyttösiin mennee niin paljo rahhaaki. Kestoja saa kirppiksiltä ja netistä käytettynä halvalla, imukykyki on parempi käytetyisä. Kaikki kuaret oon ostanu aikoinaan Huutonetistä. Suurin osa materiaaleista josta oon itte ommellu, on ollu ilmasia. Anopin nurkista vanhoja froteepyyhkeitä ja flanelinpalasia, esimerkiks. Noi AllInOne-vaipat joita oon viimeks väsänny, on tiätysti tullu kalliimmaks, ko on pitäny tilata kosteusulkua sun muuta hifistelymateriaalia. Mut kerran sen vaan maksaa, ja se maksaa ittens ajankans takasin. Niille jotka ei välitä ompelusta, sanoisin että ei ees harkitte tekeväns itte. On se aikamoinen ruljanssi ja ompelemisesta tykkääväki saattaa kyllästyä ajoittain. Monesti ostovaipat on toimivampiaki (poikkeuksena Rainbow AIO, ainaki isolla mukulalla, mut se on vaan mun miälipide). Kannattaa vaan sulkee tarrat hyvin ennen pesua, eikä kuivata aurinkosa (se haperruttaa kuminauhat, oon huamannu). Tästä päästäänki pessuun, mää tykkään pyykinpesusta. Pesen konneellisen vaippoja joka toinen päivä. Ko kerran piänten mukuloitten vaatteet on melkein järjestääns semmosia että ne saa pestä kuuresakympisä, ei tartte olla niin paljoo vaatteitakaan käytösä ko niitä tullee pestyä niin ussein samasa vaippojen kans. Ainoo mikä mua arvelutti etukätteen oli se, että joku puhu säilyttäväns likasia vaippoja ämpärisä etikkavetesä. Ei semmosien vesien kans tartte lotrata, tiiviskantinen ämpäri piisaa ihan hyvin. Ei ne kestot sen enempää haise ko kertakäyttösetkään, ja eipähän tartte raahata roskikisia yhtämittaa ulos. Tää alkaa jo kuullostaa myyntipuhheelta, mut minkäs sille mahtaa, suasittelen.

Varmaan asiaan kuuluu löpistä imetyksestäki. Ensimmäistä imetin 13 kk, sit alko jo kyllästyttää. Toivottavasti seuraavan kans sujjuu yhtä hyvin. Siinä on semmonen puuha johon en malta orottaa pääseväni. Olis kyl kauhee pettymys jos joutuiski syättämään mukulalleen jottain korviketta. Ne on niin käsiteltyjä litkuja, että arveluttaa syättää semmosia lapsellens. Mut ei se maitohomma aina mee niin ko haluais, tarttee vaan toivoo parasta. Jos ei suju, ni korvikkeeseen on tyyryttävä. Ne ei varmaan kattois neuvolasa hyvällä jos juattaisin vauvalle vetellä lantrattua lehmänmaitoo. Sillai ennen kuulemma tehtiin, ei sillon mittään korvikkeita ollu, ja kai ne mukulat sillä henkisä pysyki. Hmm, naapuri varmaan myis mulle maitoo navetastans... Ei maar.

Tein muuten eilen tommosen "apuvälineen". Kappee tyynyliina johon mahtuu 2 tyynyä peräkkäin, sillai just ja just. Sitä voi sitte pittää kyljellä nukkuesa päällimmäisen kontin alla. Ainaki ton löytää sänkystä paremmin pimmeellä ko tavallisen tyynyn. Vaikkei tää vatta viälä mikkään kauheen iso ookka, niin on tullu tyynyä käytettyä jo vähän aikaa. Mitenköhän oikeen lihavat ihmiset onnistuu nukkumaan? Naapurinmiähelläki oli maha ko rantapallo, siis sillon ko olin piäni.

Äitiysrynttyjä sun muuta.

Taas niitä iänikusia ompelujuttuja. Ei tartte lukkee jos ei kiinnosta. Mut ko mitä mää muutaka tekisin ko inspiraatio iskee. Tuunasin eilen mukulan rullaverhon. Tartti hommata sille semmonen pimentävä, oli niin typeriä värejä myynnisä, että piti tyytyä vaaleensiniseen. Ompelin siihen retrokankaasta ja pitsistä tommosen somisteen.

Ja lissää tuunausta. Mukulalle talvitakkiin uuret karvat. Vanhat takkuset (kuvasa kasasa tosa viäresä) vaihroin punaseen teddykankaaseen. Sammaa kankasta käytin toppahousujen sisukseks, päällinen on jottain trikoota ja välisä on tuulenpitävää ulkoilukankasta. Niistä tuli vähä pitkät, mut näyttää kivalta ko puntista kääntää karvan näkyviin. Tosin heijastinsyrämmet olis pitäny laittaa vähä ylemmäs ni näkyis käännettynäki. Mukula ei oo kyl viälä suastunu sovittammaan noita, en tiiä ees sopivatko. Mut jos soppii, ni käytetään sit kauppa- ja kyläreissuilla.

Tännään tein ittelleni toiset äippäpökät, ne punaset alkaa jo kyllästyttään. Tai no ei muuten mut ko ei punasten kans kaikki pairat oikeen sovi. No, nyt on tummanvihreetki. Ei se oikeen näy tosa kuvasa, mut puntit on ihanan levveet, joku on joskus luullu noita housuja hammeeks. Olivat muinoin mun lempparihousut, eivät oo mahtuneet ennää vuasiin päälle. Nyt niisä on tillaa isommallekki mahalle, yritin tehrä semmoset että menis viälä vuarenvaihteesaki. Saman homman tein yhrelle kiristävälle hammeelle. Tuala on nyt tommonen Konstit-sivu, laitoin sinne ohjeen millai tommoset äippäpökät/hame tehrään, siälä on kuva siittä hammeestaki.

Kääkän kans käytiin parilla kirppiksellä. Ainoo esittelyn arvonen juttu on toi Arabian teekuppi. Tassia siinä ei oo, mut se on ehjä ja makso vaan jottain senttejä. Ihan mun näkönen, kyl maistuu hyvältä tee siittä juatuna.

Perjantaina kävi saunaviaraita, tein niille tomaattista kalasoppaa, sämpylöitä ja Papun blogista  kinuskihyytelökakkua. Yks viaras ei kattia miällyttäny. Niin herttanen koiranrääpäle, ja tommosta ilmettä sille piti näyttää:

Tein tännään katille talvee varten nukkumis/lämmittely kopin. Ko kerran on niin kylmänarka. Saa mennä sitte autotalliin lämmittelleen jos ei olla heti sitä sisälle päästämäsä. Vuarasin pahvilooran styroksilla ja laitoin sinne vanhan ryijytyynynpäällisen pehmikkeeks. Luulis tarjentuvan.

Sarepäivää.

Aamumaito.

Komiasti se on sarellu täsä. Eilen ja erellispäivänä oli välillä ihan myrskyki. Eilen ihmeteltiin ko ensin meni liäsituulettimesta valo pois, kohta sytty ittekseen eteiseen valo, pönttöuunin luukut kolisi ittekseen. Torettiin että kummittelemaan rupes. Tuli tyhmä olo ko huamattiin että se oliki sähkökatko, ei vaan muistettu että eteisesä on ollu valo päällä, ei nähty sen sammuvan. Luukut kolisi ko pelli oli auki, että uuni meinaan kuivuis paremmin. Oli aikamoinen tuuli. Kissaka ei oo kauheesti viihtyny ulkona.

Parina iltana täsä oon ommellu. Ensin meni hermo, kun totesin suurinpiirtein kaikkien housujen kiristävän. Väsäsin ittelleni Tankki-serkun t-paidasta ja sen tyttöystävän housuista ittelleni pökät. Mitäs unohtivat vaatteitans meille. Ei maar, ne anto ne mulle kirppiskasseistaan. Mut hyvät tuli, eiköhän niillä jokusen kuukauren selviä. Eilen illalla muistin yhtäkkiä jokaöisen harminaiheen. Mukula ko nukkuu niin levottomasti, että tunkee koipens ja kätens jummiin sänkyn pinnojen välliin. Yleens oon sen muistanu aina vasta ko oon pistäny mukulaa nukkumaan, siihen hättään niitä pinnasuajuksia ei kyl oo taikonu mistään. Mut nyt on suajukset, viime yänä ei tarvinnu oikoo mukulaa. Päällystin telttapatjan suikaleet vanhalla Finlaysonin pussilakanakankaalla. Materiaalia ei riittäny koko sänkyn pituurelta, mut riittää toi 2/3 sänkystä ihan hyvin.

Komia kinkkukuva.

Tännään tein ruuaks sovelletun Ahvenanmaan pannukakun. Laitoin ohjeen tonne resepteihin. Siis sualanen versio pekonilla, syätiin hillon sijasta chilillä maustettua karvanaama-jukurttia. Miäs tykkäs hyvinki paljo. Teen toistekki. Sitte tein tommosen sitruunatortun. Oon sen ohjeen kevväällä leikannu jostain lehrestä, yritin ettiä linkkiä nettiversioon, mut en löytäny. En ees muista mistä lehrestä se oli, kävin kaikkien nettisivut läpi. Mut jos joku haluaa ohjeen ni kertoo sit vaan, kirjotan. En oo viälä maistanu, kattotaan sit huamenna mitä siittä tuli.