Vessa.

Niin että rempattiin se vessa. Tai Miäs remppas, niinko mää nyt mittään ikinä remppaisin. Toki mää valkkasin anopin kätköistä tapetin, liimailin kukkatarroja ja ostelin kukkapeilejä ja sinapinkeltasia pyttyjä. Kyl se oli raskasta hommaa, uskokaa pois. Miäs pääsi helpolla ko sen ei tarvinnu ko repiä lattiat ja seinät auki ja askarrella uuret mun määräämistä materiaaleista.

Ruskeen peilikaapin päällä on perinteinen vessanlamppu. Käytettynä tiätty ostettu, niinko kaikki muuki. ...jaa niin, paitsi kaakelit.

Muistatteks miltä meijän vessa ennen näytti? Tuala esim yks kuva. On se nyt enemmän mun näkönen. Mukuloitten lotraamista ajatellen on nyt lattiakaivoki.

Tapetti on lastentapettia ilmeisesti 60-luvulta. Vähän siihen on ajan saatosa tullu kosteusvaurioita, mut määhän vaan tykkään ko ikä näkkyy.

Reunasta selviää, että sehän on sit Otto -tapettia. Teksti jäi piiloon toisen reunan alle. Pappalle taas kiitos ko kävi läiskäsemäsä sen seinään.

Remontin jälkeen.

Meijän keskikerroksen makuuhuane, joka ei nyt kyl makuuhuaneena toimi, on ollu rempan jälkeen jo jonkun aikaa valmis. Tai no, oven ympäriltä puuttuu ne jotkut kehykset tai mitkä liänevät. Miäs ko alotti heti perrään vessaremontin, ni sitä ovvee ei varmaan hetkeen saa kuntoon. Tars aina tehrä yks ensin valmiiks ja sit vasta alottaa toinen.

Tapetin oonki jo esitelly ja Väinö Linnan kaapit kans. Mut aattelin sen huaneen esitellä viälä sillee yleisesti. Nyt se on kivan avara, ennen remppaa siälä oli mun kangasvarastoni ja viarassänkyki. Tiatokonepöyrän siirsin olohuaneesta sänkyn tilalle, mut silti entinen ahtaus on historiaa.

Pitäneepä mainita lattiakin. Aattelin, että sininen muavimatto, joka lattialla oli, saa luvan kelvata. Mut sit kun sen alta paljastukin harmaanruskee alkuperänen muavimatto 60-luvulta, niin kiljuin riamusta. Sehän se komiampi on! Poistin vaan parit maalitahrat ja hyvä tuli.

Nyt kun sais vaan pirettyä huaneen siistinä kun se on niin siävä. Ompelupöyrälle on jo alkanu kerääntyä uhkaava romuröykkiö...

Telkkari.

Viime vuaden kesäkuusa miäs vaihto katolta antennin. Meillä ko lähetys katkes kuukausi tai pari muuton jälkeen, ni se aatteli antennin olevan huano. No, kattottiin yhret uutiset ja sit pimeni taas. Vika oliki johroisa. Nyt ko ollaan tota remppaa tehty ni miäs vaihto antenninjohrot seinän sisältä siinä samalla.

Viime viikon maanantaista asti meillä on voitu kattella telkkarin tarjontaa. Viiren ja pualen vuaren aikana on ilmestyny kauhee määrä uusia kanavia, niillä on ihan outoja nimiä ja niillä näytetään outoja ohjelmia. Täsä vajaan parin viikon aikana oon kattonu kaks elokuvvaa ja kahret uutiset, totuttelemista on tajuta, että siältä voi jottain kattella. Viime perjantaina missasin Poirotin vaikka sen takia oon ussein matkustanu mammalaan. Tännään laitoin kännykkään muistutuksen.

Miäs katto uutisten päälle oikeen urheiluruudunki.

Vois sannoo, että meillä on retrotelkkari. Siinä on paksu kuvaputki ja kanava tarttee nousta vaihtamaan ko ei oo kaukosäädintä. Tallennettua siihen ei saa mittään ja siihen asiaan oon tyytyväinen. Muistan miten Hervannasa asuesa boksi täytty kaikesta "miälenkiintosesta" joita ei mitenkään kerenny kattomaan, muttei niitä kuitenka raskinnu poistaa. Rumahan se meijän töllö on ko mikäki, tarskos ettiä vanha telkkari johon sisälle laittais tauluTV:n?

Jos telkkarin sisälle voi laittaa kaloja, niin miks ei toisen telkkarinki? Olisko pikkasen hiano?
Kuva täältä.

Väinö Linna.

Meillä on julkkiksen kaapit. Ne on purettu Väinö Linnan entisestä asunnosta ja koottu meijän keskikerroksen makuuhuaneeseen.

Oikeesa reunasa pilkottaa meijän kaapin ovi vuanna 1973.
(kuva täältä)

Tai no oikeemmin Linnan vanhoja on ovet ja osa hyllylevyistä. Loput osat miäs nikkaroi itte ja kaapistolle tuli hintaa loppujen lopuks semmonen seittemänkymppiä.

Appiukon kätköistä tarttis viälä kysellä jottain klipsuja tai magneetteja joilla ovet pysyis kiinni, ne tykkää olla vähä raollans.

Nyt on jokaisella siististi oma kaappi, mulla viälä lisäks tankokaappiki. Jokunen ovi jäi orottammaan keittiöremppaa. Yläkaapeisa säilytettään mukuloitten isommat vaatteet ja talvi/kesäkamppeet. Täyrellistä!

Ussen ko noita ovia kattelen, ni miätin mitä se Väinö on mahtanu tonki oven takana säilytellä. Onks se roikottanu kravattejans siinä misä mulla nyt roikkuu rintsikat? Oi tätä historian siipien havinaa!

Mökin maalit ja muut.

On siittä nyt jo jonkun aikaa ko sain leikkimökin sisältä maalattua. Värit on vähä vaaleemmat ko mitä alunperin suunnittelin, mut ehkä parempi näin. Ompahan valosampi koppi.

ÄSsä ko on aamupäivät esikoulusa, ja Koo pari aamupäivää viikosa päiväkorisa, ni iltapäivisin ollaan viätetty paljo aikaa leikkimökisä. Laitan kännykästä sadun, äSsä kuuntelee sitä yläpetillä ja Koo järjestää kolinalla teekutsuja lattialle. Mää otan vartin päikkärit puusohvalla. Aika mukavaa.

Katosa on Livalin retrolamppu.
Tai no, lamppu on pattereilla toimiva komerovalo.

Seinänraoista paistaa viälä päivä sisälle. Se korjaantuu sit ko miäs lyä ulkolaurotukseen rimat. Ja nurkkalautoja sun muuta olis kans kiva jossain vaiheesa saara. Miäs miätti kans, että jos tekis uuret, nätimmät tikapuut. Siks jätin ne maalaamati.

Ihan hyvä siittä tuli. Kiitos pappalle, appiukolle ja Mimmille maaleista!

Ai niin. Ja tuparitki pirettiin. Suuresta osanottajamäärästä johtuen juhlittiin ulkona.

Tunturikukka.

Kyllä se on ilo kattella ko joku ossaa. Pappa kävi meillä tapiseeraamasa. Se ko on elämäntyäns tehny maalaamalla ja tapiseeraamalla, ni on väkisinki homma hanskasa. Nyt meillä on huaneen verran Pihlgren & Ritolan Tunturikukka-tapettia. Eiks ookki ihanaa!

Ajattelin ensin hommata Vanhan Ahteen sali -tapettia, mut sit iski nuukuus. ÄSsäkös siittä riamastu, ko se oli alunperinkin halunnu tota "rullaverhon näköstä" tapettia. Meillä on nimittäin keittiön ikkunasa kelta-oranssikukallinen rullaverho, onhan siinä sammaa henkee.

Näköalapaikka.

Kyllästyin remonttisotkuun ja päätin, että on täsä huushollisa oltava ees yks siisti huane. Siivosin syämähuaneen ja vaihdoin jopa järjestystä. Mukulat on ihan onnesans ko ne näkkee nyt syäressään pihalle. Ennenhän sohva oli ikkunan eresä ja Kookin pöyräsä selkä ikkunaan päin.

Vappukaaos.

Vanhasa talosa on vanhat sähköjohrot. Niitä täsä nyt sit on vaihreltu. Tai siis miäs on vaihrellu sähkömiähen kans. Sen ansiosta voinki näyttää teille nää idylliset vappukuvat, ei tartteta serpentiiniä ko johrot ajaa saman asian. Seinät on auki ja tavarat röykkiöissä.

Huvimaja on hiukan enemmän vappufiiliksissä. Sinne siis simat ja munkit. Hauskaa vappua kaikille!

365 kuvaa, osa 45.

Marraskuun 3. meillä oli näin tuima ninja lasten nukuttajana. On se muuten hassua, että paita joka mahtuu yhrelle, mahtuu toiselle vaan päähän.

Marraskuun 4. äSsä löysi mun ostamat uuret sakset, se tiätty heti halus ne omia. Sanoin, että ei, ne pyssyy keittiösä. Samantiän äSsä juaksi vinttiin saksines ja huusi rappusista, että "Kiitos, äiti! Sää oot niin antelias!" Kiaro mukula, en voinu ko nauraa ja hakkee sakset myähemmin takas. Vai onkohan sillä on se valikoiva kuulo?

Marraskuun 5. syätiin huvimajasa. Alkaa olla kelit siinä rajoilla, että viittiikö siälä ennää lämmintä ruakaa syärä. Kai meijän täytyy tyytyä vaan kaakao/tee -hetkiin.

Marraskuun 6. haettiin äSsä kerhosta ja Koo oli onnellinen ko pääsi kerranki kiven päälle. ÄSsä kiipee sinne joka kerta kerhon jälkeen. 

Marraskuun 7. meillä oli naisten-ehtoo. 8 sammaa piäntä ala-astetta käynyttä muijaa viätti hauskan illan. Suasittelen muuten Pikkubistro Kattilaa; hyvvää luamuruakaa ja stand up -koomikosta käyvä tarjoilija. 

Marraskuun 8. äSsä oli peuhannu lumesa ja sitä oli saappaatki täynnä. Kiadoin sen peittoon lämmittelemään ja Koo pakkas sen päälle viälä kissaleluja. Oli nillä hauskaa.

Marraskuun 9. isänpäivän juhlinnan jälkeen Miäs syäksy taas tyämaalleen. Onhan se kiva että sillä on viihdyttävä harrastus josta koko talo hyätyy.