Retropuoti meni uusiks.

Oon täälä tainnu usseesti ennenki mainita Pirkan Kirpputorikeskuksen Retropuodin. Kirppiksellä on nyt tehty laajennusta ja Retropuoti siirty uudelle pualelle. Kävin siälä keskiviikkona kattelemasa ja näytti oikeen kivalta ja tilavalta.

Se muuten täyttää maanantaina vuaden, se Retropuati. Olis vähä niinku juhlan paikka. Seki on aika kommeeta, että laajennuksen jälkeen Pirkan kirppis saattaa olla Suamen suurin kirpputori.

Jos pääsiäisenä käy aika pitkäks, ni puadille pääsee joka päivä pääsiäispyhinä yhreksästä neljään. Ja kauempana asuvat voi alkaa suunnitella kesän retkiä tänne Kangasalle. Eiks oo sen verran houkuttelevan näkönen?

Kupattavana.

Jos mää kysyn mun kaveriltani Kaisulta, että misä sää oikein kuppaat, ni se vastaa, että Pappilanniemen kurssikeskuksen saunasa. Oon halunnu aina kokkeilla kuppausta, mut nyt vasta sain aikaseks ko tunnen oikeen kupparin. Kuppari-Kaisu pittää Ritvalasa Hoitola Tasapainoa, jossa hoituu hiaronnat, jäsenkorjaukset, kuppaukset ja saunotukset.

Kuppaus oli kauheen mukavaa. Ensin vähän saunoin, sit hypäsin pöydälle ja Kaisu länttäs kuppeja niskasta nilkkoihin. Vähän ajan päästä se naputteli kuppien alle reikiä. Jokusen kerran se tyhjensi kupit, kunnes verta ei ennää tullu ja homma oliki siinä. Verta lähti noin pari desiä.

Kaisun sivuilta lainattua: Sanonta "otetaan paha veri pois" pitää paikkansa, sillä kuppauksessa poistetaan hiilidioksidipitoista laskimoverta. Kun verta poistetaan, luuydin aktivoituu tuottamaan verisoluja ja samalla koko aineenvaihdunta elimistössä vilkastuu. Ihminen piristyy. Veri kiertää tehokkaammin asianmukaisine vaikutuksineen. Tapahtuu samoin kun puusta karsitaan oksia -kasvu kiihtyy.

Taisi mun miälikuvani mustasta savusaunasta ja lehmänsarvista nyt musertua. Kuppaus suaritettiin isosa ja valosesa saunasa ja sen suihkuhuaneesa. Kaisu desinfioi jopa lattian ennen alotusta, vaikkei mun tarvinnu lattialla ko vaan kävellä. Yhtään ei sattunu ja jälkeenpäin on ollu oikein hyvä olo. Jopa niin hyvä ettei oo ees mukuloihin menny tännään hermo. Ainoo huano puali on vaan se, että verilätyt jäi illalla paistamati, Kaisu ko meni ja kaato veret menemään.

(Tämä ei oo maksettu mainos. Suasittelen kuppausta ko se oli kivvaa.)

Käsitöitä tarjolla.

Piäni mainos liänee paikallaan niille jotka liikkuu Kangasalan suunnalla. Kangasalan työttömät ry:n puoti Rekolassa tarttis asiakkaita. Siälä on kauheesti kaikenlaista kivvaa käsityätä, mut ko se on sillai vähä syrjäsä, niin ei sinne kovin moni eksy.

Nyt suasittelenki, että menkää käymään. Siältä löytyy mukuloille kaikkee hauskaa lelua ja roolivaatetta, sekä aikuisille sisustusjuttuja, asusteita, kauppakasseja, keittiötekstiileitä ja tiäs mitä ittelle ja lahjaks. Hinnatki on halvat.

Talon käytäviltä löytyy lissää ostettavvaa ja kahvioki on jos shoppaillessa kahvihammasta kolottaa.

Ja kannattaa muistaa kans, että siälä on kirpputoriki. Siittä joskus kirjotinki jo täälä. Sinne sit vaan, osote on Rekolantie 15, se on kodikas paikka ja siälä on ilosia ihmisiä. Löytyy siis siältä vanhainkodin takkaa.

Kalenteri.

Nyt on kekrin aika ja kekrin jälkeen alkaa uusi vuasi. Aika siis hommata uusi kalenteri. Kuinkas ollakkaan, meijän yhdistyksellä on tarjota ihan mahtava kalenteri miästen töillä kuvitettuna. Sitä voi tilata täältä.

Se kalenteri siis seurailee vanhan kansan vuadenkiartoa. Minne ne vanhat tavat ja viisauret on hukkuneet? Mää yritän niitä herätellä ja siihen toi kalenteri on vallan mainio. Siks meillä nyt Kaisanpäivänä syärään aamulla puuroo ja kynttilänpäivän tianoilla varaudutaan lumituiskuun.

Hanki sääki maalaisjärkee hommaamalla hyvä kalenteri! (tämä ei oo maksettu mainos)

Kissakievari.

Majottauruttiin Mimmin kans jokakesäisellä kuvausretkellämme Luomajärven hevoskievariin. Mää luulen, että se tullee kulkemaan mun muistoisa ennemmin kissakievarina. Minne vaan meniki, ni heti sai kissaseuraa. Iltakävelyllä koettiin kissan aiheuttamia kauhunhetkiä, Pilli-kissa kun ryski mettäsä ko isompiki elukka. Ehrein jo olla tyytyväinen ryskijän ja meitin välisä olevasta lehmäaidasta, kunnes pusikosta ilmestyki kissa. Kuin nolo sitä voi olla? Kissoja siälä ja kissoja täälä. Yällä näin untaki siittä miten meijän huane oli kissoja täynnä (oikeesti ne kyl pysy pihalla).

Touko, joka on pualiks siamilainen, ja leijonan kokonen maine coon Iksu näyttivät olevan hauska parivaljakko.

Menetin täysin sydämeni Vilille. Jos joskus hankin rotukissan, olkoon se itämainen lyhytkarva.

Tässä tulee norjalainen metsäkissa Olga.

Hirvee mettänpeto Pilli,
yläkuvan valkosen Pullan tallikaveri.
Jokunen katti jäi kuvvaamati.

Siinä vähän ennen viittä aamulla noustiin lämpimistä sänkyistämme kuvvaamaan aamu-usvaa. Aamun toinen herätys oli siinä kahreksan maisa ko piti käyrä syämäsä hyvä aamupala.

Täytyy sannoo, että tuli valittua kaikin pualin hyvä majapaikka. Meijän huane oli viljamakasiinin alakerrasa. Harvemmin tullee nukuttua yhtä mukavalla patjalla ja yhtä kivasa ympäristösä. Eikä ollu hinnalla pilattu, kahren hengen huane 50€. Ja piha oli täynnä hevosia, lampaita, kanoja ja kaneja sekä tiätysti niitä kissoja.


Jos jaksat viälä kattella jokusen kuvan reissulta, niin jatka alaspäin.

Bloggaajailta.

Sainpa yllättäen kutsun bloggaajailtaan. Se pirettiin Forget Me Notissa jonka oonki ussein maininnu (esim. täälä, täälä ja täälä). Mukana oli ihan viaraita blogituttavuuksia ja sekä joku tutumpikin, osa ihan jopa Lahdesta saakka tullu paikalle.

Tähän mennesä mää oon vaan hehkuttanu Forgetin ihanaa ilmapiiriä ja kiärrätysvaatteita. Taitaa olla parasta antaa kunniaa niitten muillekki tuatteille. Jos pitäis keksiä lahja ihmiselle jolla on jo kaikkee tai ei mittään, niin suuntaan tonne Aleksanterinkadulle. Saan ostettua uniikin ja tyylikkään lahjan, sekä samalla saan tuettua jottain käsityäläistä. Kaikki tuatteet on valmistettu Suamessa ja kiärrätysmeiningillä. 

Murun kankaitakin löytyy, jos haluaa itte ommella.

Forget Me Notissa on hintalapuisaki tyyliä.
Täsä Anu esittellee uusimpia.

Alhaalta vasemmalta löytyy Annankin tuatteita.

Sain juarakseni taas ihan parasta kahvia (miten ne sen tekkee?) ja vegaanisia suklaaherkkuja. Ja koska just puhuin siittä piänten yrittäjien tukemisesta, niin tiätysti tein ostoksia. Ostin pinssejä ja Koolle keltasesta pupukankaasta ommellun lätsän, jota täsä esittelen itte ko Koo on jo nukkumasa.

Kiitos illasta Forgetin väelle, kutsusta Annille ja muillekkin seurasta! Oli kivvaa piipahtaa!

Seikkailua menneessä.

Luin kirjan. Tai pikemminkin ahmin. Hämeen Uro - Perintö sijottuu 700-luvulle. Rautakautista elämää, verisiä taisteluita ja suuria tunteita, vaikeeta sitä kirjaa oli laskee käsistäns. Välillä nauroin ääneen ja välillä pidättelin kyyneleitä. Yhtäkään tylsää kohtaa en kirjasta löytäny. Joulun tianoilla saattaa sitten tulla jatko-osa, jotenki tarttis malttaa orottaa sinne saakka.

Tykkäsin kirjan tyylistä, mun miälestä on mukavaa jos tarina on kerrottu minä-muodossa. Välillä oli piäniä vihjauksia tulevasta, se oli mun miälestä hianoo. Mikkään ei oo kamalampaa ko se, että jotkut kirjat loppuu ko seinään ja lopun joutuu itte kuvittelemaan. Vaikka teksti oli täysin fiktioo, niin se on kumminki niin elävästi ja asiantuntevasti kirjotettu, että taru ja totuus on mun pääsäni täysin sekottunu. Uro on Hämeen kuningas!!!

Kirjan traileri:

Jos kirja kiinnostaa, niin sitä kannattaa kysyä kirjakaupasta, tilaavat kyllä jos ei heti löydy. Kirjailija itte on Tallipihalla 25.-26.7. Tampere Medieval Folk Festissä, siältä voi käyrä ostamasa nimmaroidun kirjan.

Ja jos kevyempi kirjallisuus on enemmän sun tyyliäs, niin suasittelen myäs sarjakuvaa Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta.

Sarjakuvasta löytyy mytologiaa ja kansanperinnettä. Päähenkilöö vois sannoo toimintasankariks 1200-luvulta. Viihryttävvää ja hyvin piirrettyä. Hurjaa meininkiä, mut ei täysin tosikkomiälellä. Virkistävä vaihtoehto Aku Ankalle, sitä voi tilata vaikka täältä.

Retroilu-arvonta!

Sain luvan arpoa kolme Retroilu-lehtee halukkaille. Jos haluat saada kivvaa luettavvaa, osallistu kommentilla jossa on jonkun sortin yhteystiarot josta voin kysellä postitusosoitetta. Arvon kolme lehtee sunnuntaina 12.4. klo 18.00, joten kommentit ennen sitä.

Tosta Retroilusta täytyy sannoo, että kyllä on hyvä lehti! Paljon tuttuja esineitä ja paljon semmosia mistä en oo kuullukka. Hianoja huusholleja ja kivoja tiatoiskuja. Menovinkkejä, henkilöitä, historiaa. Retroo!

Tuttua Jorma Lainetta...

...ja Esteri Tomulaa.

Viaraampaa Metsovaaraa...

...ja jänniä tyyppejä.

Pakkosaada -tavaroita...

...ja miälenkiintosta tiatoo.

Mun suasikkini lehren jutuista on varmaan "Aatteen muotoilemat". Siinä kerrotaan DDR:läisistä tavaroista. Jos et oo sitä juttua viälä lukenu, ni kommenttia alle.