maanantai 29. elokuuta 2011

Että semmosta vaan...


Keitin mehua taas. Tykkään itte enemmän punasesta viinimarjamehusta, sain sentään yhren maijallisen tehtyä. Mamman tyäkaverilla oli ylimäärästä marjaa. Miäs tykkää enemmän mustasta mehusta. On sen onni, että meillä on melkein pelkkiä mustia puskia tuala pihalla. Ko kerran keitin jottain niinki kivvaa ko punasta mehua, ni laitoin sitä noihin ihaniin vanhoihin pulloihin joita löyty tualta kellarista ko muutettiin. Toi yks varsinki on kiva, siinä lukkee kohokirjaimilla että "ei panttia, ei palautusta". Tännään tein kans omenamössöö. Teen aina mössöö, en hilloo. En tykkää hillosokerin mausta, mössö pakastimesa on muutenki mukavampaa, ei tartte miättiä oliks purkki puhdas ja tuliks kansi tiiviisti. Suurimpaan ossaan laitoin kanelia, sillä kaneli-omenamössöllä oli viime vuanna suurin menekki. Ongelmilta en mössön teosa välttyny, ensin huamasin ettei mulla ookka kanelia ja sitte hajos omenapora. Se katkes ja piti vasaralla hakata se pora-osa omeniin, sormet ko ei kestäny lykätä sitä tynkää kovvaan omenaan. Mut sujuhan se ja hyvvää tuli.


Katti on erelleen epäselvä tapaus. Pari kertaa oon jo suunnitellu viäväni sen seuraavana aamuna piikille, mut sit se on ollu aamulla paljo pirteemmällä päällä. Tarttee varmaan soitella eläinlääkäriltä sille uusi särkylääkekuuri. Kerran jo soitin eläinlääkärille, se sano että ko se on kasvuiäsä, ni se voi siittä viälä tokkeentua, kunhan nyt pääsis noitten kipujens ohi. Mut se kyl sit painotti, että jos se ei pärjää ees särkylääkkeen voimin, ni sitte se täytyy pistää päiviltä. Mialuummin kyl pitäisin sen täälä vanhaks asti, mut aika näyttää. On se kyl mukava kisu. Tännään se pyyrysti hiiren. En tiiä oliko eka hiiri, mut pitihän se ylpeenä sitte kuvata. Suuri tapahtuma nääs. Kävin myähemmin kattomasa että löytyykö sappi, ei löytyny ko verinen läntti. Kissat yleens kirurkin tarkasti irrottaa hiirestä sappirakon, pahalta se taatusti maistuuki. En tiiä sitte että söiks katti sen sapenki, vai mihes se mahto hävitä. Opettelua se hiiren syäminenki tiätysti vaatii, en mää ainaka sitä siältä tajuais heti erotella, semmosta herkkua ko kerranki sais syärä. Tai siis en mää itte kyl hiirtä söis, ainaka raakana.

Oliskos toi mettä- vai peltomyyrä?

Aamulla katteltiin makkarin ikkunasta ko kaks palokärkee "leikki kukkuu-leikkiä" lammen männysä. Ne oli kumpiki eri pualilla puunrunkoo, kököttivät siinä ja välillä toinen kurkkas äännellen hassusti puun takkaa. Sit ne heilutteli siipiä ja pyrstöö, kuullosti ihan linnun hihitykseltä se niitten juttelu. Sit taas kökötettiin ja aina välillä; kukkuu! Mukulasta ne oli kauheen hauskoja.

Toinen on tuala rungon takana.

Remppa alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla. Mua ei oo pätkääkä huvittanu siivota täälä, remontista tullee roskaa ja pölyä, huanekalut on ahtaasti väärisä paikoisa ja tää alkaa näyttää varsinaiselta läävältä. En malta oottaa että sais tonne syämähuaneeseen lattian peittoon ja tapetit seinille. Tarttee varmaan tehrä suursiivous sitte ko homma on valmis. Viälä on jottain tasottelua, maalaamista, tapetointi, matton laitto ja listat. Nii ja kai täälä jonkun sähkömiähenki tarttis piipahtaa. Nyt ko noi luetteli tosa, ni iski masennus. Onhan siinä viälä hommaa, tosin itte mun tarttee vaan hualehtia mukulasta ja miästen ruakahuallosta. Mut silti, tää sotku on ärsyttävvää.

Pönttö maalausta vaille.

Mukula rakastaa kaikkia remonttivehkeitä. Valitettavasti.

Että semmosta asiaa mulla sitte vaan nyt oli.  :-)

maanantai 22. elokuuta 2011

Onni ja kosmos.


Kirppikseltä löyty tännään kiva keittokirja. Mulla ei oo niitä ollu yleens tapana ostella, mulla on tasan 2 keittokirjaa joita tulee käytettyä, muut lojuu hyllysä pölysenä. Ostin ton sen takia, ko siinä on 70-luvun reseptejä, hianoja retrokuvia ja kivoja tiatoiskuja 70-luvun ruakakulttuurista. Näyttäis olevan käyttämätön, vaikka kirppikseltä löytyki. Nimi on "70-luku tarjottimella", luulen että luen sen aika hualella.


Täsä nää 2 joita vaan käytän, ihan parhaat.

Kävin tosa yks päivä kirppiksillä mamman ja ex-vuakraemännän kans. Kivvaa ku on välillä joku aikuinenki mun kans "shoppailemasa", mukulan kans yleens joutuu kahrestaan käymään. Löyty muunmuasa Finaysonin Onni-pussilakana, vanhempaa tekkoo. Pakko oli käyrä Cittarissa kattomasa niitten uutuustuatannon pussilakanoitten värejä, eivät kyl mua miällyttänneet. Ihan liian tylsiä ja tummia sävyjä, ruskeeki näytti ihan mustalta ja syrämmien kokooki oli suurennettu (mikä ihmeen irea siinäki sit on taas ollu). Mun pussilakana on ihanasti oranssiin vivahtava punanen, herttasen hualellisesti siinä on paikattu piäni repeemä ja tunnelmaltaans se on täyrellinen. Hintakaan ei ollu päätä huimaava ja senki makso mun hyväntekijäni ex-vuakraemäntä. Nyt ko viälä löytäis miähen peittoon toisen vanhan Onnin, niin kyl olis sitte onni talosa.


Mukula on kauheesti kynien perrään. Pakko piilotella siltä ne kaikki, koko aikaa ei jaksa vahtia että mihin se niillä piirtää. Silti se vaan jotenki niitä aina löytää ja riipoo tiäs mihin. Kattelin tosa että jaahas, jostain se on taas löytäny lyijykynän. Aattelin antaa sen sitte piirrellä sillä, pistin paperia etteen ja sanoin että piirrä toho si. Vähän ajan päästä huamasin, että mukulalla on suu sinisenä ja mun tiatokonetualini samoin. Se mikkään lyijykynä ollu, kosmoskynähän se sit juu, mistä liänee tullu. Kuuluvat olevan myrkyllisiäki, tosin yks syämiskerta ei varmasti kettään tapa.


Ompelin mukulalle kaivuripairan, se ko niin tykkää niistä kaivureista. Tein siihen vaaleenpunasen kaivurin ettei sitte olis niin poikamainen. Kovin haaleelta se vaan näyttää tosa oranssisa pairasa (jonka saumat on taas ommeltu valkosella, en jaksa vaihtaa saumuriin lankoja). Vaaleenpunasten housujen kans saattaa näyttää vähä paremmalta.


Katin lääkekuuri alkaa olla lopuillans. Saas nährä mitä tapahtuu ko särkylääkkeen vaikutus loppuu. Ilonen ja leikkisä se on ollu, juakseeki jo, tosin ei niin lujjaa ko ennen. Pari päivää sitte se urkki jottain risukompostin alta, tiä sit mitä siälä oli, mut se säikähti ja ampas karkuun. Pari metriä se juaksi, mut sit pysähty ko seinään ja jäi kyhjöttään siihen. Arvasin että nyt sattu. Kyl se sit taas aristiki sitä takapäätäns. Katti parka, mitä siittäki tullee. Hyvin oon sen kyl nyt saanu syämään maitotuatteita, jos sen luut siittä sit vahvistuis. Sen herkkua on silakkafilleet karvanaamajukurtilla (=turkkilaista). Tosa joku päivä se kyl sai semmosen ultimateherkun. Lintu oli lentäny päin ikkunaa ja kuallu. Meinasin heittää sen raadon mettään, mut sit aattelin että katti sen siältä kumminki syä, ni päätin antaa sen sille heti tuareeltans. Oi ko se oli onnellinen! Se heitteli sitä lintua ja murisi. Lährettiin mukulan kans kauppaan ja sillä aikaa oli lintu hävinny. Oletan että se sit söi sen. Ko tultiin kaupasta, ni katti oli niin muikeena kiahnaamasa jaloisa...



Täsä on kissan kurmeeta: sian kylkisiivua raejuustolla ja kermaviilillä.

tiistai 16. elokuuta 2011

Kipiä katti.


On se kumma ko joku viittii tämmästäki vanhaa muijaa vikitellä. Olin mukulan kans kirppiksellä ja joku tyyppi ilmesty vähän väliä hyllyjen välistä iskemään silmää ja puhumaan "mukavia". Lähteisä viälä tarjos puhelinnumeroons. No, kyllähän se päivää piristi vaikka saatto se vaan vitsaillakki. Lykeinhän kumminki mukulaa rattaisa ja viälä maha pystysä, ei mua semmonen ainaka kauheesti kiinnostais, siis ventoviaraana miähenä. Mut löysin halvalla kissalle semmosia syvähköjä tasseja ruakakupeiks. Noisa Arabian tasseisa, joita on kaks, on kummasaki kolhua. Eihän ne kyl muuten niin halvalla olis lähtenykkä. Sit ostin lopultaki ton perhostaulun. Oon sitä jo pari kertaa kattellu, mut ko en oo raskinnu ostaa. Nyt se oli pualeen hintaan. En tiiä mikä siinä mua viähättää, onhan siinä perhonen ko niistä tykkään, mut ehkä se on kumminki noi vanhat kehykset misä on kaareva lasi ja sit toi tunnelma yleens. Takana siinä on kirjotus että se on annettu muistoks jonkulle syyskuusa 1975 Iittalasa.

Alhaalla oikeella olevan tairan ottaa ittelle käyttöön.


Tosa viime viikolla löysin kirppikseltä Sarviksen munakupit. Tai kai ne käy vaikka snapsilaseistaki. Maksovat 50 senttiä kappale, raskittin ostaa. Kuvasin sammaan kuvvaan ton sokerikon (on mulla siihen kermanekkaki), oon tehny siihen kannen peltisestä lasipurkin kannesta liimaamalla siihen napin. Pirän siinä voita. Sokerikkona käytän kuparista pyttyä johon oon tehny pakotuksilla koristellun kannen, nuppina ametisti. Tein semmosen koulussa joskus, siks käytän tota Sarvista voipyttynä.


Katti tuli sit juu kipiäks. Sunnuntaina se rupes maukumaan eikä oikeen päässy kävelemään. Vein sen maanantaina eläinlääkäriin. Siälä ne sitte tiiras porukalla katin röntgenkuvia ihan ihmeisäns. Lonkkaluissahan on normaalisti semmoset isot reijät. Niitä ei näkyny kuvisa, ja lantio oli muutenki kummallisesti supusa. Eli noin kappeella lantiolla ei paljoo pentuja pyäräytetä. Mut leikkauttaahan se muutenki on pitäny. Kuvat oli vähä epäselviä ko luut on vähä heikompaa tekkoo. Ilmeisesti homma on ruoasta kii, sen emo lopetti sen imettämisen tosi aikasin ja sehän on syäny enimmäkseen vaan raakaa lihhaa. Pari kertaa oon yrittäny juattaa sille kermaa ja kerran annoin kermaviiliä, aika huanolla menestyksellä. Kalsiumiahan tommonen kasvava elukkaki tarttee. Siinä ravintolisäsä jota sille syätän, ei oo kalsiumia. No, asian pitäis ilmeisesti korjautua vielä sillä että se alkais uurestaan syämään maitotuatteita. Eilen se söi sentään vähä raejuustoo. Viikon annan sille särkylääkettä ja viälä lisäks silmätippoja silmätulehrukseen, kattoo sit miltä se alkaa näyttämään. Aluks se oli kyl tosi kipiä, nyt se on jo paljo pirteempi vaikka selvästi kävelemistä vältteleeki. Särkylääke on auttanu.

Täsä  katti pitelee päätäns ja voihkii että "ai ko mää oon sairas". Ei maar, se nualee itteens. Voi jo paremmin.

Järjestelin makuuhuaneen uurestaan. Mukulan sänky on sen verran pitkä, että aiheutti vähä hankaluuksia. Kai toi nyt kelpaa, vaikka vaatekaappeihin onki vähä ahrasta mennä mylläämään. Sit ko syämähuaneen remontti on ohi, ni vois siirtyä sinne vinttiin nukkumaan. Siälä olis enemmän tillaa. Laitoin sinne makuuhuaneeseen ne keltaset verhot jotka vähä aikaa sitte löysin kirpparilta, huane valastu aikalailla. Hoitopöytää ei oo kyl periaatteesa tarvinnu pitkiin aikoihin, mut ko siälä säilytettään mukulan vaipat ja päällä on vaippaämpäri ja pyykkikori. Olkoon ny.


Ollaan mukulan kans saatu kattella niinki miälenkiintosta asiaa ko puimuria. Monena päivänä se on puinu pelloilla täsä ympäristösä. Vähän se on pelottava jos kauheen lähellä käy, mut hiano se on. Saas nährä jääks kaivinkonneetki toiseks tommosen hianouden tutuks tullesa.

Maakellarin ilmanvaihtoputken uusi tehtävä.

Viikonloppuna kerkesin vähä ompelemmaanki. Tosin vaan korjailin hajonneita ja tuunasin rumia vaatteita. Parriin miähen vanhaan paitaan vaihroin resoreita. Tiiä sit onks se ollu vaan mukavuurenhalua vai onks miäs ollu piänenä kauheen isopäinen, mut kaikisa sen vanhoisa pairoisa on valtavat päänreijät tai sitte se päänreikä on leikattu halki isommaks. Kaulahan semmosilla pairoilla palelee ja mukulalla melkein tissitki näkkyy. Laitetaan ny kuva tohon tosta yäpuvusta jota vähä tuunasin. Siinä oli eresä semmonen iso muavinen kuva jostain tytöstä, se oli ihan kulahtanu ja ruma. Resoreitaka ei ollu. Laitoin resorit ja vaihroin paitaan ton kuviollisen trikoon vanhasta topistani. Ei siittä mikkään erikoinen tullu, mut parempi kumminki.


tiistai 9. elokuuta 2011

Siälä ja täälä.


Oli yks kaveri kyläsä pari yätä. Yläasteelta saakka ollaan kaveerattu. Nyt se assuu tuala parin tunnin ajomatkan pääsä, ei tuu ihan yhtämittaa nähtyä. Varsinki ko mää oon niin huano lähtemään mihinkä "kauas". Hyvä ko se sentää viittii tänne ajjaa, oli mukavaa. Käytiin Vehoniemen automuseossa ja haettiin kotio kiinalaista ruakaa.


Viikonloppuna oltiin mukulan kans Loimaalla. Lauantaina tuli käytyä Jokioisilla Elonkierrossa. Se oli kivvaa tommosen kaksvuatiaan kans. Mukulan suasikeita oli ne siat. Kauheesti se oli kiipeemäsä airan yli sinne elukoitten joukkoon. Yhtään se ei niitä pelänny, taputteli kärsää muina miähinä. Sikojen lisäks siälä oli kanoja, vuahia, lampaita, hevosia ja usseempaa laatua lehmiä. Aikuisia kiinnosti kans ne hyätykasvit joita sinne oli kasvatettu katteltavaks, siälä oli esimerkiks sikuria ja kessua.



Miähen täti kuali tosa kevväällä. Anoppi oli käyny tyhjentämäsä sen asuntoo ja sain ottaa siältä tavararöykkiöstä kaikkee mikä kiinnosti. Monta kassillista tavaraa otinki. Tavaraa oli kivasti säästetty 60-luvulta saakka, ne on nuukaa sukua, onneks. Kirppikselläki kerkesin käymään Loimaalla. Oon ettiny ittelleni keittiövaakaa, onhan niitä kyl näkyny, mutko ovat olleet aina niin kalliita. Ne on aina maksanu vähintään viistoista euroo, Loimaalta löyty tiätysti halvemmalla eli kolmella ja pualella eurolla. Syämähuaneeseen löysin uuren kattolampun, seki makso vaan vitosen. Eiköhän siittäki olis Tampereella pyyretty ainaki kolmekymppiä. Kuvvaan sen sit ko saan sen kattoon. (Koskakohan seki tapahtuu, remppa vaan jatkuu ja jatkuu...)

Emalipotut tätin peruja ja oranssi vaaka kirpparilta. Laitoin ne keittiön oven päällä olevalle hyllylle.

Pari kivvaa piäntä mattoo ja 70-luvun villapaita.

Näin yhren ala-asteaikasen luakkakaverin pitkästä aikaa, sillai sattumalta. Myähemmin rupes melkein naurattammaan, ko muistin jossain vaiheesa aatelleeni, että kyllä nyt hävettää ko päällä on ihan tavalliset vaatteet. Mulla oli caprihousut kirppikseltä ja Indiskan aletangosta ostettu tunika (ainoo vaate mitä oon pitkiin aikoihin ostanu käyttämättömänä). Rynttyliisa ei näköjään tunne oloons ennää kotoisaks, ellei päällä oo jottain ihmeellisiä rynttyjä.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Tuunauspäivä.


Ihanaa ko ilma tuntuu jo syksysemmältä! Siinä on semmonen haju, vaikka mittään ei huamaakkaan silmällä. Öisinki on saanu pittää auki vaan yhtä ikkunaa, muuten on aamulla koko kämppä ihan ko jääkaappi. Ja päivällä on kummiski kesä. Täyrellistä; öisin viilee, päivisin kesä. Kohta kyl alkaa semmonen ongelma, että kissa ei ennää saa vaan tulla ja mennä. On sillä totuttelemista sit siihen ko ovi onki päivisin kiinni.

Mukula sai maanantaina uuren sänkyn. Joskus aikasemmin aattelin että sitte ko se on niin iso että ei ennää nuku pinnasänkysä, se sitte mennee itte nukkumaan sinne sänkyyns ko sille sannoo että nyt on nukkumaanmenoaika. Turha toivo, niin mää vaan viäläki nukutan sen meijän sänkyyn viäreeni ja nostan siittä sitte ommaan sänkyyns. Voishan sitä alkaa nukuttammaan sen sinne sänkyyns, se olis ainaki alku sille että se menis itte nukkumaan, mut pätkääkä ei kiinnosta kykkiä pimmeesä jossain sänkyn viäresä. Ommaa mukavuuttani mää sen sinne meijän sänkyyn aina tainnutan. Tosin siinä kyl joskus samalla nukahtaa ittekki. Mut joo, kiva sänky. Se vaan on sen verran pitkä että en tiiä millai pitäis noi makkarin huanekalut oikeen järjestää. Jossain vaiheesa ko sinne kumminki tarttee saara mahtumaan lisäks viälä se vanha pinnasänkyki.


Oon jo usseemman kuukauren ettiny kirppiksiltä jottain kivvaa kankasta josta vois tehrä eteiseen taulun. Ei oo löytyny, mut nyt ko mää mylläsin tuukikaappiani ni löysin tauluni. Se tuuki on semmonen mikä on ollu mun ja miähen ensimmäisen asunnon keittiön pöyrällä. Välillä se tais käyrä pyykisä, mut muuten en sitä malttanu vaihtaa toisiin. Siinä oli jo reikiä ja pinttyneitä tahroja, mut silti syräntä riipasi leikata siittä osa siihen tauluun. Mut tuli hyvä taulu, nyt sillä on muutaki merkitystä ko vaan silmänilo. Se muistuttaa mua siittä ko vuanna 2001 muutettiin yhresä Tampereelle. Kankaan on suunnitellu Lena Rewell, voiskohan se olla 60-luvulta?


Maalasin spray-maalilla tommosen vanhan pärekopan. Siittä olis kyl varmaan kannattanu ensin yrittää liottaa irti toi siihen liimattu lautasliinakuvio, mut aattelin laiskasti että kyl se maali sen peittää. Peittäähän se, mut sitä kannattaa kumminki kattella vähä kauempaa ni näyttää hyvältä.


Sit maalasin ton kärensijan tommosesta litran alumiinikattilasta. Ostin sen kattilan kirppikseltä ko oli niin kätevän kokonen ja nätti emalikansiki. Kärensijasta vaan oli maalit ihan lohkeillu. Ei ollu ko mattamustaa maalia, mut ei se nyt niin haittaa.


Samalla kertaa ko löysin ton kattilan, löysin kans vanhan alpakkaisen hillolusikan. Se oli melkein musta ja siinä oli viälä kuivuneena vanhat hillotki (niitä saiki sit liottaa kauan!). Putsasin sen, siittä tuli ihan kiva, tykkään tommosista vanhoista syämävehkeistä.


Juu, kaiken kaikkiaan mukava päivä. Vähä taulun nikkarointia ja  maalaamista, tiskasin ulkona ko oli niin kiva ilma ja mukulaki oli ihan ilopilleri... Nii ja kissa söi ekan kerran silakkaa, näytti tykkäävän kauheesti.