sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Vähä ompeluksia.


Miäs kävi mummolasa äSsän kans, ettei äS sitte kiusaa kattia nyt ko sillä on niitä tikkejä. Eihän se kyl viälä varmaan oo siinä kunnosa, että sitä vois jo retuuttaa, mut eipä haavan ennää luulis kovin auki olevan. Viikko ko kuunneltiin sitä mouruamista, ni oon tyytyväinen ko tiiän ettei sitä tartte ennää kuunnella. Tarttee toivoo, ettei mikkään kettu syä kattia ainaka vuateen (tai mialuummin koskaan) nyt ko on kustannettu leikkauski.

Ompelin Koolle turvakaukaloon lämpöpussin. Tulin siihen tulokseen, että ei oo oikeen turvallista kuskata sitä liian suuresa toppahaalarisa. Noin piäni mukula on niin kippurasa, että sitä on vaikee laittaa vöihin, varsinki jos käret ei pysy hihoisa. Lämpöpussisa vyät on siälä sisällä, mukulalla ei tartte olla niin paljoo vaatteita vöitten alla. Ko asiaa tutkailin, ni huamasin, että ilmeisesti liikenneturvaki suasittellee tommosia pusseja piänille vauvoille. Miks siittä ei oo mulle kukkaan puhunu? En oo kenelläkä tommosta nähny. Tarttee ottaa asia neuvolasa puhheeks, että voisivat mainita asiasta ihmisille. Käytin pussiin mitä kaapista sattu löytymään (kai ny ko erellisenä päivänä keksein koko irean). Ulkopuali on vihreetä karvakankasta ja sisällä on punasta fleesee, kiristettävä päänreikä on ruskeeta resoria.


Pussi oli vähä isompi homma ko ei ollu mittään ohjetta tai kaavoja. Sen jälkeen ko teki miäli viälä jottain piänempää ommella, ni tuunasin kirppikseltä löytyneen Barbapapa-pairan. Se oli mun miälestä tylsä liahukehelma. Laitoin vähä oranssia resoria ni johan kelpaa mullekki. Toivottavast kelpaa äSsällekki. Viälä se on varmaan vähä iso, mut kasvaahan se mukula.


Sitte näpertelin äSsän tukkalenkkeihin rusetteja. Se ko on ruvennu innostummaan ittens koristelusta. Tukkaan vois laittaa vaikka sata lenkkiä ja nipsua ni se vaan pyytäis lissää. Vanhoista pehmeeks kuluneista lakanan kappaleista sai hyviä rusetteja.



Sitte tein pari tuttinauhaa. Tai siis toisen tein ja toiseen vaihroin nauhan. Toi klipsussa oleva sininen unikko lähti muuten pois kynsilakanpoistoaineella, otin kuvan liian aikasin. Toisesa on verhoklipsu ja vanha hiuslenkki. En tiiä viälä onks se hyvä vai paha juttu ko Koolle kelpaa tutti. ÄS ei sitä suastunu syämään, mut ei sitä kaivattukkaan. Nyt oon kyl huamannu hyväks sen, että mukulasa on torkkukytkin. Tutti vaan suuhun ja taas voi jatkaa unians. Toivottavasti siittä tutista sitte vaan päästään aikanaans helposti erroon.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Tavallista touhua.


Voin sitte sannoo, että mää vihhaan tiatokonneita! Tein äSsän kans hianon lumihevosen, otin siittä kuvan kännykällä. Miäs on vaihtanu mun konneeseen jonkun "paremman" kännykkäohjelman ja nyt mää taas menetin hermoni. Olisin halunnu laittaa tänne kuvan, mutko en saa sitä kuvvaa kännykästä. Ei kuulemma tartte ennää käyttää bluetooth-tikkua, just, ilman en onnistu eikä se tikkuka ennää toimi. Eikä miähellä tiätysti oo ees puhelin päällä ko tarttis neuvoo kysyä. Parempi ohjelma taas juu, aina sama juttu...

Katti leikattiin eilen. Luulin sen olevan monta päivää ihan raato, mut se on oma riahakas ittens. Ja kyltymätön ruakahaluki on ennallans. Leikkaus makso 90e, maksoin sen anopin antamalla joululahjarahalla. Anoppi ei tykkää kissoista ja se, että maksoin kissan leikkauksen sen rahoilla, on mun hiljanen kostoni. En sitä kyl sille kerro, onneks se ei taida tätä blogia lukee.

Ajeltu vatta ja piäni reikä.

ÄSsän kans ollaan tehty muutaki ko lumihevosia. Yks päivä esimerkiks leivottiin pippareita ja toinen päivä otettiin jalan- ja kärenjäljet Koolta vesiväreillä. Joka päivä tarttee keksiä jottain kivva ohjelmaa, päätin nimittäin että nyt riitti se muumin kyttääminen. Tuntuu että uhma on vähentyny pualeen ko ei sen anna kattoo telkkaria. Ja se, että saisin ommaa aikaa tehrä vaikka taloustöitä, ei kumma kyl toteuru siinä että mukula töllää telkkaria. Oon saanu ittekki paljo enemmän aikakseks niinä päivinä ko telkkaria ei oo näytetty ollenka.

Mut pari sannaa niistä pippareista. Tehtiin suklaakeksejä, tuli tosi hyviä. Fariinisokerin tosin ehkä korvaisin tavallisella sokerilla, itte ainaki maistoin niisä liikaa fariinisokerin. Taikina oli tosi iso, tein pualitoista pellillistä, se oliki sopiva määrä, ei ehtiny kyllästyä. Vajaat 3 pellillistä pippareita on viälä taikinana pakastimesa. Teen ussein pipparitaikinalle sillai, että laitan taikinaa kovettummaan jääkaappiin pötkönä foliosa ja sitte ennen pakastusta palottelen sen sopiviin paloihin. Siittä on sitte hyvä paistella pipparit ko tarttee. Taikina viä vähemmän tillaa pakatimesa ko pipparit ja ilmeisesti noikaan pipparit ei ees oo niin hyvän makusia ennää pakastamisen jälkeen.


Nyt oon jo vähä päässy kirppiksillekki. Mittään ihmeellistä en oo kyl löytäny. Koolle ostin rintarepun 3 eurolla (laitan kuvan jahka oon tuunannu sitä vähä), sitä onki joka ilta käytetty. Mun tekis miäli pestä se, vaikka pesun jäljiltä se selvästi onki. Se, joka sen kirppiksellä myi, on pessy sen jollain hajustetulla pesuaineella. Ussein vauvanvaatteetki haisee samalta pesuaineelta ko niitä ostaa. Pannee miättimään, että pesseeks ne kaikki pyykkins semmosella. En mää ainaka pukis vauvalleni niin haisevia vaatteita. Siittä rintarepustaki saan aina piänen päänsäryn, ei oo kyl kiva tunkee Koota semmoseen. Mut yks hyvä puali siinä hajusa on; jos en muista mihin oon sen repun jättäny, ni jo pelkästään astumalla huaneeseen haistan että jahas, täälä se on.

Nätti emalipytty rumalle kukkapurkille kirppikseltä.

Vaippoja oon löytäny halvalla aika kasan. Yks lauantai ko käytiin koko perhe kirppiksellä, löysin 13 eurolla 6 hyvvää AIO-vaippaa, ImseVimsee ja mitäköhän ne toiset nyt olika. Yks kokonaan käyttämätönki löyty, raskittin maksaa siittä oikeen 4 euroo. Lisäks jottain piäniä taskuvaippojaki löyty. Tossa on pirruuttans kuva, siinä on S- ja M-kokoset vaipat. Tosin kuvvaamisen jälkeen huamasin, että siittä puuttuu viälä 6 vaippaa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Materialismia.


Mitenkäs sitä ihminen voiki tulla niin onnelliseks parista pussista teetä? Tilattiin kolmen kaverin kans Forsmanilta irtoteetä. Tilasin 7 pussia, nyt pitäis piisata vähäks aikaa tsaikkaa ja tsajua. Mää laitoin ne tohon pöyrälle etteeni ja pitkän aikaa vaan kattelin niitä. Kai se on joku hamsterigeeni joka siälä tuattaa mulle jottain onnentunteita ko tiiän että ei ihan heti lopu teet kaapista.


Mulla alkaa olla jo viarotusoireita. Olis pakko jo vähitellen päästä kirppikselle. Jos sitä joku päivä jättäis mukulat miähen hoiviin ja lähtis ihan yksin jonnekki. Oi, se vasta oliski jottain!

Nyt, kun ei iltaisin niin sitä ommaa aikaa ole, luen kirjojen ja areenasta imutettujen Sherlockeitten sijasta ihmisten blogeja. Ei haittaa vaikka jää "jännäsä" kohtaa kesken. Välillä tiätysti harmittaa, jos törmään johonki kivvaan ompelu, tms, -ideaan eikä kerkee sitä toteuttamaan. Mua sitten huvittaa se, että ussein 18-19 vuatiaat äitibloggarit valittaa siittä että heitä haukutaan teiniäideiks. No höh, nehän ON teiniäitejä. Ilmeisesti ne ei tiiä mistä sana teini tulee, jos ikä on nineteen, ni ei sitä teiniyttä pysty välttämään. Joissain asioissa sitä pyssyy ajantasalla blogeja lukemalla. Vaikka mitä ihmettä mää teen sillä tiarolla, että ilmeisesti viikset on nyt muatia sisustuksesa? No, tää blogimaailma onki vaan semmosta pakoo arjesta, jonkin sortin rentoutumiskeino.

Monesa blogisa on kiärtäny tommonen haaste:
"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat."
Leikitään nyt sitte semmosta teiniäitiä ja vastataan haasteeseen. Tosin kaikki maailman rahat olis järjetön ajatus. Jos mää ajattelen piänimuatosemmin ja kerron mitä mää ostaisin jos mulla olis vaikka jottain kymmeniä miljoonia:

1. Mää ostaisin kaikki pellot ja mettät joita on täsä meijän talon ympärillä. Ei sekään kyllä varma keino olis siihen ettei tähän koskaan rakennettais lähelle uusia taloja, mut ehkä vähä sentään auttais. (siihen tosiaan tarvittais kymmeniä miljoonia, se päköpää joka ne maat omistaa ei varmaan niitä halvemmalla möis...)

2.Ostaisin jonkun ihanan hippiauton, vaihrattaisin siihen sisuskalut, ni ei tarttis pelätä että se jättää tiälle, maalaisin kylkeen pari hippikukkaa ja ajelisin sillä onnellisena. Jottain ton kuvan tyyliin, mut kukkakuasisena.


3.Siirrättäisin jostain jonkun kivan ikivanhan hirsisaunan ja pykäisin sen lammen taakse (kun kerran olisin jo ostanu sen pellon ittelleni).

4. Autotallin rakentamiseen ja muuhun remppaan menis kans varmaan aika hyvin rahhaa. Nyt ne tarttee tehrä pitkällä ajalla ja pennejä laskien. Siis senttejä... ääh. Sammaan sarjaan laskisin korupajan rakentamisen, valuvehkeet ja kaikki jos kerran rahhaa olis.

5. Ja jos sitä rahhaa tosiaan oikeen paljo olis, ni tiätysti jakelisin sitä tutuille ketkä tarttis. Mut ko kerran kysymys oli siittä mitä mää ostaisin, ni ko kerran muuta en keksi, ni voisin vaikka ostaa Alpo Jaakolan taulun. Vaikka ton "Vanhenevat hipit" vuodelta -76.

Pahottelen, että nää haavekuvat on kopsattu netistä enkä oo kertonu lähteitä...

tiistai 14. helmikuuta 2012

Mouruamista ja muuta huutelua.


Meillä oli ristiäiset sunnuntaina. Kääkkä ja Paapoo oli taas kummeina, ovat siis äSssänki kummit. Käytiin taas kirkosa kastamasa, ei tarttenu sitte kotona siivota. Kastevaatteena oli, taas, Anopin kaatopaikalta löytämä kastemekko. Se on mun miälestä ihana. Viimeks vähä parsein siittä revenneitä pitsejä. Nyt huamasin että siinä on piäni reikä mut en kerenny sitä paikkaamaan.


Mamma toi mukanans kauheet tarjoilut, lihasoosit ja salaatteja sun muuta. Se oli oikeen piirtäny meijän keittiöstä kuvan ja suunnitellu että mihin ne kaikki ruakapytyt mahtuu. Tais olla enemmän innoissas ristiäisistä ko mää. Sillon ko äS kastettiin ni tein vaan pitsaa, sitä syätiin kummien kans, muita viaraita ei ollu. Nyt oli sitte isovanhemmatki. Kääkkä oli tehny kauheen hyvän pullakranssin ja juustosarvia. Oletan se että teki pullan tällä ohjeella.


Kirkosa äS varasti shown. Se juaksenteli pitkin kirkon penkkejä ja huuteli vähän väliä "Kuinkas sujjuu?". Jossain vaiheesa se otti tualin, kiipes sen päälle ja kisko hihat ylös, lotras kans vettä siskons päähän hianosta hopeisesta kastemaljasta. Kiältämättä se teki sen aika hyvin, pappiki totes että on jo ammatti selvillä.


Katti on nyt sitte kiimasa. Muuten melkein mykkä katti kulkee pitkin taloo ja mouruaa. Ei meinannu aamulla tulla äSsän aamupuuron syämisestäkä mittään ko nauratti niin paljo. Huvittava elukka se onki. Miäs joutu aamulla tyämatkalla kääntymään takasin ko huamas katin olevan kyyrisä. Onneks se just nyt alotti sen mouruumisens, ei sitä muuten olis huamannu siältä takapenkiltä. Varasin sille jo leikkausajan.



perjantai 10. helmikuuta 2012

Tää ois niinko otsikko.


Oon nähny täälä netisä, että semmosesta mukulasta joka pissii paljo, käytetään nimitystä "isopissainen". Oon aina aatellu, että toi ensimmäinen on ollu isopissanen. No taitaa kumminki olla niin, että tämä toinen meillä on se isopissanen. Se on tännään kolme viikkoo vanha ja mun tartti nyt jo tehrä noihin vaippoihin yäks lisäimuja. Pistin paksua flanelia kolminkerroin. Ja noilla vaipoilla pitäis sit pärjätä kuuteen killoon saakka...


Ko on nuuka ja nirso, ni jommasta kummasta on pakko tinkiä. Siis hinnasta tai ulkonäöstä. Nyt taas tinkittiin ulkonäöstä. Kodin ykkösesä oli rullaverhoista -30% hinnoista, ja sitte meillä oli viälä semmonen kuponki jolla sai kympin pois jos osti viirellä kympillä. Tiätysti olis viälä halvemmalla päästy jos olis jätetty sinne kauppaan ne miähen dvd:t (mun tyrkkytiski ruusubegoniani makso vaan 2e, sitä ei lasketa), mut halpa oli silti juu. Pimentävvää ei raaskittu ostaa ko ovat kalliita, rumiaki olivat. Otettiin sitte tummanruskee, jos vaikka pimentäiski paremmin ko vaalee. Mut siinä oli ruma pyäree metallitanko tuala alareunasa, ompelin siihen kujan johon sen tankon pujotin ja sitte suttusesti ompelin koristeeks tommosen vanhan pitsin.




Katista en ookka selittäny mittään pitkään aikaan. Kai ny ko siinä ei oo ollu mittään erikoista. Terve on lopultaki ollu ja muutenki niinko kissan kuuluuki. Nyt se on sitte 9 kk vanha ja kohta alkaa kollit nuahoomaan nurkisa. Elikkä se olis sitte leikkaus eresä, katti-parka. Siinä onki sitte vahtimista ettei äS roikota siltä tikkejä irti. Se on nimittäin ruvennu täsä kuukauren sisällä roikottammaan ja retuuttammaan sitä oikeen urakalla, näin kauan ne kesäiset varotukset toimi, sillon sanottiin aina ettei kissaan saa koskee ko se on pipi.



Ja sitte ihmeellisiä uutisia; sain blogilleni tunnustuksen uurelta lukialtani Sarilta, kiitokset siittä.








Tunnustus kuuluu jakaa eteenpäin viirelle muulle blogille,
joilla on alle 200 lukijaa.

Itte ainaki tykkään kovasti näistä:

maanantai 6. helmikuuta 2012

Ulkona.


Nyt ku pakkanen vähä hellitti ni vein Koon ensimmäistä kertaa ulkoilemmaan. Testattiin samalla miähen tekemää seisomalautaa vaunuisa. Hianosti toimi! Mallia se otti täältä. Kyllä sillä kelpaa sitte lähtee vaikka kauppalaan. Ehkä jottain maalia siihen viälä tarttis vetästä, ei sitte mee kurakeleillä niin suttuseks.


Tuli miäleen, että en ookka kertonu täälä tosta meijän selvännäkijästä. Nimittäin äS tiätää kummasti kaikkee. Tossa ennen joulua se ennusteli säitä. Yhtenä aamuna se sano että sattaa lunta ja niin siälä ulkona satokin, äS ei vaan ollu sitä voinu mistään nährä, pötkötteli sänkysä ja verhot oli kii. Toisena aamuna se tuli herättämmään mua ja sano että lampi on jääsä, niin se oliki jäätyny yän aikana, totesin todeks ko avasin verhot. Syksyllä se ennusti siskons sukupualen. Se oli sillon ko ensimmäsen kerran puhuin sille että vattasa on vauva. Se tuijotti mun vattaa vähän aikaa hiljaa, sitten se tökkäs sitä sormella ja sano "tyttö". Muuta se ei sitte sanonukka, mut totta sen kumminki todettiin sanoneen. Sitte ko se oppii numerot kunnolla, ni voin antaa sen valita lottonumerot.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Tikusta asiaa.


Turha varmaan mainita, että on ollu kylmät kelit. Kävin tännään ulkona pitkästä aikaa (miäs on viime aikoina ulkoiluttanu mukulan), tarkenin just ja just ko laitoin kaks toppatakkia päällekkäin. Mukula ei ollu moksiskaan pakkasesta, lasketteli innoissans pää erellä jääliukumäestäns. Tairan tästä lähtien ruveta puhumaan noista mukuloista nimen alkukirjaimella, hankalaa puhua mukulasta ko niitä on kaks. Eli isompi on äS ja piänempi Koo. Sanakirjasta voi tarkistaa jos ei muista, että kumpi on kumpi.

Käytän imetystyynynä vanhaa lituskaista tyynyä, tykästyin siihen sillon ko imetin tota ensimmäistä mukulaa. Eiku äSsää. Orotusaikana olin kyl tehny kunnon imetystyynynki, mut ko sillon aluks oli hirveet helteet ni oltiin kumpiki ihan hiesä sen stryroksipalloilla täytetyn hautomon kans. Piäneen tyynyyn totuin ja sitä käytän nytki. Päällystin sen joskus pallokankaalla, nyt ompelin siihen kylkeen kiinni pussin johon saa kaikkee tarpeellista jota  muuten saa ettiä ympäri taloo. Koolla näyttäis olevan kurjasti sammaa mahavaivaa ko äSsälläki oli, pussisa on siis Cuplaton-pullo. Kankasnenäliinoja siälä on kans, leuka vuataa ja jos ei oo rättiä ni on vaatteet märkänä. Samalla ko ompelin sen pussin siihen tyynyyn, ni sain inspiraation tehrä äSsälle pipitatin eli kärpässiänen, se tykkää siänistä. Olis pitäny piirtää muistiin kaavat, mut jos noita haluaa lissää ni eipähän tuu ihan samanlaisia.


Kettään tuskin kiinnostaa meijän vaipanvaihtopöytä, mut höpötämpä nyt sit kumminki siittäki oikeen kuvan kans. Oli pakko laittaa pöyrän taakse tommonen levy, katti hyppi muuten pöyrälle. Päällystin sen levyn punasella kankaalla ettei olis niin rujon näkönen. Nätempiäki kankaita olis löytyny, mut ko en viittiny ruveta leikkaamaan niitä piänemmiks, tota oli valmiiks sopivan kokonen pala. Keltaseen ämpäriin laitetaan likaset vaipat, ja ko se on tupaten täynnä ni kumoon ne pesukonneeseen. Piäni harmaa ämpäri oli pari vuatta sitten samasa hommasa, mut nyt siihen ei mahru kahren kakaran vaipat. Sinne laitetaan siis vaan roskiin menevät jutut, esim kakkaset kuivaliinat. Saas nährä kuin kauan toi hoitoalusta kestää hyvänä. Mun miälestä sen vedenpitävyyrelle on tapahtunu jottain jo ensimmäisen mukulan aikana, oliskohan siittä pinta kulunu.


Koolla on ottalla hiano pyärylä. Tosin se tullee varmaan myähemmin kirroomaan sitä ko ei saa ottatukkaa ojennukseen. Kuvasa ei taira näyttää niin mustalta toi tukka ko se oikeesti on. Mulla tais olla piänenä saman värinen, vaikka blondi oonki. ÄSsällä oli hivenen vaaleempi ja muutenki eri laatua. Sillä on mun väri mut isäns laatu, jos Koo sais vaikka isäns värin ja mun laadun. Sen näkkee sit.


Viälä ei olla jouruttu tuntikausia iltasin kanniskelemaan vauvaa, sillai ko 2,5 vuatta sitten kävi. Tarttee toivoo, että nyt päästäis vähemmällä. Vähän toi Koo välillä kiljuu ko mahasa pulputtaa, mut nytki se vaan tyynesti kattelee ympärilleens tosa sitterisä (joka on makuuasennosa, niin ko noin piänellä kuuluuki) vaikka on ilta. Välillä kiljahtaa ja piarasee, toivottavasti ei pahemmaks meekkään. Mittään muuta täälä ei sitte tapahrukkaan. Kerran oon käyny kolmestaan kaupasa mukuloitten kans ja tännään käytiin Kodin Ykkösessä koko perheen kans. Muuten ollaan kökitty neljän seinän sisällä. Hohhoijaa.

Pistin muuten konsteihin uuren konstin.