keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Päivän asu.


Me ollaan oltu tännään ämpärin kans niinko paita ja peppu. Minne mää oon menny, se on tullu kans. Kiva kaveri. Aamulla huanosti nukutun yän (Koo kilju) jälkeen huamasin että mulla on vattatauti. Koko päivän oon maannu sohvalla (vois olla mukavaaki) ja välillä juassu vessaan (ei niin mukavaa). Äsken söin pualikkaan herelmäpiltin, sillai noin tunnisa. Miähen piti se avata ku en jaksanu vääntää korkkia auki. Niin että kiva päivä ja kaunis asu aamusta asti.

Soitin kitinäpuhelun päivystykseen. Käskivät laittaa litraan vettä 1/2-1 tl sualaa, 6-8 tl sokeria ja juara sitä. Uskaltaiskohan sitä kokkeilla nyt, ko pääsin jo sohvalta ylös ilman pahoinvointia (samalla hetkellä ko Miäs sai mukulat nukkumaan, kas kummaa).

tiistai 27. marraskuuta 2012

Ei käyty kahvilasa.


Piti Kääkän kans käyrä kahvilasa tosa yks päivä. Ei käyty kahvilasa, käytiin kahrella lastentarvikekirppiksellä. ÄSsä taitaa saara joululahjaks myyräaluspairan ja myyräpyjaman. Ja Koo kekkaloi ens kesänä tutan hihattomasa pairasa.

Pari issoo vaippaaki taas hamstrasin. Koolla on tällä hetkellä käytösäns 46 vaippaa, vähempiki riittäis. Onneks pualet niistä jää varmaan kohta piäneks. Mut ne isot, toinen niistä mitä nyt löysin, paljastu kotona ihan ihme viritelmäks. Se näyttää ihan joltain rauskulta. Oikeestaan aika nerokas, se kuivuu aika äkkiä vaikka on paksu vaippa.


Koolle löyty pikkurahalla Tutan leijonapuku, hyvä tetsaamisseen.

Juu, se tetsaa.
Sit yks minkä jätin ostamati. Jos vaatteesa lukkee "vaarin veitikka", ni ainaki mulle tullee miäleen jottain sopimatonta. Ja viälä vauvan vaatteesa, karmeeta...


Ja sitte viälä taas pitkästä aikaa yks päivän asu -kuva. Huamasin aamulla että näytän ihan kakkapökäleeltä. Vois alkaa haalimaan kaappiin muutaki ko ruskeita vaatteita.

Oho, oon pökäle.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kissanelämää.


Syksysä ja talvesa yks parhaista asioista on se, että katti viihtyy taas sisällä. Välillä se kyl lähtee ulos ihan vaan siks, ko mukuloitten kiljasut vihloo korvia. Määki lähtisin jos voisin. Ja miälelläni nukkuisin kans pitkin päivää.



Ja piänellä aasinsillalla mainitten, että äSsä on nykyään viiksekäs. Häntä ja korvat ei riittäny, aika pian se alko vaatimaan viiksiä. Mitäs seuraavaks? Se suastuu syämään vaan kissanruakaa? Kiältäytyy kylvystä? Käy pihalla kakkimasa?


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Mummokulhot.


Muistan piänenä nähneeni vanhoilla mummoilla semmosia sokerilla tärkättyjä pitsikippoja. Asia palas miäleen ko näin Aivosolulla semmosen. Kippoja ja kuppoja meillä piisaa ihan liikaaki, mut ko teki miäli väkertää, ni väkersin. Noihan saa pesemällä takasin tuukiks. Kätevää.

Mää ko en ossaa virkata tommosia tuukeja (meinaan kyl opetella senki asian sit ko mukulat kasvaa), mut kaapisa on pino kirppikseltä hamstrattuja. Valkkasin siältä pari.


Kiahautin pari desiä vettä ja liotin siihen niin paljo sokeria ko liukeni, ehkä joku 2,5 desiä. Nostin liämesä liotetut tuukit pyttyjen päälle, ylimääräset valu veke. Ei ollu ko yks ruskeille sopiva pytty, ni piti yän yli orotella että se kuivuu. Toinen tuuki likos liämesä sen yän jääkaapisa. Ko mää sen nostin siältä kylmästä liämestä, se tuntu paljo sokerisemmalta. Nyt ko seki on kuivunu, se on paljo kovempi ko se eka. Ehkä siis kannattaiski kastella ne tuukit jääkaappikylmäsä sokeriliämesä.


Koristelin piänemmät kipot viälä villalankalla. Aattelin, että näyttävät sit joulusemmalta. Ko meinaan on se jouluki siältä sit tulosa.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Ison blogin elkeitä!

Hahaa! Mää sainki roskapostia joltain ropotilta. Niinku siis kommentteihin. Mainosti jottain tissien suurennus -juttua. Kuis sattuki, just kattelin tosa aamulla, että näyttää niinko mulla olis kahret tissit päällekkäin jos sivulta kattoo.


Eiks näytäkki? Eli mitäs mää mittään suurennoksia tarvii ko on jo tuplasti. Mut siis juu, roskapostia! Nyt tuntuu ihan siltä niinko mulla olis joku semmonen menestysblogi ko osasivat mullekki lähettää.

Tosta imartelevasta kuvasta tuli taas miäleen se, mitä tualta muista blogeista on tullu viimeaikoina lueskeltua. Siis enhän mää mittään semmosia hianostelijoitten blogeja lue, mut kuulemma on ihan villitys esitellä ommaa naamaans blogisa oikeen ilman meikkiä. Herttinen ko uskaltavatki! Mullahan on tuala siivotonta piristystä -sivulla totuuren mukanen kuva ittestä, mut siinä taitaa kyl olla eiliset ripsarit poskilla, ni ei se kyl oo meikitön.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Pyykinripustusohjeet miähille.

Monella muijalla on varmaan sama ongelma ko mulla. Miäs on niin kiltti ja avulias, että innokkaasti laittaa pyykit narulle. Mut se millai ne pyykit siälä sit roikkuu, ei ehkä naisia miällytä. Vaatteet on sen tuhannen rypysä ja hihat ruppee haiseen hommeelta ko ne on narulla ollu yhtenä paksuna myttynä. Täsä on mun kuus vinkkiä pyykin ripustamisseen.

Miästyyliä. Ei näin.

1. Etti sivusaumat. Ko ottaa vaatteista sivusaumoista kii, vettää vaatteen suaraks ja laittaa narulle, ni muijan on sitte helpompi viikata se kaappiin.

Saumat sivuilla.
2. "Humpsauta" niitä pyykkejä. Ko heilauttaa pyykeistä pahimmat rypyt pois ni ne kuivuu nätemmiks.

3. Lakanoitaki saa piäneen pyykkitelineeseen vaikka kuinka monta (mun miäs ei viäläkä ymmärrä miten se on mahrollista). Ko ettii lakanasta kulmat ja viikkaa sen siististi, sen saa kyl telineeseen nätisti. Kannattaa tarkistaa ettei se helma laami pitkin lattiaa.


4. Jos pyykkikoppa/kopat  näyttää täysiltä, voi olettaa että muija pessee päivän tai parin aikana usseemman konneellisen lissää sitä pyykkiä. Kannattaa käyttää telineestä tila mahrollisimman tarkkaan. Muuten se muija kirroo ko joutuu siirtelemmään niitä pyykkejä tiiviimpään että saa mahtumaan loputki pyykit kuivumaan.

5. Jos vaikka kalsareisa on toinen puntti oikeinpäin ja toinen tullee väärinpäin siältä isosta reijästä johon jalat lykätään, ni käännä se toineki puntti oikeinpäin ennen ko ripustat ne kalsarit narulle.

6. Vaikeet vaatteet voi ripustaa henkareillekki kuivumaan. Siihen on helpompi asetella, ei tartte pelätä ryppyjä ja hommeita. Esimerkiks napillinen kauluspaita; napita napeista ainaki ylimmäinen nappi kii henkarilla, ni se kuivuu suurinpiirtein rypyttömäks.

Helppoo henkarilla.
Ja poonusvinkki: Jos sattuu löytämään parillisia sukkia siältä konneesta, ni ne kannataa ripustaa narulle sillai, että on parit viärekkäin. Muija yllättyy ilosesti kerätesäns ne sukat narulta ko säästyy parien ettimiseltä.

Kertokaa kommenteisa jos miäleen tullee viälä jottain apua aiheesta miäs-paroille.

Lisäys myähemmin:
Jos esim. rintsikoita on tungettu pesun ajaks pesupussiin, ota ne pois siältä pussista, älä ripusta koko myttyä kuivumaan.
Ja jos narulla on jo ennestään pyykkejä ja ne sattuu olemaan kuivia, kerrää ne pois narulta ennen ko laitat uuret. Eli ei märkiä pyykkejä kuivien joukkoon.

torstai 22. marraskuuta 2012

Viarailevat tähret.


Tälläi kirppislöytöjen ja muitten bloggausaiheitten puuttuesa pyysin viarailevia tähtiä hoitamaan tän postauksen.
Tekstin sanelu: Koo
Kuvat: äSsä

Aaaa-brum-brum. Ämmääää, ämmää, ämmää, ää. Brumbrummm. Äbbä äbbä, äbbäää äää. Aa-brum-brum-brum! IIIIIiiiiiiiIIIIIiiiii!!!! Äbbä.


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kuus kuvvaa kesältä.

Alotettiin autotallin rakentaminen. Järreellä kalustolla.
Hupistarallaa postas äsken tommosen jutun, kuus kuvvaa viime kesältä. En tiiä miks, mut jotenki viime kesä ei ollu semmonen kunnon kesä. En mää niitä kauheita helteitä kaipaa, eipähän tarvinnu siirtyä kellariin nukkumaan, mut jottain siittä puuttu. Oonks mää vaan vanha ja kaipailen niitä lapsuuren ihania kesiä?

Kukkasia istuttelin sinne sun tänne. Alkukesän niitä nypein ja kastelin, loppukesästä jätin oman onnens nojjaan. Eivät olleet kaunis näky ennää syksyllä.

Herra makkinen oli hoirosa parriinki otteeseen.

Oltiin häisä. Ja autoon pantiin koukku. Miäs oli siittä niin innoisans, että hääpariki piti kuvata auton viäresä.

Koo keikku kesällä paljo rintarepusa ja mää kolhein sen päätä kameralla.

Mehua keitin ja marjoja pakastin ja jottain hillooki väsäsin.
Ja hei Siiseli joka voitit ekan palkinnon arpajaisisa! Kai sähköposti tuli perille? Sormet syyhyttää päästä ompelemmaan kukkaroita...

maanantai 19. marraskuuta 2012

Voittajat.


Ne sitte loppu ne arpajaiset. Tartti selvittää voittajat. Ensin ettein tunnin jottain arvonta-automaattia. Sitte kirjotin siihen että paas arpoin 1 ja 34 väliltä. Se anto mulle numerot 29 ja 3.


29. kommentoija oli Siiseli. Paan sähköpostia. Siiseli sai sit sen käytännöllisemmän ison kukkaron.

Toka palkinto oli se piänempi kukkaro. 3. kommentoija oli Kosotäti. Kannatti onnee koittaa, taisipa kerrankin voittaa. Käyn visiitillä ilmottamasa.

Olipa kivat arpajaiset, niin kivoja kommenttejaki tuli. Ja uusia lukijoita. Kiitos kaikille ihanille ja onnee voittajille. Jeee!!!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Painajainen.


Näin joskus viikko sitten painajaista, että jouruin töihin. Kotiäitiys loppu ihan orotamati ja jouruin siivoomaan, unesa ei tullu miäleenkään että vaihtoehtojaki vois olla. Se uni on pistäny mut miättimään viime päivinä sitä, että mitäs mää sitte teen ko mukulat on niin isoja etten mää voi ennää nauttia kotonaolosta ilman että ihmiset alkaa rypistelemään ottaans asiasta. Kotona oon ja pysyn ainaki niin kauan, kunnes Koo on kolme. Mut sen jälkeen, en tiiä sitte. Niin rohkee en oo ko osa koulukavereista, että ruppeisin perustammaan firmaa ja tekemään myyntiin koruja. Ehkä mää pääryn jonkun koruliikkeen tiskin taakse ja lähinnä hopeasepänkoulutusta on se hetki ko pääsen oikomaan jonkun sormusta. Tiiä sitä sit. Kaikenlaista sitä on tullu kokkeiltua. Oon ollu keittiöllä, torilla myymäsä, toimistoisa, kaivinkonneitten varaosavarastolla, pakannu hunajaa, liimannu lasivillaa suaratintehtaalla, ollu kaupan kassalla, suaramyyntiputiikisa, kukkakaupasa, kirjakaupasa ja koruliikkeesä. Nii ja siivonnu. Kukkakaupasa viihryin varmaan parhaiten, mut en ikinä oppinu kokkoomaan kimppuja kunnolla.



Löysin noita vanhoja kännykkäkuvia (ko aikani ettein), ei mikkään hullumpi paikka siivota; sai mopata siistejä käytäviä ja siivota ihan mukavien ihmisten toimistoja. Pääsin miälenkiintosiin paikkoihin, niin ko esimerkiks kaiuttommaan huaneeseen ja semmoseen jossa sit taas kaiku ihan törkeesti (kumpiki tuntu ihan häröltä, tiiä mitä niisä sit testasivat). Ainoot ällöt paikat oli tiätty vessat. Naisten vessat oli yleens aina siistit (paitsi pikkujoulujen jälkeen, oksennusta, jee), mut ne miästen vessat... Oli tosi hauskaa maanantai-aamuna alkaa liottelemaan niitä vauhtiraitoja jotka oli kivettyny pönttöihin viikonlopun aikana. Ja luulis että korkeesti koulutetut pukumiähet ossais kusta pyttyyn, mut ei! Niitä keltasia valumia oli välillä silmänkorkeurella seinisä, siis onks se joku miästen juttu? Merkataas vähä?

Ei roiskeita!
Kuvat oon ottanu kännykällä siivoomasa vuanna 2003 tai 2004. Että oonki ollu sutjakka sillon. Ja näyttäny, ööö, kymmenen vuatta nuaremmalta. Melkein kymmenen vuatta ja viistoista killoo sitten...


Tairekuva.

Huammenna sitte arvonta! Ihan mua jo jänskättää ( <- siivoomasa tyäkaverilta opittu sana)!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Tuu tuu tupakkirulla, saat itte antaa unen tulla.

Käytiin tosa yks päivä Kääkällä. Koo väsähti kesken kaiken, päätin pistää sen päikkäreille sinne makkarin parisänkyyn. Mut koska siinä ei oo minkäänlaisia laitoja (no mitäs, aikuisiahan ovat), ni piti se sitten nukuttaa. Ettei meinaan lähre siinä ennen nukahtamistans ryämimään. Sillä ko ei oo viälä sen vertaa älliä, että ossais varroo. Pää erellä vaan alas vaikka kuin korkeelta. Mut juu, silittelin siinä sit tissin jälkeen sen kulmakarvoja ni johan alko silmät lupsahtelleen (Mamman niksi). Siinä sit ko se oli nukahanu, piti lähtee huaneesta, mut lattia narahti ja mukula pomppas heti konttausasentoon. Ei ko uusiks vaan nukuttammaan. Siinä sitte tuli semmonen dejavuu, että ihan ko olisin ennenki tehny sammaa. Ja niin kyl oonki. Pari vuatta sitten joka ilta ja päivisinki. Mun mittari oli sillon tuu tuu tupakkarulla. Jos lauloin laulun läpi yli 15 kertaa, ni nukutus kesti kauan, alle 15 oli normaalia. Mulla vaan oli siinä kolme säkeistöö normaalin kahren sijasta. Mun isoisoäiti kuulemma laulo Karjalasa jottain tähän tyyliin, tai ainaki mää lauloin tälläi sitä mukkaillen:

Aa aa akkelin Kaija
Turusta tuaraan montaa laija
isälle toppa tupakkia
äitille hamekankahia

Isoisoäiti on keksiny siinä laulaesans samalla kaikkee mitä siältä Turusta kenellekki tuaraan. Nerokasta, sanon mää. Mut nyt ei tarre tupakkeja hoilottaa. Koo vaan laitetaan sänkyyn ja sinne se jää tyytyväisenä nukkumaan. Joskus, jos sattuu kauhian virkee viälä olemaan, saattaa itkuhälyttimestä (vintisä ko nukutaan ni se on ihan kätevä) kuulua ähinää ja joku harvinainen vastalausekki. Mut sinne se sit aina itte nukahtaa. Jos siihen huaneeseen jää jottain viivyttelemään, ni sänkystä kattoo semmonen vähä hämmästynneen näkönen naama, niin ku että eks sää ala jo lähtee siittä. Joku hempeempi saattais kysyä, että onks se oikein jättää mukula yksin pimmeeseen, mut ei se siittä mitenkä näytä kärsivän. Ilosena aina mennee nukkumaan. Pistää miättimään, että olisko äSsä ollu samanlainen jos sen olis vaan alusta asti antanu ittekseens nukahtaa. Mut ko se oli se esikoinen, ni sillon oli niin paljo enemmän kii siinä mukulasa ja oli aikaaki enemmän. Nykyään se on helppo: iltapuuro, hampaitten pesu, iltasatu ja sinne se jää huaneeseens. Ikinä ei oo viälä siältä pois tullu. Saattaa ehkä joskus vähän aikaa laulella, mut pian hiljenee 12 tunniks. Pari kertaa käytetään potulla yällä ni ei sänky kastu.

Juttu alko taas rönsyilemmään. Mun asiani oli, että oli mahtava tunne ko tajusin nukuttaneeni Koon ensimmäistä kertaa. Ja se on jo 10 kuukautta vanha. 30-45 minuuttia enemmän bloggausaikaa joka päivä ja ilta!

Siinä se virnuilee. Ei ainaka kovin kärsivältä vaikuta.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Mappi täynnä aarteita.


Kirpputori Annulista löytyny mappi on joka euron (noin kolmen) arvonen. Siälä on hyviä ohjeita retrovaatteisiin ja sitte viälä hyviä vinkkejä ihan muihinki käsitöihin.


"Vanhat "sisään ajetut" housut tuntuvat mukavimmilta. Mutta lepattavat housunlahkeet eivät ehkä enää miellytä, kun housujen lahkee ovat kaventuneet. Housuista tulee kuin uudet, kun ompelet ne kapeiksi."


Siälä neuvotaan miten mukuloitten housujen polvet kannataa paikata, miten housuihin vaihretaan vetskari, miten napinläpi ommellaan käsin, miten ommellaan "trikoosamettia", miten käytetään kaavoja, ja kaikkee muuta kätevää ja tarpeellista.


Mukuloille leluja, käsinukkeja ja muuta kivvaa.



Ohjeita kutomalla ja virkkaamalla...




...ja kuvat ihanan 70-lukulaisia.



Hyvä löytö. Muuta ei voi väittää.

torstai 15. marraskuuta 2012

Kaikkee kivvaa.


Mulla on hei kaikkee kivvaa uutta! Tai no uutta ja uutta... Käytiin kaverin kans Valkeekoskella kirppiskiarroksella. Toi yllä oleva vanha uimapuku ei oo kyl siältä, mut sain sen kyseesä olevalta kaverilta, tuhannet kiitokset sille. Vanhat uimapuvut ei oo kauheen venyviä. Siks niitten tarttis olla oikeen mallisia. Toi on niinko tehty mulle! Monta tommosta oon ostanu kirppiksiltä ja aina niisä on ollu joku vika. Kiristää persiistä tai tissinpaikat on ihan väärisiä kohrisa. Nyt kehtaan pää pystysä mennä uimahalliin äSsän kans! Lisäks toi on viälä täyrellisen värinen mun sini-musta-valko-teemasiin avantouintivehkehkeisiin. (Juu, siinä oon oikee välineurheilija, avantouintivehkeet on pipon tupsua myäten sävysävvyyn.) Jahka lakkaan imettämästä ni suuntaan taas Kaupin avantosaunalle.

Valkeekoskelta löyty mun uus lempikirppis. Sinne on ihan pakko päästä pian uusiks. Jos vaan Itäsuamen hippi tulis tännepäin, ni veisin sen heti Annuliin. Ihan järkyttävän kokonen kirppis! Ja tavarat oli järjestelty siten, että kaikki verhot oli samasa paikasa ja kaikki kahvikupit viärekkäisisä hyllyisä ja niin erelleen. Semmosesta mää tykkään. Jos jottain tiättyä tarttee, ni voi vaan marssia sinne minne ne on kaikki koottu eikä tartte koluta sekalaisia myyntipöytiä.

Uikkarikuvasta ja tosta alla olevasta mainitten sen verran, että äSsä otti noi kuvat musta. Aika hyvin kolme-vuatiaalta, eiks ni? Pipo on peittämäsä luannollisesti likasen tukan. Mut juu, tämmäsiä löyty Valkeekoskelta:

Ruskee syränkalsaripaita, mun uus lempipaitani.

Kissafanille vanha kissataulu.

Nahkaset talvikenkät isommalle (mennee hyvin retrovaatteitten kans) ja nahkaset tossut piänemmälle.
Pari lakanaa ja retrokankaita.

Keittiöön pompulaverhot ja jouluks pari piäntä tuukia.

Paksu mappi täynnä hauskoja käsityäohjeita vuarelta 1979. Tästä lissää seuraavasa postauksesa.