maanantai 31. joulukuuta 2012

Vanha vuasi.

Täsä on teille meijän perheen tän vuaren tähtihetket. Kaikille yhteinen ja kaikkein tärkein juttuhan on tiätysti se kun Koo synty tammikuusa.


Mulle materialistisesti tärkee hetki oli se, ko ostin uuren kameran. Ja jokainen kirppiksellä käyntikin oli tiätysti ah niin ihana. (En muuten oo käyny kirppiksellä kolmeen viikkoon, ihan kauheeta!)


Miähelle oli varmaan parasta se, ko se pääsi alottammaan autotallin rakentamista. Siälä se nyt naputtaa ja koputtaa yli pualen yän joka ilta, ei kuulemma malta olla naputtamatta.


ÄSsän tähtihetki oli varmaan se, ko se sai kesällä mammalta tusinan muavisia pikkukissoja. Niillä se leikkii päivittäin tuntikausia. Niitä pittää kylvettää ja niille pittää rakentaa leikkipuistoja ja välillä ne käy keskenääns hianoja kovaäänisiä keskusteluja...


Koo on varmaan onnellisin siittä hetkestä ko se oppi lokakuusa ryämimään. Ai että mitkä uuret ulottuvuuret siittä aukeskaan! Nyt se jo konttaa aika vauhtia ja käveleeki vähän tukkee vasten.


Tää blogi ja muitten blogit on ollu mulle kauhian tärkeitä tänä vuanna. Pyyrän anteeks kaikilta tutuilta joita oon pitkästyttäny selittämällä kaikkee niinku että "luin yhrestä blogista..." tai "yks tyyppi joka kirjottaa blogia..." tai ärsyttäny lauseella "en mää viitti selittää, luet sitte mun blogista". Mut juu, blogillisesti (onks se sana?) ja muutenkin tää on ollu hiano vuasi!


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mainos.


Mää yleens tykkään tehrä itte sen mitä pistän suustani alas (Siis en puhu mistään omasta tissimairosta, mairon yms ostan kyllä ihan valmiina kaupasta, ja suasin lehmäntissiä. Tiiätte kyl mitä tarkotan.). Mut on jottain mitä ei vaan kannata tehrä itte. Kaks semmosta mitä nyt meinaan mainita on Litlin pussimuusi ja venäläiset sualakurkut. Litlin muusi maistuu ihan samalta ko jos itte keittäis perunat ja muussais ne, pääsee vaan niin paljo vähemmällä vaivalla. Ja venäläiset maitohappokäytetyt sualakurkut maistuu ehkä jopa paremmalta ko itte tehryt.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kotiutumista.

Oma koti kullan kallis.
Käytiin eilen kylillä pyärimäsä. Apteekisa oli entinen naapuri, jota en oo nähny neljään vuateen. Miätein siinä sit että on mukavaa ko ruppee olemaan tuttuja tääläki päin. Loimaalla jos liikuskeli ihmistenilmoilla ni törmäs vähän väliä tuttuihin. Sit käytiin torigrillillä (tai mikä asuntovaunu liänee) syämäsä nakkeja. Oon siälä kerran ennenki asioinu, tais olla helmikuusa. Ko tuli sen puheliaan grillintätin kans puhheeks että ostin siltä joskus lihapiirakan, ni se sano muistavans sen. Sit se kysy, että sanoinko sillon asuvani *********ntiällä päin. No asutaan me. Uskomaton muisti! Siinäki tuli korikas olo, mut muistetaan!

Mut kuinkahan kauan mennee, ettei ihmiset aattele meittiä muualta muuttaneina? Täälä ollaan asuttu vasta kolme vuatta. Murteeni takia mää oon varmaan lopun ikkääni semmonen, jolle sanotaan että "Sää et taira olla täältäpäin?". Vaikka ei se kyl mua haittaa, vaikka piretäänki "muukalaisena".

perjantai 28. joulukuuta 2012

Vaipan uusi elämä.

Löysin vanhan vaipan ja meinasin heittää roskiin. Kuminauhat oli entiset ja tarrat kans. Kankasta olin paikannu ko se alko olleen niin haurasta ettei ennää pysyny koosa. Muistin sen kumminki olleen hyvän mallinen vaippa. Ja ko kerran paljon käytetysä on imukyky parhaimmillaans ni ompelin siihen uuret kankaat päälle ja vaihroin kuminauhat ja tarrat.


Toi vaippa oli jo meille tullesans ihan riakaleina, mut meni viälä yhrellä mukulalla. Nyt se mennee taas vaikka usseemmalla. Oon paljoki korjaillu vanhoja vaippoja, mut oon tehny sen aina aika hätäsesti ja epäsiististi. Kai sitä vois hualellaki tehrä, ei tosa nyt paljoo aikaa menny ja sain uurenverosen vaipan.

torstai 27. joulukuuta 2012

Hellou hei!

Se joulu oli sit siinä. Ainaki melkein. Neljättä päivää syärään jouluruakia ja niitä on viäläki kellarisa pariks päiväks. Piärettää, mut ei kyllästytä. Kuusi varisee, mut ei sekä haittaa. Hyasintin hajua voisin haistella vaikka ympäri vuaren.

Lahjoja tuli sopivasti ja ne oli kaikki kivoja. Paapoo oli loistava pukki! Vois ruveta vaikka ammattilaiseks. Ko se kysy äSsältä, että onks se ollu kiltti tyttö, ni äSsä sano olevans ilkee kissa, miau.

Tännään paettiin (tai mää pakenin) mukuloitten kans arkee, ko se miäski meni taas töihin. Lährettiin korin ykköseen katteleen alennusmyyntiä. Ostin Koolle patjan, vaikkei sillä oo viälä isompaa sänkyäkä. Mut erellisestä kerrasta viisastuneena ostin nyt ko halvalla sai. Kalenterinki ostin seinälle ens vuareks. Mulla on ollu tapana aina lähtee välipäivinä kauppalaan ostamaan kalenteria. Juaksen kuus kirjakauppaa läpi ja pallaan siihen ensimmäiseen ostamaan sen kalenterin jota ekana kattelin. Se on tarkkaa puuhaa. Nyt tuskailin huanon valikoiman eresä. Pääryin ostamaan hempeilevän kissanpentu-kalenterin koska molemmat likat kiljahteli riamusta ko sitä selasin. Eihän sille sit mittään mahtanu ko kerran tykkäsivät, eikä parempaaka löytyny. Mun tyyliä se ei oo, mut kai se on hyväksyttävä, että meillä assuu nykyään muutaki naisväkkee jolla on oma tyyli ja oma maku.

Pannaas viälä loppuun yks kuva Katista, ko Mesis niistä niin tykkää. :-)


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulun heilahtanneet kuvat.

Klikkaa kuvat isommaks jos muka kiinnostaa.


Aaton aatto:

Koon retrolahja: 
 Metsuri: 

 

Aatto:

 Pukin orotusta: 
Sit se tuli!
Sit se meni.

 

Joulupäivä:

Välipala: 
Joululahja, Pekka töpöhäntä: 

 

Tapaninpäivä:

Miäs kävi postilaatikolla:
(Siälä mittään postia ollu...)

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulu!!! Jee!


On hanket korkeet niatokset
(tai sit ei)
ja tuikkii kynttilälyhtyset
(äh, ne tuuli vei).
Mamma on laittanu kystä kyllä,
ittelläniki on kyl essu yllä.
Me kauheet mätöt pöytään katetaan
ja porukalla vattaan ahretaan,
ko pukki lahjomaan tullee
on vastasa joukko pullee.

Te kaikki niin ihanat,
lukuisat lukijat,
ansaitsette isot kiitokset
ja hyvän joulun toivotukset.
Olkoon siis teillä kaikilla
joulu rauhalla ja monilla nauruilla.
Ja kiitos kun tuutte lukemaan
hölmöintä tekstiä päällä maan.


Rakkaurella, Rynttyliisa.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Pukkipulma.


Mites mää oikeen hoitaisin sen pukkijutun? Ko äSsä on kumminki jo sen ikänen, että sille kuuluu uskotella että on semmonenki ihme ko joulupukki. Viime vuanna tontut toi lahjat kuusen alle sillä aikaa ko oltiin saunasa, mut tänä vuanna se pukki tullee oikeen henkilökohtasesti.


Ongelma on siinä, että tarttis vettää jottain lookista linjaa asiasa. Mää olin suunnitellu, että selitän sille pukin antavan pari pakettia, mut ne mahrolliset muut paketit on ihan niiltä ketkä ne oikeesti antaaki. Niin ko että kunnia niille joille se kuuluuki. Mut sit sain niin kauheeta vastustusta, kuulemma ihan hullu irea. Niinko että tottakai se pukki itte antaa ne kaikki lahjat ja on ilmeisesti viälä valmistanukki ne.


Mää en muista sitä aikaa ko oon uskonu pukkiin. Kai mää joskus oon siihen uskonu. Ainaki kerran oon suastunu tulemaan pois puusohvan alta vasta sitte, ko pukki oli lähteny. En mää varmaan naapuria olis sillai pelänny. Mulle se oli vaan hauska leikki ko tiirattiin Kääkän kans ikkunasta, että tulleeks se pukki jo niillä poroillans. Kääkkä tais olla tosisans. Oon varmaan ollu piänestä asti sen verran miätiskeleväinen, että oon päätelly pukin olevan puppua.


Asiaa sotkee seki, että suurimmasa osasa kirjoista se pukki lentää taivaalla ja änkee huusholleihin savupiipusta (hulluja ne ulkomaalaiset). Lainattiin kirjastosta kasa joulukirjoja, halusin että äSsä pääsee perille tästä pukkijutusta. Millais selität senki, että pukki muka yksin kerkee käymään joka talosa? No, noin piäni ei tiätysti hahmota kuin paljo niitä taloja oikeen on, mut varmaan jo ens vuanna se alkaa miättiä asiaa. Mut yks asia on ainaki varma: Meille ei mittään coca cola -pukkia tuu!


Kai mun tarttee vaan seurata sivusta mitä muut sille selittää ja myätäillä siinä sitte. Oon täsä parina iltana tonttuillu lahjoja paketeihin. Ei mittään kallista, eikä muutenkaan montaa pakettia. Paitsi äSsälle, sille on niin helppoo antaa kaikkee piäntä ja halpaa (se toivo "kissalahjoja"), että niitä on jokunen kertyny. Toisin ko Miähelle. Mitä sitä antaa ihmiselle, joka ei välitä vaatteista, ei syä herkkuja, ei lue kirjoja ja leffatki se imuttaa itte netistä?


Kuvat Raymond Briggsin kirjasta Joulupukki.

torstai 20. joulukuuta 2012

Kot kot?


Itäsuamen hippi lähetti mulle joulukortin mukana tiskirätin (niitä täälä tarvitaan). Tulin kuulemma miäleen ko siinä on kanoja.


Aikasemmin oon saanu siltä kans piänen kivisen kanan, sillonki kuulemma tulin siittä miäleen. Viäläkään mulle ei oo selvinny, että millä perusteella. Mut mikäs siinä, kyl mää vaan aikamoinen kana oonki.


Anoppilasa oli ennen aina kanoja vappaana pihalla. Nyt ko kattelin vanhoja kuvia joita olin niistä räpsiny, tuli semmonen olo, että ai ku ne olis kivoja. Mahtaiskohan Miäs suastua? Vaikka viis kannaa?

Vilukissa.


Katti ei käy ennää pahemmin ulkona. Oon miättiny onks se vaan kirjaimellisesti vilukissa, vai kolottaaks sitä sen peräpäätä. Toivottavasti se on vaan vilukissa.


Kauheesti se on lihonu. Naapuriki kysy, että saaks se pentuja. Täsmensin sille että Katti on leikattu. Oon ruvennu antamaan sille vaan pualet siittä ruakamäärästä mitä kesällä annoin.


Kesällä harmittelin, ko Katti ei yhtään viihry sisällä. Nyt kirroon ko se hyäkkäilee kinttuihin tiäs mistä millonki ja on koko ajan norkoomasa ruakaa. Mut on se kivvaa ko se viihtyy meijän seurasa. Mukulat nauraa räkättää, ja aikuiset kans, ko kissa juaksee lelun tai narun peräsä sillai et tavarat lentelee.


Nyt sillä matopersiillä on kuuri menosa. Pari kuukautta sitte sai just antaa erellisen. Mut hyvä vaan ko syä hiiret nurkista.

Lempipaikka ikkunalauralla, äSsä ei ikinä tajua ettiä sitä siältä.
"Aina noi mukulat häirii, ei saa blogatakka rauhasa..."
Kissalauma.
Unenpöpperöinen "häh?".

Ja sit jottain ihan muuta: Täsä kissat kuulemma puhhuu jostain pahanhajusesta.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Anopin lahja.

Mulla on tapana leipoo Anopille aina joululahjaks. Se ko ei itte ossaa leipoo, eikä laittaa ruakaa. Kyl se välillä yrittää, välillä onnistuuki, lohipiirakka ainaki onnistuu aina ja on hyvvää. Tänä vuanna mää annoin sille tämmäsiä:

Fudket piti jauhottaa kaakaojauheella, ko palottelin sen liian aikasin ni tuli rumia paloja. Kyl se kaakao siihen soppii hyvinki.
Sitä kuuluisaa inkiväärikakkua, josta äSsä ei tykkää. Anoppi sai toisen ko tein kaks.
Lohiriisipastejoita. Pasteijat on mun herkkua, tarttis usseemmin tehrä.
Leipasin 4 joulukakkoo, taikinaan pistin pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja silputtuna. Pari niistä vein Sipen Kukkaan (mainostan), yhren annoin Anopille ja yhren pirän itte. Saas nährä miltä maistuu, en käyttäny mittään ohjetta. Hyvältä ainaki haisi...
Miäs osti Anopille ja Appiukolle (tai siis vanhemmillens) pullot Alkosta. Tosa just ennen ko ne lähti meiltä, Miäs syäksy kellariin paketoimaan niitä. Ko se toi ne paketit niille, mää kauhistuin. Se oli paketoinu Anopin pullon mun retrolla hyllypaperilla, jota oon säästäny kaapisa aarteena jo pari vuatta. No, se meni sit siinä. Ko en oo sitä viälä tarvinnu, ni tiä kauanks se olis siälä kaapisa lojunu. Miäs oli kuulemma kysyny multa, että misä meijän joulupaperit on, mut ko se puhhuu niin hiljaa ja Anoppi kailottaa niin lujjaa ni mites mää olisin tiänny mittään vastata.

Oli mulla sit viälä kans Anopille valkonen amaryllis jonka ostin Sipeltä ja ittelleni samanlainen kans. (Huusholli on täynnä valkosia joulukukkia, Kiki perhanako se on tartuttanu mulle jonkun valkotaurin.)

Finel on muatia tänä jouluna.