Ostokset Lahdesta.

Muovinen juustokehä. Tää oli ehkä paras ostos ja Retrosiskolta tän ostin. Mukana tullu piimäjuuston ohje tuli testattua ja hyväks havaittua. Kuvan voit klikata isommaks jos haluat kans kokkeilla ohjetta.

Kauhee kasa haarukoita ja veittiä ja kaikkee sataman peräkonttikirppikseltä. Kaikki sammaa sarjaa. Salaatinottimet, kastikekauha ja tarjoilulusikka on kivat. Veittiä sais olla pari enemmän, mut ruppeen kattomaan niitä kirppikseltä.

Arabian vihreeraitanen puurokulho ja iso ja piäni syäräntarjotin, sataman peräkonttikirppikseltä. Sohvalla näette mun uuren täkkinikin, ostettu jo ennen Lahdenreissua. Just sopivan piäni sohvalla käytettäväks.

ÄSsä otti musta näin vauhrikkaan kuvan uuresa yäpairasani. Fidasta.

Pihakirppikseltä matkanvarrelta 60-lukuinen tyyny, 

joka heti joutu majanrakennusmateriaaliks, 

ja lasinen kannu teenkeittoon.

Sinivalkonen tyynyliina (Cetori) ja ruskeekeltanen käsipyyhe (peräkontti).

Vihree tyynyliina (Fida) ja kaks keltasta lakanaa (peräkontti) jotka ompelin yhteen parisänkyyn sopivaks.

Talveks ihanan pehmee aluspaita (peräkontti) ja nenäliinoja (Cetori).

Hiusjuttuja Fidasta.

Kenkäteline peräkonttikirppikseltä. Soppii sopivasti penkin alle. Viäresä vilahtaa edellinen "kaunis kenkäteline", eli vanha liisteriämpäri.

Retrosiskolta tulitikkuteline ja Pelastusarmeijalta kangasta.

Hame paksusta kankaasta. Mun sormiini tuntuu jotenki pellavalta, mut tiiä häntä sit. Kummallisen vaikee väri kuvata. Torellisuuressa kirkkaan vihree, vihreempi ko ruaho. Ihana! Retrosiskolta tämäkin.

Ohut tekokuituinen neuletakki peräkontista.

Jos ihmettelette, että miten näistä nyt tuli mun autonperäni täyteen, kun oli takapenkitkin kaarettu, niin tuossa teille vielä Suvin ostokset kollaasina. Jos joku tavara niistä kiinnostaa, niin kannattaa käyrä retropuodissa, osa noista kun tulee sinne myyntiin.

Kirppisreissu Lahteen.

Siivottiin piänellä porukalla sunnuntaina Pirkan Kirpputorikeskuksen retropuatia. Kyllä tuli hiano, järjestettiin kaikki tavarat värien mukkaan. Alla kuva punasten tavaroitten hyllystä. Siinä neljän tunnin urakan lomasa päätettiin Suvin kans lähtee tiistaina Lahteen kirppistelemään.

Tiistaina aamulla sitte hypättiin autoon. Matkalla tiirattiin kirppiskylttejä, mutta huamattiin vaan yks. Tairettiin höpöttää sen verran keskittyneesti, etteivät silmään osuneet. Takasin tullesa kyllä huamattiin pari lissää jotka tiäytysti oli siihen aikaan sitte jo kiinni.

Tää oli jossain Lammilla.

Navikaattori oli suunnattu Retrosiskon osotteeseen, joten sinne pääryttiin. Mää oon jo pitempään haikaillu pääseväni sinne. Retrosiskoo näkkee aina sillon tällön retrotapahtumisa, oli tosi kiva nährä se ihan omasa ympäristösänski. Se siälä jutteli mukavia ja myi mulle monta kivvaa tavaraa. (Niistä ja muista ostoksista sit myähemmin ko oon niitä kuvannu.)

Kyllä siälä herkkuja piisas!

Sitten ajettiin Lahden satamaan. Siälä on tälläi kesäaikaan tiistaisin peräkonttikirppis. Orotin jottain hiukan piänimuatoisempaa tapahtumaa, mut siälähän oli myyjiä ja ostajia ko muurahaisia.

Loppupäässä aluetta sai otettua kuvan jo muustaki ko ihmisten olkapäistä.

Paljon ostin, mut onnistuin kuitenki vähä hillittemmään itteeni. Jos olisin tehny yhtä paljo ostoksia ko Suvi, niin meillä ei olis ollu tarpeeks käsiä ja voimia kantaa tavaroitamme. Peräkonttikirppiksen jälkeen käytiin täysin ylikiarroksilla ja oli pakko saara jottain loiventavvaa. Käytiin siis viälä ennen kotimatkaa neljällä kirppiksellä.

Lahdessa on semmonen kirppiskeskittymä joka tarttis saara jokaiseen kaupunkiin. Toistens naapureina oli 6 kirppistä. Niistä ehrittiin käyrä Fidalla, Pelastusarmejalla ja Kontissa ennen ko menivät kiinni.

Lopuks käytiin viälä syämäsä, että jaksetaan ajjaa kotio. Kotio päästesä kello oliki jo menny ympäri ja uni maistu. Tosin väsymyksestä hualimatta unensaanti oli vaikeeta, päivän kävelemisestä johtuen jalat sätki peiton alla häirittevästi. Oli kyllä hiano päivä!

Roistoäiti?

On tullu miäleen, että oonko ihan roisto kun ryävään meijän mukuloilta mahdollisuuren nostalgisointiin aikuisena? Se on kumminki aika yleistä hihkaista, että "oiii, mullaki oli tommonen piänenä" tai "meilläki oli tommonen kotona". Meijän mukuloilla ei tähän mennesä oo ollu muatileluja. Ruaka syärään ja juaraan 40 vuatta vanhoista astioista joita tuskin aikuisena porukalla lapsuutta muistellesa muut tunnistaa. Vaatteet on peruskauraa kirppikseltä tai sitten mun ompelemia. Huusholli on pelkkää 60- ja 70-luvun tavaraa täynnä.

Mukulat mennee ens kuusa päiväkottiin, äSsällä alkaa esikoulu. Siältä taatusti tullee vaikutteita ja voin varautua vingahduksiin "mutko kavereillaki on". Ehkä se on hyvä, ompahan sitte vanhempana jottain yhteistä muisteltavvaa niitten kavereitten kans.

Nyt kun tuli tää herätys tähän asiaan, niin oon yrittäny tarjota mukuloille semmosia "normaaleitakin" juttuja. Vein ne H&Mlle ja ne sai itte valkata ittellens lippalakit ja kesähammeet. ÄSsä sai synntärilahjaks jottain Disneyn prinsessaroinaa. Telkkarin antennipiuhojen korjaus on tyän alla, pääsevät näkemään muutaki ko kirjaston DVD-hyllyn tarjontaa. Jos eivät sit olis täysin tynnyrisä kasvaneita.

On niillä emaliset muumimukitki...

Itte muistan lapsuurestani Coca-cola -jojon ja kapteeninlakin (olikohan se lakki joku meijän koulun oma villitys?), noin muutaman mainitakseni. Kaikkee ei saatu, mut muistelen olleeni kuitenki tyytyväinen. Isä oli paketoinu lahjan sanomalehteen ja väitti siinä olevan silakoita, sillai sain ekan barbini. Muistoja, muistoja, niitä meijänki mukuloille. Mites teitillä, oliko vanhemmat ihan roistoja vai saitteko tarpeeks muistoja?

Aurinkolasit.

Tännään ko on aurinko paistanu, tajusin että mun aurinkoklasit on jääny esittelemäti.

Mulla on ennen ollu jotkut kaupanpäällisenä saadut aurinkolasit vahvuuksilla. Ei niitä oo tullu käytettyä, liian nykyaikaset ja tummat. Mää en tykkää ko maisema on liian pimmee. Aurinkolasien tuummuusaste on yleisimmin 80%, nämä on nyt 70% ja oikein mukavat.

Olin ettiny kirppiksiltä sopivia kehyksiä, mut ei ollu tullu viälä vastaan. Menin kumminki tutulle Silmäasemalle kyselemmään, että paljonko semmoset linssit velottais. Harmittelin ko ei ollu kehyksiä viälä löytyny ja myyjä rupes huutelelmmaan toiselle, että "onks siälä viälä ne eilisen mummon kehykset roskiksessa". No olihan ne ja nyt mulla on dyykatut kehykset.

Niisä on turkoosia.

Lopultaki mulla on semmoset aurinkolasit joita tykkään jopa käyttää. Jee!

Vaatteita.

Kevväällä ompelin innolla vaatteita kesäks. Eipähän niitä nyt oo pahemmin tarjentunu käyttää, mitä nyt parina päivänä ehrein kokkeilla.

Tein kaavat yhrestä kivasta kesähammeesta ja testasin niitä tekemällä pussilakanasta testiversion. Siinä vasta hellehame! Tuntuu ko päällä ei olis mittään.

Vyänki tein.

Onnistuneesta testistä innostuneena leikkelin yksinäisen verhon hammeeks. Siittä tuli oikeen kiva ja monikäyttönen vaate.

Käytin sitä jo kevväällä pitkähihasen ja sukkahousujen kans.

Kesällä se käy ihan yksinäänki.
Tai onhan mulla tossa villasukat seurana.

Hörhelöhelmainen pitkä hame lyheni minihammeeks. Helmasta tuli mukuloille äitiin mätsäävät hammeet. Kyllä me nyt ollaan hiano kolmikko!

Tälläi välttyy naamojen sensuroimiselta.

Muistaakseni Vaapukalta peräsin olevasta kankaasta mulle tuli jo heti alkuuns visio hellepairasta. Kivan liukasta ja vilposta tekokuitua ku on. Kivan liukasta juu, arvatkaa oliks sitä kamalaa ommella! Jo leikkaaminen suaraan tuntu ihan mahrottomalta ko kankas mulju joka suuntaan ja ommellesa se karkas ompelukonneesta. Mut kyllä siittä paita tuli ja sen vaivan jälkeen arvostan sitä ihan eri tavalla ko muita paitojani.

Ihana kuasi!

Mukuloille vois ommella enemmänki vaatteita.
Ei tarttis sitte piirtää niitä kuviin.

Seikkailua menneessä.

Luin kirjan. Tai pikemminkin ahmin. Hämeen Uro - Perintö sijottuu 700-luvulle. Rautakautista elämää, verisiä taisteluita ja suuria tunteita, vaikeeta sitä kirjaa oli laskee käsistäns. Välillä nauroin ääneen ja välillä pidättelin kyyneleitä. Yhtäkään tylsää kohtaa en kirjasta löytäny. Joulun tianoilla saattaa sitten tulla jatko-osa, jotenki tarttis malttaa orottaa sinne saakka.

Tykkäsin kirjan tyylistä, mun miälestä on mukavaa jos tarina on kerrottu minä-muodossa. Välillä oli piäniä vihjauksia tulevasta, se oli mun miälestä hianoo. Mikkään ei oo kamalampaa ko se, että jotkut kirjat loppuu ko seinään ja lopun joutuu itte kuvittelemaan. Vaikka teksti oli täysin fiktioo, niin se on kumminki niin elävästi ja asiantuntevasti kirjotettu, että taru ja totuus on mun pääsäni täysin sekottunu. Uro on Hämeen kuningas!!!

Kirjan traileri:

Jos kirja kiinnostaa, niin sitä kannattaa kysyä kirjakaupasta, tilaavat kyllä jos ei heti löydy. Kirjailija itte on Tallipihalla 25.-26.7. Tampere Medieval Folk Festissä, siältä voi käyrä ostamasa nimmaroidun kirjan.

Ja jos kevyempi kirjallisuus on enemmän sun tyyliäs, niin suasittelen myäs sarjakuvaa Tarinoita Muinaisesta Pohjolasta.

Sarjakuvasta löytyy mytologiaa ja kansanperinnettä. Päähenkilöö vois sannoo toimintasankariks 1200-luvulta. Viihryttävvää ja hyvin piirrettyä. Hurjaa meininkiä, mut ei täysin tosikkomiälellä. Virkistävä vaihtoehto Aku Ankalle, sitä voi tilata vaikka täältä.

Salkkupöytä.

Eilen vihjailin löytäneeni kiärrätyskeskuksesta jottain mitä oon jo kauan ettiny. Salkkupöyrän mää siältä löysin. Koko viime kesän tarkkailin Toria ja Huutonettiä josko olisin löytäny semmosen, mut ei. Kaikki lähti siittä kun näin Mobiliassa tommosen näyn:

Kyllä on kätevä vehje! Se kulkee takalootasa mukana ja sen saa pystyyn omalle pihallekki. Salkuks taitettuna se mennee piäneen tillaan ja painaa kymmenisen killoo. Saa noita uutenakin, mut käytetystä maksoin nyt vaan 8 euroo.

Hyvältä maistu tee ja herkut pihalla. Yllättävän mukava siinä on istuskella.

Tänään.

Kävin tännään pitkästä aikaa Lielahdessa. Kiärrätyskeskus oli yllättäen muuttanu. Onhan se ollu siälä Prisman takana Teivaalantiellä jo pualtoista kuukautta, mut se selvis mulle vasta nyt. Helposti se siältä löyty ja kivalta näytti.

Esittelen teitille sen mitä siältä löysin sitte ko olen sen kuvannu. Nyt se on viälä auton peräsä. Voin paljastaa, että se on jottain mitä oon jo vuaden verran ettiny.

Kävin Fidallakin. Ihan vinkkinä niille joilla olis tillaa yhrelle ihanalle retrosohvalle, niin Lielahden Fidassa olis yks punanen kaunotar 48€.

Kotimatkalla poikkesin Tiptap-tätille ja sillä oli mulle tuliaisia pohjosen matkaltans. On se ihana ko mua aina niin muistaa! Sain söötin kukkatyynyliinan, pannunalusen, 2,6 litrasen Sarviksen kulhon ja mustan kukkopillin. ♥