Tehokas flunssalääke.

On ihan pakko katkasta tää hiljaiselo täälä, mää ko sain tännään kotio kauan orottamani emännänkaapin. Mamman tuttu oli sanonu, että jos ei kenellekkä kelpaa ni hän tekkee siittä vappukokon. Tottakai mulle kelpas!

Pappa sitä puunas. Ihana pappa. Tännään se kuskas sen mulle ja mää olin niin innoissani, että unohdin ihan olevani flunssasa. Kauheella tohinalla laitoin hyllypapereita ja testailin tiäs mitä romuja kaapin päälle.

Menikö överiks? Onks toi hyllynreunakoriste jo liikaa?

Siälä se nyt on sit syämähuaneesa. Tarttee malttaa olla täyttämättä sitä roinalla. Elättelen toiveita, että meillä olis joskus keittiöremontti jossa vähennetään keittiöstä kaappeja, sit toi tullee tarpeeseen. Nyt mää meen istumaan pöyrän ääreen ja istun ja kattelen mun kaappiani. Jee!

Saatuja.

Karvahattu. Hauskan mallinen, siinä on vähä niinku lippaa tosa eresä. Vuarikankaasta päätellen aika vanha.

Tankki poikkes tuamaan kirjavan raanun.

Vihree verho. Näitä on vaan yks, olis hauskaa löytää toinenki. Käytosä se silti on, pääsi toisen parittoman vihreen kaveriks.

Laatikollinen kankaita semmoselta vähä vanhemmalta sukulaiselta.

Ihanalta kaverilta yllättäen ihana muavinen purkki. Se oli jättäny sen mun tyäpaikalle, oli hyvä tyäpäivä ko se alko noin kivalla yllätyksellä. ♥

Samalta ihanalta kaverilta myäs peltipurkki jonka se toi tuliaisena tullessans kyläilemään. Kattokaa tota kuvioo! ♥

Vaihtarina Koon sängyn piristykseks Nukkumatti-seinävaate. Ollu tosa seinällä jo hyvän aikaa, kuis onki unohtunu näyttää se täälä... On muuten taas samalta kaverilta. ♥

Lahjoja.

Kylläpä pukki muisti mahtavilla lahjoilla. Tai no, kunnia niille joille kunnia kuuluu; ihanille kavereille.

Piänestä paketista paljastu mun kauan himoitsemani kissalasinalunen, sammaa sarjaa ko mun lempparitarjottimeni. Sille täytyy keksiä joku arvoisensa paikka, nyt se on mun emalihyllysä vähän piilosa kaiken kirjavuuden keskellä.

Isommasta paketista paljastu verhon verran vihreetä pupukangasta ja perhostaulu. Koolla on saman kokonen verho punasta pupua sänkyns viäresä, joten arvasinki, että äSsä vaatii vihreet puput verhoksens.

Taulun kiikutin oitis vessaan. Eiks sovikki sinne täyrellisesti? Viäresä roikkuu muuten toinenki lahja, äSsä oli koonnu ja värjänny mulle mummolasa helmet.

Mitäs te saitte? Tuliko pukki pussit täynnä vai oliko antanu naapurille?

Johdon vaihtoa.

Pyysin miästä vaihtamaan johron oranssiin tattilamppuun. Meillä ko uusittiin niitä johtoja, ni se maarottamaton töpseli olis sopinu ennää yhteen ainooseen pistorasiaan.

Miäspä sitte tekevänä miähenä vaihto johron. Kamalasti mua nauratti ko näin lopputuloksen. Metrikaupalla jostain vanhasta roikasta napattua paksua mustaa johtoo järeellä maalitahrasella töpselillä. Aattelin, että johan näyttää hyvältä se johtokasa mun yäpöytäni alla, mut sit kekseinki lampulle täyrellisen paikan.

Tattilamppu on nyt olkkarin kirjahyllyn päällä. Sen valosa on kauheen kiva kattoo telkkaria! Musta johto pyssyy piilosa kaapin takana ja lyhempi johto ei olis ees riittäny pistorasiaan saakka. Joten onni on omistaa tyylitajuton miäs!

Vessa.

Niin että rempattiin se vessa. Tai Miäs remppas, niinko mää nyt mittään ikinä remppaisin. Toki mää valkkasin anopin kätköistä tapetin, liimailin kukkatarroja ja ostelin kukkapeilejä ja sinapinkeltasia pyttyjä. Kyl se oli raskasta hommaa, uskokaa pois. Miäs pääsi helpolla ko sen ei tarvinnu ko repiä lattiat ja seinät auki ja askarrella uuret mun määräämistä materiaaleista.

Ruskeen peilikaapin päällä on perinteinen vessanlamppu. Käytettynä tiätty ostettu, niinko kaikki muuki. ...jaa niin, paitsi kaakelit.

Muistatteks miltä meijän vessa ennen näytti? Tuala esim yks kuva. On se nyt enemmän mun näkönen. Mukuloitten lotraamista ajatellen on nyt lattiakaivoki.

Tapetti on lastentapettia ilmeisesti 60-luvulta. Vähän siihen on ajan saatosa tullu kosteusvaurioita, mut määhän vaan tykkään ko ikä näkkyy.

Reunasta selviää, että sehän on sit Otto -tapettia. Teksti jäi piiloon toisen reunan alle. Pappalle taas kiitos ko kävi läiskäsemäsä sen seinään.

Remontin jälkeen.

Meijän keskikerroksen makuuhuane, joka ei nyt kyl makuuhuaneena toimi, on ollu rempan jälkeen jo jonkun aikaa valmis. Tai no, oven ympäriltä puuttuu ne jotkut kehykset tai mitkä liänevät. Miäs ko alotti heti perrään vessaremontin, ni sitä ovvee ei varmaan hetkeen saa kuntoon. Tars aina tehrä yks ensin valmiiks ja sit vasta alottaa toinen.

Tapetin oonki jo esitelly ja Väinö Linnan kaapit kans. Mut aattelin sen huaneen esitellä viälä sillee yleisesti. Nyt se on kivan avara, ennen remppaa siälä oli mun kangasvarastoni ja viarassänkyki. Tiatokonepöyrän siirsin olohuaneesta sänkyn tilalle, mut silti entinen ahtaus on historiaa.

Pitäneepä mainita lattiakin. Aattelin, että sininen muavimatto, joka lattialla oli, saa luvan kelvata. Mut sit kun sen alta paljastukin harmaanruskee alkuperänen muavimatto 60-luvulta, niin kiljuin riamusta. Sehän se komiampi on! Poistin vaan parit maalitahrat ja hyvä tuli.

Nyt kun sais vaan pirettyä huaneen siistinä kun se on niin siävä. Ompelupöyrälle on jo alkanu kerääntyä uhkaava romuröykkiö...

Lipasto.

Sillä aikaa ko oli sitä remonttia, ni löysin kirppikseltä piänen, siävän lipaston. Siinä se sit loju olohuaneesa kaikkien tiällä koko kesän, mut nyt se on päässy paikallens. Joskus tullee tehtyä niitä hyviäki heräteostoja.

Sivuverhot.

UFFin kahren euron päivältä löysin keittiöön verhot. Aina ennen siinä isosa ikkunasa on ollu vaan kappa ylhäällä, kyl nyt näyttää ourolta ko on sivuverhot. Mut kai siihen äkkiä silmä tottuu.

Rajasin kuvasta lattian romut pois, ossaatte sitte keskittyä paremmin noihin verhoihin.

Kuvan ottamisen jälkeen vaihroin "ruukun" amppelisa kituvaan flamingonkukkaan. Ikkunan yläreuna näytti aneemiselta kapanpuutteesa, punahilkkapannu piristi näkymää huamattavasti.

Väinö Linna.

Meillä on julkkiksen kaapit. Ne on purettu Väinö Linnan entisestä asunnosta ja koottu meijän keskikerroksen makuuhuaneeseen.

Oikeesa reunasa pilkottaa meijän kaapin ovi vuanna 1973.
(kuva täältä)

Tai no oikeemmin Linnan vanhoja on ovet ja osa hyllylevyistä. Loput osat miäs nikkaroi itte ja kaapistolle tuli hintaa loppujen lopuks semmonen seittemänkymppiä.

Appiukon kätköistä tarttis viälä kysellä jottain klipsuja tai magneetteja joilla ovet pysyis kiinni, ne tykkää olla vähä raollans.

Nyt on jokaisella siististi oma kaappi, mulla viälä lisäks tankokaappiki. Jokunen ovi jäi orottammaan keittiöremppaa. Yläkaapeisa säilytettään mukuloitten isommat vaatteet ja talvi/kesäkamppeet. Täyrellistä!

Ussen ko noita ovia kattelen, ni miätin mitä se Väinö on mahtanu tonki oven takana säilytellä. Onks se roikottanu kravattejans siinä misä mulla nyt roikkuu rintsikat? Oi tätä historian siipien havinaa!

Mökin maalit ja muut.

On siittä nyt jo jonkun aikaa ko sain leikkimökin sisältä maalattua. Värit on vähä vaaleemmat ko mitä alunperin suunnittelin, mut ehkä parempi näin. Ompahan valosampi koppi.

ÄSsä ko on aamupäivät esikoulusa, ja Koo pari aamupäivää viikosa päiväkorisa, ni iltapäivisin ollaan viätetty paljo aikaa leikkimökisä. Laitan kännykästä sadun, äSsä kuuntelee sitä yläpetillä ja Koo järjestää kolinalla teekutsuja lattialle. Mää otan vartin päikkärit puusohvalla. Aika mukavaa.

Katosa on Livalin retrolamppu.
Tai no, lamppu on pattereilla toimiva komerovalo.

Seinänraoista paistaa viälä päivä sisälle. Se korjaantuu sit ko miäs lyä ulkolaurotukseen rimat. Ja nurkkalautoja sun muuta olis kans kiva jossain vaiheesa saara. Miäs miätti kans, että jos tekis uuret, nätimmät tikapuut. Siks jätin ne maalaamati.

Ihan hyvä siittä tuli. Kiitos pappalle, appiukolle ja Mimmille maaleista!

Ai niin. Ja tuparitki pirettiin. Suuresta osanottajamäärästä johtuen juhlittiin ulkona.