lauantai 28. tammikuuta 2012

Raportti.


Melkein viikko ollaan oltu kotona, kiiru viikko onki ollu, vähä rauhallisempaa olisin toivonu. Maanantaina anoppi viihty täälä 5 tuntia, pelotteli viälä räjähtelevillä sinivalolaitteilla, tiistaina kävin vauvan kans TAYSsissa hakemasa semmosen sinivalovehkeen jossa se sitte pötkötteliki keskiviikon. Keskiviikkona kävi kiva täti TAYSsista ottamassa verikokeen ja torstaina käytiin taas kokeessa ja palautettiin laite samalla. Perjantaina käytiin neuvolassa ja tännään tuli mamma ja pappa käymään. Toivat onneks hyvät ruuat mukanans. Miäs on ollu nyt viikon kotona, maanantaina mennee taas töihin, pittää loput lomat sitte myähemmin. Stressaan jo nyt, että mites se alkaa sujumaan kolmestaan noitten mukuloitten kans. Miäs on tän viikkoo kiitettävästi viihryttäny sitä isompaa. Veikkaan etten saa mittään aikaseks, tai sitte täälä pyärii muumit telkkarisa enemmän ko tarpeeks. Uloskaan ei kauheesti pääse ko tarttis vähitellen totuttaa toi piänempi pakkaseen. Isommalle ei varmaan riitä 10 min ulkoilu.

Vauva oli tosiaan vuorokauden valossa keltasuuden takia. Oon ollu sillon muinoin ittekki ja niin oli toi isompiki mukula. Kauheen kiva että sen laitteen sai kotio, tossa se otti valohoitoo syämähuaneen pöyrällä. Tissin syäminen sujjuu siltä hyvin. syntymäpaino tavotettiin uurestaans jo viikon iäsä, tavote ko on 2 viikon iäsä. Paljo se nukkuu, mut niinhän sen kuuluuki. Öisin se herrää syämään 4 h välein, joten saan nukkua mukavasti 3 h pätkiä. Mut vaikka saanki kunnon yäunet, ni kyl se silti on pakko ottaa torkut päivällä. Päivällä se syä sentään hiukan usseemmin, sillä se varmaan on lihonukki niin hyvin.


Synnytyksestä sen verran, että se meni sitte just sillai ko halusinki. Yksinkertastettu versio, muut bloggarit kertokoon vaan likasetki yksityiskohrat, on täsä:
Aamuyästä rupes tuntuun siltä että taitaa sitte mukula olla tulosa. 9 tuntia olin ensin kotona ennen ko lährettiin näytille. Tiputettiin ensimmäinen versio Kääkälle hoitoon matkan varrella. TAYSsissa käskivät mennä vaikka kahveelle pualekstoista tunniks, mentiin, näytin kyl varmaan pitsani takana välillä vähän tyhmältä. Siinä viiren maissa hommaan tuli vauhtia. Salissa kerettiin olemaan 50 minuuttia ni mukula oli pihalla (esikoisen tapauksesa oltiin vartti). Kivunliävitykseks riitti suihku, hyvä ettei sitte suihkuun syntynykki. Synnytyksen kestoks ovat merkinneet huimat 7 tuntia (esikoisen aikaan 2h 35min), mut ponnistusvaihe oli mukavasti vaan 1 minuutti. Tuli 9 pisteen tyttö joka kivasti heti pissas mun päälle. Erelleen oon sitä miältä, että ei se oo hullumpaa touhua.

Nyt ko toi mukula sitte tuli, ni taitaa jäärä täälä vähäks aikaa kirppislöytöjen esittelyt ja ompelukset vähä vähemmälle. Esikoiselle ompelin bambin jo orotusaikana, nyt en kerenny ko leikkaamaan kankaat. Mut oma vika ko viivyttelin. Sen bambin kyl haluaisin ommella valmiiks, mut näkkee ny. Pahottelen jo etukätteen tylsäks käyvää blogia.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Perheenlisäystä. Eli se siittä orotuksesta.


Joo-o, mitäs sitä sitte haluais? Nyt mulla on miäs, talo, kissa ja kaks tytärtä. Niin ku mää oon aina halunnu. Unelmia ja tavotteita aina tarvitaan, tarttee varmaan keksiä jottain. Vaikka nyt kyl tuntuu että elämä on just tämmäsenääns täyrellistä.

Uus mukula siis synty perjantaina. Nyt ollaan kotona. Totuttelua tää vaatii, kotio lähteisä pakkasin kasseja auton takaluukkuun, sinne meinas mennä kans turvakaukalo matkustajinens.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Mukulan orotuksesta II


Aattelin päivittää tänne näitä orotusjuttuja, erellisestä jutusta ko on jo yli 2 kk. Sillon viimeks epäilin, että alkaa jossain vaiheesa selkä reistaamaan. No ei oo alkanu, mikä on tiätysti oikeen hyvä juttu. Muutenki erelleen nautin koko touhusta. Ainoot ongelmat on ne, että sukat ja kenkät on vaikee laittaa jalkaan ja mukulan vaatettaminen varsinki ulos lähtiesä on hankalaa. Turvotusta on tullu, mut se pyssyy kurisa ko vaan muistaa juara tarpeeks vettä. Huamenna vattamukula on kirjan mukkaan täysaikanen, eli alkaa viikko 37. Lipastosa on vaatteet valmiina, saas nährä tarvitaanko niitä piänimpiä vaatteita ollenka. Se vaikuttais olevan keskikokonen mukula, jos täsä viälä mennee usseempi viikko, ni ei varmaan tartte 50cm vaatteita ollenka.


Piti oikeen tarkistaa, että minkä kokonen toi ensimmäinen oli ko se kotio saatiin. On se ollu rääpäle, eihän se painanu ees 2200g (syntyesäns 2400g)! Noi vanhat äitiyspakkauksen flanelivaipat on merkinnän mukkaan 3-6 kilosille mukuloille, hyvin ne meni semmosella reilu 2 kilosellaki, heti ne otettiin käyttöön eikä muuta harkittukkaan. Niitä vaippoja oli sillonki jo riittävästi, mut ko niitä on saanu kirppiksiltä puali-ilmaseks, ni on tullu hamstrattua niitä viälä lissää.


Nyt ko tää seuraava taitaa olla vähän jykevämpää kokkoo, ni toivon että sujuis toi kantoliinan käyttö. Semmosta 2 kilosta ei viittiny köyttää itteens kii millään paksulla liinalla. Sit ko se vähän kasvo, ni se ei viihtyny liinasa yhtään. Ostin sillon joskus Hoppedizin ruskeen La Patz -liinan. Pitkään ettein liinaa käytettynä, mut ko niistä pyyrettiin saman verran ko uusista, ni pääryin ostamaan käyttämättömän. Se oli halpa ku sitä väriä ei ennää valmistettu. Harmitti ko sen käytöstä ei tullukka mittään, mut jos nyt pääsis sitä käyttämään.

Täytyy ny viälä mainita, että kyllä meillä on antelias mukula. Se kuari tosa mun viäresä mandariinin ja ko kysyin että saanks määki yhren palan, ni se reippaasti löi mun kouraani kasan kuaria.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Vitosella roinaa nurkkiin.


Käytiin kirppiksellä, Lähetystuvalla. Siälä saiki muavikassillisen tavaraa vitosella. Kassiin jäi kyl viälä tillaa, mut kyl siinä reippaasti vitosen erestä oli roinaa. Kuvasin noi kankaat, ruskee on muavitettua froteeta ja toi jossa on erivärisiä kukkasia vihreellä pohjalla on kauluspaita (en oo viälä ees sovittanu, kattotaan käytänkö vaatteena vai ompelenko siittä jottain). Sit viälä kivan värisiä virkattuja pikkutuukeja. Lisäks löyty pari emalimukia, emalitarjotin, 3 kestovaippaa ja pari lisäimua, mukulalle sukkia ja kalsarit, vauvalle pari bodya ja housut. Nii ja liukuri ja pulkka. Eli kannatti lähtee. Olisin viälä halunnu toisellekki kirppikselle, mut ko mukula pasko housuun. No, ehkä siinä oli tarpeeks tavaraa tälle päivälle.


Joskus aikasemmin löysin ittelleni jonkun kutoman hammeen, se ko vennyy ni käy hyvin vattan kans. Kuroin siihen vyän, ettei näytä niin teltalta. Ja otin siittä pois koristeeks virkatut kukkaset ja perhosen. Hiki sillä kyl tullee, vaikka ulkona kylmä onki.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Huapikaskelit.

Lämmintä muuria vasten on kiva pestä konttia.

Loppiaisen ansiosta oli mukavan pitkä viikonloppu. Torstaista lähtien kävi joka päivä viaraita. Kääkkä ja Paapoo tuli lauantaina oikeen yäks, toivat sushia mukanans. Uskalsin ittekki syädä ko olivat hakeneet kauppahallista semmosta kallaa mikä ei varmasti oo ollu vakuumisa. Vetet vuati silmistä, kyl wasabia tarttee olla vähintääns sen verran. Hyvvää oli. Sunnuntaina tuli Anoppi ja Appiukko, syätin niille hirvikäristystä. En ookkaan kertonu, että saatiin mettästysseuralta joululahjaks hirvenlihhaa. Olin kyselly pihan poikki menevältä mettästäjältä, että mistäs sais ostaa lihhaa. Se sitte tuli tuamaan sitä mulle just ko tein joulusiivoo yäpairasa tukka takusa. Muuten kyl kiva yllätys, 4 kg ilmasta lihhaa.


Tuala ruakaohje-sivulla on ohje "sämpylät ilman käsiä". Nyt kokeilin pullia ilman käsiä. Mää en tykkää sotkee käsiä taikinaan, se viä muka kauheesti aikaa ja saa koko ajan olla pesemäsä käsiä. Ja varmasti soi puhelin just ko on käret ihan tahmasa. No, kuahkeita pullia tuli, vaikka ei kyl kauneurella pilattuja. Tuli niin vähällä vaivalla ja noppeesti, että teen toistekki. Tairan pistää senki ohjeen tonne ruakaohjeisiin. Kääkkä ainaki tuntu tykkäävän, tais sannoo että ovat parempia ko tavallisella tavalla leivotut.


Nyt ko lopultaki tuli talvi, ni sain mukulalla testattua huapikkaita. Ne onki jääny täälä varmaan esittelemäti. No nyt esittelen, ihanat siniset huapikkaat, reunasa heijastinauha. En nyt ennää muista mitä ne makso, mut ei montaa euroo kumminka, olisko ollu ehkä 3e. Hyvin näytti varpaat niisä tarjentuvan. Alko jo kyllästyttää se ainanen nollakeli. Tosin katti ei taas viihry kauheesti ulkona, mut ehkä se vähitellen tottuu pakkaseenki.


Sitte uurempia löytöjä. UFFilla on taas halpoja päiviä, löysin mukulalle lakin (Lahden lakkityö, käyttämätön) josta vois tehrä vaikka kaavat, verkkatakin (FinnLassie) ja villakangastakin (Reima) jonka joku on tainnu lyhentää pienemmäks ko lapussa lukeva 120cm.


Nii ja sitte on pakko pistää kuva, mukula ko niin hianosti koristeli mun vattan. Laskettuun aikaan on tännään tasan kuukausi. Aikamoinen pötsi kumminki jo.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Uusi vuasi ja uuret kujjeet. Tai sit ei.


Vuarenvaihre meni mukavasti. Siinä sitte saunottiin ja syätiin kamalasti. Raketit paukku sopivan vähän, pauke loppu kummasti melkein kokonaans siinä just vähä ennen kahtatoista. Hervannasa asuesa uurenvuarenyä oli aina ihan siätämätön, paukku aamuseittämään saakka. Lisäks viälä päivät ennen ja jälkeen uurenvuaren. Katti oli vähä vaisu, vaikka kyl ulkona käviki melko normaalisti. Mut yällä ja viälä aamullaki se kyhjötti kummallisesti vintin rappusisa. Taisi vähä ihmetellä, että mitä siälä ulkona tapahtuu. Sääliks käy mettän eläimiä. Yhtenä vuanna olin pihalla siinä pualenyän aikaan. Ihmettelin että mikäs täsä nyt näyttää niin ourolta (en siis tarkottanu raketteja). Tajusin että pikkulintuja lenteli puusta toiseen, ei ne yleens pimmeellä lennä. Raukkaparat, varmaan ihan paniikisa.


Just siinä vuaren vaihtuesa syätiin vohveleita. Sualasesa mössösä oli kinkkurouhetta, sualakurkkua, tuaretta kurkkua ja raakaa sipulia kermaviiliin sotkettuna. Ko mulla ei ollu mansikkahilloo, ni tein sauvasekottimella mansikoista mössön jonka kuumensin paksummaks perunajauhojen kans. Ja sitte jatkoin kermavaahtoo sitruunabulgarianjukurtilla, hyvä tuli. Kannattaa kokkeilla, vaikka lättyjenki kans.


Tuli eilen kauhee hinku päästä jouluverhoista ja -tuukeista erroon. Kuusi saa olla viälä loppiaiseen ja jouluvaloja pirän viälä jokuset valasemasa mun yäsyämisiäni. Laitoin keittiöön verhot, jotka tosa marraskuusa ompelin. Rupesin kattomaan, että toi verhotanko on tosi ankee. Miätein, että pitäisköhän se maalata tai jottain. Oranssiks? Punaseks? Tai vaihtaa se johonki? Jos joku keksii hyvän irean, ni kertokoon mullekki.


Eilen oli päivä jota oon orottanu. Nyt tää uusi mukula on ainaki jo pysyny kauemmin vattasa ko toi ensimmäinen. Eilen oli siis rv 34+4, siinä vaiheesa sain esikoisen. Kattotaan ny, että mites tän toisen kans. Toive mulla oli, että ei ainaka viälä aikasemmin tulis, eikä nyt sitte tullukka. Löysin kirppikseltä piänen toppahaalarin. Taitaa olla kokona 62 cm. Se äitiyspakkauksen (en ottanu toista pakkausta, puhun siittä 3 vuatta vanhasta) haalari on 70 cm, vastaa kyl vähintään 74 cm, on ihan liian suuri vastasyntyneelle. Niin että toi pikkuhaalari oli ihan kiva löytö. Siinä oli kaiken maailman lirpakkeita ja lärpäkkeitä ja jottain koirankuvia, tuunasin sen ommaan makkuun sopivammaks.


Tekis miäli ommella sille uurellekki joskus jottain, mut ko ne piänet vaatteet on käytösä niin vähän aikaa ja niitä nyt löytyy kaapintäyreltä ennestäänski. Seki, että jos tiätäis kumpaa sukupualta siältä on tulosa, varmaan lisäis viälä ompeluintoo. Nyt en sitte oo tehny sille ko vaan parit lämpimät pualipotkuhousut. Kaikki taitaa olla jo kunnosa, mittään ei tartte hankkia eikä järjestellä. Senkus tullee siältä sitte vaan, tosin vois se vaikka viälä pari viikkoo tuala piilosa pysyä.