Expo-ostokset.

Eilisen postauksen Retro & Vintage + Design Exposta tuli tuatua jokunen matkamuisto. Heti ko pääsin kotio, keitin tsajut jotka join uuresta sinisestä kukkamukistani. Vessaan ostin kalanmallisen sinisen saippuatelineen, oli pakko ostaa ko se vaan on niin söpö. Annalle terveisiä, että sininen buumi näköjään jatkuu. Molemmat siniset herkut ostin Retrosiskolta, siinä sitä on ihana täti.

Hopeisen rintaneulankin ostin. Siinä on jottain simppeliä oivallusta josta tykkään. Leimojen mukkaan se on vuaden 1962 Turusta. Tekijän leimasta ei saa selvää. Aika kivat tuliaiset toin ittelleni, eiks joo?

Syksyn muotikorut.

Viikonloppuna oli nähtävisä hiano kokoelma koruja niin naisilla...

...ko miähilläki.

Puukkojaki oli siälä sun täälä. Onneks Taivaannaulan väki on kilttiä porukkaa.

Itte tapahtumasta kirjotin täälä.

Vaateostoksilla, eli Syysrestauranta 2014.

Tännään aamulla heräsin ilman kellon soittoo puali seittemän. Sisänen kello huuteli, että Syysrestauranta aukee jo pualen tunnin päästä. En kumminka pitäny kiirutta, olin siälä vasta vähä ennen kahreksaa. Saatto olla vähä liianki aikasta, osa myyjistä tuli vasta paikalle ko kymmenen maisa lährin kotio. Vaapukan Outin näin ja ostin monta vaatetta.

70-luvun "villa"takki. Tästä tullee varmasti mun ens talven lempivaate.

Oranssirairallinen Marimekon paita. Joku mummo myi pois paitojans. Huiviki on uusi.

60-luvun mekko. Ton huivin ostin kans.

70-luvun sormus, ihan rihkamaa, mut nätti.

Täsä kaikki kuasit. Vasemmasa alanurkasa huivit.

Keittiön koristukseks viälä ruattalainen vuaren -69 kalenteri. Näyttää sopivan tähän vuateen, harmi ko en löytäny jo aikasemmin.

Vapaus.

Tajusin tosa jonkun aikaa sitte, että Koo alkaa olla jo niin iso, ettei se kauheesti oo ennää sylisä. Eli nyt voin taas käyttää rintakoruja. Jee!

Pari päivää myähemmin välähti, että ehkä voin käyttää helmiäki. Ja kaikenmoisia miälenkiintosia pompuloita tukasa ilman, että kukkaan on koko ajan kiskomasa niitä irti.

Tosin, vaikka mukulat alkaa olla jo isoja, se ei tarkota että aina sais olla ilman niitä kiskomisia. Mukuloilla oli hauskaa ko ne huamas, että mulla on sukkahousut jalasa. Mää olin aatellu olla oikeen hiano ja olin kahlinnu jalkakarvani seitinohuisiin sukkiin. Ko mukulat ei ollu semmosia ihmeitä ennen nähny, ni johan ne hihku ja venytteli niitä kilpaa. Sukkahousut on nyt roskiksesa.

Vaikka mulla on nyt vapaus käyttää rintakoruja ja melkein sukkahousujaki, ni enhän mää silti mikkään fiini oo. Kyl te sen tiärätte. Mut uuremmille lukioille varmuureks äSsän musta ottama kuva. Se on sitä perinteisempää rynttyliisaa. Ja se vasta vappaata onki.

Vanhoja koruja.

Nyt ko Miäs lähti äSsän kans yäks mummolaan, mää oon voinu tehrä täälä kaikkee minkä olis voinu korvata hyäryllisemmillä jutuilla. Mää esimerkiks päätin kattella pitkästä aikaa mun koruja. Mää tykkäisin käyttää rintakoruja, mut ko pittää pittää tota mukulaa vähän väliä sylisä, ni se ei oo kauheen mukava koru tällä hetkellä. Tarttee vaan pitäytyä korviksisa. Ja nenäkorusa.

Alla on niitä mun rintakoruja. Alhaalla vasemmalla olevat kaks on jottain rihkamaa, vanhaa rihkamaa sentäs. Muut on hoppeeta 60- ja 70-luvuilta. Toi pitkä tuala oikeella on mun suasikki. Ja toi ylempi filigraani. Ja toi sininen emaloitu. Oikeestaans ne kaikki on mun suasikkeja.

Kolme kultasormusta: vasemmalla mamman vanha hematiittisormus, alimmasa luulisin olevan karneoli ja viimisesä ametisti, niisä on leimat vuasilta -40, -31 ja -59. Jorma Laineen pronssisormus on 60-luvulta, voi ku mää tykkään siittä!

Sit rannerenkaita. Alimmainen on kultaa, leiman mukkaan vuodelta -60. Paksusa ei oo leimoja, mut kaiverrus on tehty -64, näyttäs olevan hopeoitu. Muut kaks on hoppeta; ohut -34 ja ylimmäinen takaa auki oleva -56.

Siniset muaviset nappikorvikset on 50-luvulta ja pyäreet joissa mustaa emalia keskellä 60-70-luvulta, materiaalia en tiiä mitä liävät. Molemmat ruuvattavat roikkuvat rihkamakorvikset oon löytäny autiotalosta, vanhat kuitenki taatusti.

Noi kaulakorut ja rannekorun oon saanu Anopilta. Niistä ei löyry vuasileimoja, mut muistelen ylimmän ja alimman olleen 60-luvulta. Keskimmäinen tosi pitkä ketju on Miähen isomummon kaulasa sen hääkuvasa joka on otettu 20-luvulla, en tiiä mitä materiaalia se on, siittä on kultaus kulunu pois, mut tykkäänki siittä enemmän tollai.

Tää ei oo koru, mut se on mun retroaarre. Se on 70-luvun pualenvälin verettävä rannekello, täytyy seki nyt huamioira.

Ja kevennyksenä ihania venäläisiä rintanappeja.

Tännään.

Nii no noi korvikset mää tein kyl jo eilen. Pistin kaikki sammaan aikaan korvaan, ko kuka nyt jaksaa kattella kolmee eri kuvvaa mun korvasta. Roikkuva on emaloitu pronssivalu rumasti hopeisella lukolla, Sininen pyäree on emaloitua hoppeeta ja punanen ihan vaan kuparia, yllättäen kans emaloitu.

Mut siis tännään. Sen lisäks, että oon tehny tänne jo kaks postausta, mää oon siivonnu. Jynssänny rätillä ja mopilla vähä siältä sun täältä. Meillä on äSsän kans vähä eri näkemys oikeesta järjestyksestä. Täsä pari esimerkkiä. Sohvatyynyt:

Äitin näkemys.

ÄSsän näkemys.

Miten muumitalolla leikitään, ja miten niitten muumien kuuluu olla:

Äitin näkemys.

ÄSsän näkemys.

Sit sori vaan jos jonkua ällöttää, mut mun on pakko raportoira tää. Johan mää tosa esittelytekstisäki kerron puhuvani vauvankakkasta.
No juu, mää sitte olin saanu siivottua ja istahrin hetkeks tähän konneelle rentoutummaan. Laitoin Koon lattialle ilman vaippaa, aattelin että ottakoon vähä ilmakylpyä. Jossain vaiheesa alko kitinä, äSsä oli viäny siltä jonkun lelun. Se oli taas peruuttanu ittens sohvan alle ja olo näytti hiukan tukalalta. Aattelin pelastaa sen keskemmälle lattiaa. Siälähän oliki sit vattan alla kauhia kakka. Se oli peruuttanu sen yli ja sitä oli siälä sohvan allaki. Siinä mukulaa siivotesa sitä kakkaa tuli sitte koko vessaki täyteen ja ko otin siltä kakkasta paitaa pois, huamasin että sitä oli sillä käresäki iso kourallinen. Ko pesin sen kättä ja yritin estää sitä tunkemasta samalla toista suuhun, ni äSsä huusi ylpeenä, että "Multaki tuli kakka! Tuu pyykimään!". Sit rupes kyl jo vähä naurattammaan.

Kuvat ei anna oikeutta kakkakatastrofin kaameurelle.

Sit tein tännään äSsälle kameran. Se ko puhu jottain kissojen kuvvaamisesta, ni aattelin että tartteehan se oman kameran. Tein sen hianosti tyhjästä teepaketista, vessapaperirullan hylsystä ja läpinäkyvästä muavista. Enks ollukki näppärä? ÄSsän miälestä siittä tuli varmaan hyvä, ko miähellekki piti ensimmäiseks ilmottaa että nyt on kamera ko se tuli töistä.

Liimapyssy.

Ei, en oo ollu valamasa mittään, toi on vaan fiilistelykuva. Tinkeli kuulemma tossa eilen teki pari korua pitkästä aikaa, siittä tuli semmonen haikee olo että tekis ittekki miäli. Niille tiaroks jotka ei lähemmin tunne; mää oon metalliartesaani, eli kansankiälellä hopeaseppä. Kyl mulla olis tuala kaikenlaista peliä ja vehjettä, vois sitä niillä koruja taas tehrä, mutko noi mukulat viä aikaa. En oo sit viittiny ees yrittääkkä tehrä mittään, paha miäli siinä vaan tulis ko aina jäis kaikki kesken.

Mää oon nyt vaan tyytyny purkamaan luamistarvettani ompeluksiin ja kaikenmaailman pikkuaskarteluihin. Hommasin sitte liimapyssyn. Menin Tiimariin, hain hyllystä liimapyssyn ja menin naama punasena kyselemmään myyjältä, että löytyyks niiltä nappikorviksen irtotappeja. Myyjä löysi niitä mulle pussillisen ja mää otin sen irvistellen vastaan. Pakko oli selittää sille, että mun kuuluis kyl oikeesti tehrä semmoset itte hoppeesta. Eihän semmosten ostamisesa mittään nolloo oo, mut mulla oli olo niinko olisin joku uusavuton tai jottain. Kotona sitte esittelin ostokseni Miähelle, se sano kummastellen että tualahan on kellarisa yks liimapyssy jo ennestään. Ei sitte ollu mulle siittä maininnu. Monta kertaa oon valittanu, että toi ja toiki pitäis liimata, mutko ei huvita ko kakskomponenttiliima haisee niin karmeesti ja suttaa paikat. Sillon olis ollu ihan paikallans mainita, että käytäs tota liimapyssyä. Ja nyt se naureskellee ihmisille että sai haukut ko ei oo kertonu omistavans kyseisen esineen. Juu, mut kyl nyt sit kelpaa liimailla ko talosta löytyy oikeen kaks vehjettä. Askartelin sillä sitte nappikorviksia, kirjaimellisesti. Osa Kääkälle, osa ittelle.

Tää blogi on korvannu mun facebookin. En laita ennää tilapäivityksiä, pari vuatta sitten laitoin päivittäin. Poistin siältä kaikki valokuvatki, paitsi albumit mukuloista (saavat si sukulaiset kattella) ja eläinten raadoista (jätin sen lähinnä siks, ko siälä oli niin "hiano" keskustelu mettästyksen eettisyyrestä), joita oon jostain syystä joskus innostunu kuvvaamaan. Laitan nyt noita kouluaikasia teelmyksiä tänne, ovatpahan kuvat sit ees jossain tallella jos konneelta häviävät. Noi oranssilla pohjalla olevat kaulakoru ja rannekoru on mun artetyä. Suunnittelin sen vanhan permiläisen tarun pohjalta.

Shamaani laskeutui maanaliseen maailmaan, kulki meren rantaa pitkin, löysi elämänpuun, lensi vesilintujen mukana puun latvaan ja taivaaseen, näki siellä kodan ja sen sisällä kaksi alastonta naista. Shamaani huomasi keskellä tulen, mutta siinä olikin auringonsäteitä. Toinen naisista synnytti hirvenvasan ja toinen poronvasan. Ne olivat alkuna hirville ja poroille.