365 kuvaa, osa 26.

Kesäkuun 23. lährettiin innoissamme Pajutilan kahvilaan. Tuli kauhia poru ko selvis, että siälä ei ennää ookka kahvilaa, pelkkää tavaraa myynnisä. No, eipähän tartte sinnekkä sit ennää mennä.

Kesäkuun 24. uitettiin vaan laivaa ko mukuloita ei tarjennu uittaa.

Kesäkuun 25. tehtiin koko perheellä kesäretki Aulangolle. Oon siälä viimeks piänenä käyny.

Kesäkuun 26. kattiki nautti ko ilta-aurinko pilkahti.

Kesäkuun 27. ei ollu helppoo olla isän kenkisä.

Kesäkuun 28. piirreltiin pihhaa pitkästä aikaa.

Kesäkuun 29. käytiin lähimarkkinoilla. ÄSsä ratsasti isommalla hevosella ja Koo piänemmällä. Olivat aika onnellisia likkoja sit lopun päivää.

Muu maa mustikka.

Lährin Tampereen keskustaan kattelemmaan kirppiksiä. Eipä olis mun huushollini kovinkaan retro jos asuisin kaupunkilla ilman autoo. Eihän siältä mittään löyrä. Tai no löytää vähän, mut neki on niin kauheen hintasia. Kamalin paikka mun miälestäni oli Radiokirppis. Jollekkin varmasti aarreaitta, mut mua ei kiinnosta hopeiset korkokenkät tai H&M:n vinot "paitulit". Hiukan sarvista löysin, mut olivat kalliita. Sit löysin nämä (tiätenkään en ostanu):

Arabian toopeja, 65€ on ihan käypä hinta, mut mun miälestä kuuluis antiikkiliikkeeseen. 10€ rikkinäisestä toopista on älytöntä.

Kuka maksaa 5€ pilalle raavitusta hellan levynsuajuksesta? Mukavalla maaseutukirppiksellä tämmänen maksais 0,20€...

Tätä se on Radiokirppis pualillaan, uutta rihkamaa...

No, valituksesta hualimatta oli mukava reissu ilman mukuloita. Kävin Stokkalla syämäsä aurajuustokeiton ja kattelin kaupoisa, mittään ei tehny miäli ostaa, enkä ostanu. Paitsi yhren hammeen.

Tarinakirppiksellä oli pala Tampellan Kuha -kankasta.
Makso 4€, melkein ostin. Aika kivvaa kankasta.

Tampereen keskustan UFF ei petä koskaan.
 Siälä tangot näyttää semmoselta mistä mää tykkään.

Tän hammeen ostin.
Onks tää mun blogin eka sovituskoppikuva?

Trolsin tonttukivet.

Kuultiin majatalosa lähistöllä olevan Trolssin kylätiän tonttukivistä. Pakkohan niitä oli lähtee ettimään. Ajettiin tiän läpi, eikä nähty mittään. Onneks yritettiin viälä ja pysähryttiin kysymään postia hakeneelta naiselta, että "onks täälä semmosia tonttukiviä". Nainen osotti pellolle meijän viäreen ja sano "joo, tossa on suurin". No tosiaan oli. Tuli hölmö olo, oltiin ajeltu vaan ohi lehmiä ihaillen, eikä huamattu keskellä töröttävää tonttua, sokkosilmät oikeen. Nainen oli maatilan nuari emäntä, kävi sanomasa isännälle että vahtii lapsia ja lähti esittelemään meille kivvee. Laitumelle ko ei lehmät kuulemma viaraita päästä. Kauheen ystävällistä lähtee oppaaks!

Trolssin tonttukivet ovat mun käsittääkseni Suamen ainoot, Ruattisa niitä on lissää. Ruattisa on ollu tapana maalata kivipää punaseks. Läheinen Kasalan kylä, jonka kalasatamasa me käytiinki, on keskiajalla kuulunu Ruattin veropiiriin. Ruattalaiset vaikutteet siis ymmärtää hyvin.

Kivet on nostettu isomman kivipaaden päälle. Pelkäsin, ko tuules niin paljo, että kivinen pää viärähtää mun varpaille. Kysyinki, että onks se koskaan puronnu. Emäntä kerto vasikoitten aina sillon tällön sitä purottelevan, he sitte nostavat pään takasin. Aika veitikoita ne vasikat. Hianoo kumminki, että nää kolme tonttukivvee on säilyny vuasisatoja pelloilla, helppohan sellanen olis potkasta nurin ja unohtaa koko juttu.

Tonttukivet on ilmeisesti 1700-luvun loppupualelta ja jonkinlaisia peltojen herelmällisyyren lissääjiä ja suajelijoita. Mahtoks se olla se emäntä, joka käytti niistä sannaa fallossymboli. Ymmärsin sen termin vasta kun näin toisen, vähä piänemmän, tonttukiven. Selvä kikkelikivihän se siinä!

Ihan vaan aarteita taas.

Viime viikon reissulla tuli käytyä parilla kirppiksellä. Merikarvian Suuli-kirppikseltä ostin silkkitäkin, ihan uuren veronen ja hintaa oli 4€. Isojoen kirppikseltä sinikukallinen täkki 2€. Sininen täkki olis unelmien täyttymys jos vaan olis kunnosa. Siinä on tahroja ja reikiä. Kankas on sen verran haperaa, että sain pesukonneesta repiesä siihen kymmenen reikää lissää. Mut ei haittaa, leikkimökkiin mää sen ostinki.

Suuli-kirppikseltä ostin myäs yhren verhon verran Finlaysonin Optista omenaa. Kauhee 4 euron hinta parittomalla verholla. Materiaali tuntuu vanhalta, on vetelää ja "isosyistä", mut ossaako joku sannoo koska sitä on tollasilla väreillä tehty? Älkää vaan sanoko että toi on kumminki uutta.

Alla viälä ihana tyynyliina erellä mainitusta paikasta ja sitte ihan paikalliselta lähetystuvalta pari verhoo. Paksua kankasta, värit toisella pualella vastakkaiset.


Viimisimpinä, mut ei vähäpätösimpänä, Sarviksen oranssit kahvikupit. Sain nää pikkuserkulta juhannuksena. Vaatimattomasti 17 paria. Voi hyvänen aika sentään! Kauhiasti kiitoksia, pikkuserkku!

Kannellinen sokerikkonkin tuli kuppien mukana.
Sarvista siinä ei lue, mut sekin on HIANO!

Vanha-Heikkilän Majatalo.

Majotuttiin reissullamme Mimmin kans Vanha-Heikkilän Majataloon Merikarvialla. Ihan mahtava yäpaikka! Ensin vähä pelättiin, myähäseks ko meni, että siältä tullee joku kärttynen justiina vastaanottamaan ja tokasee, "myähästyitte saunasta, heti petille siittä!". Ei se ihan sillai menny, vastaanotto oli lämmin ja sauna kans.

Harvemmin mää pääsen matkustajakortteja täyttelemmään...

Huaneisa piisas valinnanvarraa. Kaikkiin en ees päässy kurkkaamaan, mut jokusen teitille kuvasin.

Ihan ko nukkekorista, toi alakerran huane.

Saatiin oma huane sekaseks.

Sauna maistu päivän palelemisen päälle ja sen jälkeen tassuteltiin villasukisamme alakertaan syämään emännän tarjoomaa tuaretta ruisleipää. Ei sitä hotelleisa painuta yäpairalla iltapalalle. Aamupalalla oli kahveet kekseinens ja myslit jukurteinens, munat ja puurot, leivän päällekki riitti valinnan varraa.

Aika matami oon taas ollu...

Aamupalalla.

Kodikkuuresta kertoo sekin, että yläaulan vessasa
 kehtas käydä ovi auki. (kuva on siis lavastettu)

Emäntä kertoili talon historiasta ja muutenki puhu mukavia. Ahkera ihminen, täytyy sannoo. Ei olis meikäläisestä hoitamaan vanhaa talloo, passaamaan ihmisiä kukonlaulusta yämyähään ja viälä pyärittämmään kotileipomoo.

Leipomorakennus on siirretty pihapiiriin 1870-luvulla, jos nyt oikein muistan. Samalta piha näyttää nykyäänki ko tosa kuvasa.

Leipomosta ostettiin lähteisä leipää kotio viätäväks. On kai sanomattaki selvää, että mun miälestä leipomoki oli ihana.

Olin ensin aatellu, että meijän tarttis vuakrata joku ankee mökki leirintäalueelta, mut onneks tutkein Porin seudun tarjonnan hualellisesti ja löysin ton maatilamajotuksen. Jos teillä on asiaa Merikarvian suunnalle ja yäpaikka puuttuu, ni menkää ihmeesä tonne. Meittiä siälä ainaki pirettiin ko piispaa pappilasa.

Missä vika?

Mun on jo monta päivää menny muitten blogit sivu suun. Miks bloggerin lista näyttää yhtäkkiä vaan sen listan ensimmäisen blogin? Miks mittään ei tapahru vaikka klikkaa "Näytä lisää"? Sama vika tiatokonneella ja kännykäsä. Kännykällä mää aina blogit luen. Toimiiks teitillä?

Ja muuten:
Kai kaikki retrofanit on jo löytäny kuvasa näkyvän blogin?
Taste Like "My Little Pony"! on retroaatelia.

Karattiin arkee.

1 auto, 2 päivää, 3 kameraa, 4 kotio jätetyä mukulaa, 531 km. Semmonen oli mun ja Mimmin kesäretki rannikolle ja yllättäen vähä Etelä-Pohjanmaallekki. Vois vaikka golf-kiarrokseks sannoo, kohteita kun sattu tulemaan 18 kappaletta matkasuunnitelman puuttumisesta hualimatta/johtuen.

1. Mouhijärvi. Kattottiin, että tuala on järvi, ajetaan sinne. Kattottiin, että tuala on piäni tiä, jos siittä pääsis järvelle. Kattottiin, että siinä on järvi ja viälä laavuki. Keitettiin tsajut ko rupes satamaan, niin mukavaa.

2. Leineperin ruukki. Miks ennää ei rakenneta kauniisti?

3. Preiviikinlahti. Enpä oo ennen nähny lintutornia jonne pääsee pyärätualilla, johan oli ramppi!

4. Yyteri. Mää oon aina halunnu käyrä Yyterisä, kuullostaa niin retrolta matkakohteelta. Suu loksahti auki ko näin ne hiakat.

5. Reposaari oli nätti paikka. Yks laivojen mukana ulkomailta tullu viaras kasvi löyrettiin.

Vai tunnistaaks joku tän suamalaiseks?

6. Merikievarisa käytiin murkinoimasa, hiljasta oli.

7. Majatalo Merikarvialla. Kyllä oli kotoisaa. Ihanaa herätä vinttikopisa siihen, että kattoon sattaa rakkeita ja itte on lämpimän peiton alla. Siittä enemmän täälä.

8. Suulikirppis Merikarvialla. Huaneellinen tavaraa, hinnat oli kyl korkeet.

9. Kalasatama Merikarvialla. Pelkäsin, että tuuli viä laukunki olalta.

10. Trolssin kylätien Tonttukivet. Niistä kirjotin täälä.

11. Kasalan kalasatama. Hianosta uurenkarheesta näkötornista näky kommeet maisemat ja tuhat merimetsoo.

12. Hiakkatiä Markanevan sualla. Siinä sitä sit oltiin keskellä ei mittään, kivvaa!

13. Isojoen Kirppis. Kokonainen talo täynnä tavaraa.

14. Lauhanvuoren kansallispuiston ravintola. Ihan erinomasia kasvispihvejä.

15. Lauhanvuoren näkötorni. Kyllä mua sit huimas.

Pongaa Mimmi!

16. Spitaalijärvi. Säälittää ko 1860-luvun nälkävuasina järvi kuivatettiin ruuan toivosa. No, turha oli toivo. Sata vuatta myähemmin se palautettiin järveks. Siälä oli ihana rauha.

17. Pohjankangas,  2 km pitkospuita, piknikki sualammella ja paljo lintuja. Toppatakista hualimatta paleli.

18. Mahnalan kansallismaisema, kyl Suamesa on kaunista!

Lisäks pysähryttiin kuvvaamaan kaiken maailman autiotaloja, lehmiä ja kuaveja. Säät helli, vaikka alkumatkasta sato ei kastuttu ja rakkeitaki tuli vaan yällä. Muuten sit kyl paleltiin ko oli niin karmee tuuli koko ajan, mut se vaan karasee. Paljon naurettiin, yhtään ei tapeltu. Evästä mulla oli mukana ihan liikaa, mut parempi niin.

Fondue-keittimellä oli kätevää keitellä teevetet.

Pahottelen tämmästä pitkää raporttia, mut ko lyhempäänkä en taipunu. Oli kyllä ihan mahtava reissu!!! Kiitos seurasta Mimmi-kulta!

Kummanko ennen ottaisit?

Pirkan kirpputorikeskuksesta pikakäynnillä löysin 2,5 euron muavitualin. Oranssi ruattalainen pyllynhellijä, täyrellinen uimavalvojan tuali. Nyt ko viälä saatais mukuloille ne uimakelit.

Vanha tuali joutaaki sit kaatopaikalle. Kyllä mää sen kattelemisesta oonki jo tarpeeks kärsiny, kauhee. Vai mitäs meinaatte, ottaisitteks pihallenne tommosen: