torstai 31. tammikuuta 2013

Korva posahti.

Huuletki on rohtunu...

Mulle sanottiin tännään apteekisa  niinki hiano vitsi, että mää oon nuarekas ko mulla on lastentauti. Kävin päivystyksesä jonottamasa pari tuntia (ko omalääkärille kiireaikoja oli varattuna päivälle vaan pari ja ne ehti mennä jo...). Mulla on siis korvatulehrus. Nyt ymmärrän sääliä mukuloita jos ne joskus saa saman vaivan. Pari minuuttia ennen ko mun nimmee huurettiin, mun korvasta kuulu poks ja hirvee rohina ja pörinä. Se meni rikki. Kotona äSsä sano fiksusti että pannaas siihen teippiä.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kirja-arvostelua II/II

Kodin neuletyöt, WSOY 1933
Mun tarttis opetella kunnolla tekemään tommosta kirjoneuletta. Monta kertaa talvesa mää selailen tätä kirjaa ja huakailen, että joskus mää viälä teen tommoset ja tommoset tikkurit. Johrannosa lukkee: "Meihin on istutettu sellainen usko, että sukanneulominen on erikoisesti vanhanaikaisuuden ja miltei typeryyden merkki." Ajat on muuttunu, nykyään se on muatia kuttoo sukkia. Täsä kirjasa on ilmeisesti jottain perinnemalleja, joka kuvan alla lukkee Kansallismuseo.

***
Kodin Lääkärikirja, Otava 1938
Partasieni, punahukka, tanssitauti, kierokaula, kaikenlaisten miälenkiintosten sairausten kuvauksia ja hoito-ohjeita. Kirjasa neuvotaan miten haetaan miälisairaalapaikkaa (tarvitaan mm. papintoristus ja maksusitoumus) ja miten tarttuvaa tautia sairastavan huaneesta on poistettava kaikki turhat esineet.
"Raitis ilma ja riittävä kunto on tärkeimpiä finnejä parantavia tekijöitä, sanomalehdissä mainostetuista yleislääkkeistä ei ole hyötyä muuta kuin poikkeustapauksissa." "Hysteerisen luonteen omaava henkilö selviytyy hyvin, niin kauan kuin kaikki sujuu hänen mieltään myöten".

***
Joka naisen niksikirja,WSOY 1951
Siis kauheen käteviä niksejä! Esimerkiks: Mää pelkään aina, että sormus tippuu uiresa tai häviää jos sen riisuu vaatteitten joukkoon. Kirja neuvoo laittamaan kumilenkin sormeen sormuksen etteen. Tai: Mää tykkään käyttää kankasnenäliinoja, olis niin kiva aina silittää ne ennen käyttöö, mut ko en jaksa. Kirja neuvoo länttäämään ne märkänä kaakeliseinään kii, siinä ne kuivuu tosi sileiks. Kaikkia juttuja en kyl ihan kunnolla tajua.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Kirja-arvostelua I/II

Ko oikeen Romulyyli mainitti mun kirjani tosa eilen, ni aattelin, että kirjotettaas asiasta sit enemmän. Pengoin kirja-aarteitani ja päätin esitellä niistä teille pari.

Kotiruoka, Otava 1946
Tää on se kuuluisa Romulyylin mainittema. Yllättävän paljo ohjeisa mainitaan kookosrasva, en olis arvannu että sitä on saanu Suamesta jo 40-luvulla. Margariiniki annettaan vaihtoehroks voin kans. Luulin, että agar-agar on joku uus juttu, mut se mainitaan marmelaatiohjeesa. Tullee kyl vähä uusavuton olo ko tota lukkee, mistä mää saan ruismaltaita ja humalia jos mää haluan tehrä pullokaljaa? Mut muuten ihan kauheen hyvä ja käyttökelponen kirja. Osa ohjeista on kyl vähä vanhentuneita:
Vaikkei tosa tiätysti mittään väärin oo...

***

Hyönteisiä värikuvina, WSOY 1953
Tää kirja on meillä kesäsin kovasa käytösä. Monet jäärät ja pistiäiset on tällä tunnistettu. Ihan miälettömän miälenkiintonen. Muistan ko ekan kerran tän kirjan avasin, olin ihan onnesani ko heti opein millai eri kimalaislajit erottaa toisistans. Mantukimalainen on mun suasikki, ne on niin rauhallisia.

***

Agapetus: Pitäjänvaras, Otava 1947
Tää oli mun ensikosketukseni Agapetuksen tuatantoon. Ja voi että mää nauroin. Naurakaa teki, löytyy varmaan kirjastosta. Jos ei löyry, ni ettikää sit vaikka Asessorin naishualet, se ainaki löytyy.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Ei sitte.


Ko ollaan täsä joskus menosa ristiäisiin, ni aattelin ommella äSsälle hammeen. Kaikki meni piäleen. Mut ko määki oon nyt vähä pualikuntonen, ni mikäs se on ihmekkä. Piälesä on kankasvalinta, hammeesta tuli ko sirkusteltta. Piälesä on hammeen malli, tein jonkun 70-luvun yäpairan kaavoilla. Piälesä on mun tyäni jälki, en viittiny vaivautua ees silittämmään taitoksia, pääntiäki on ko ala-asteikäsen ompelema.

Nii että ei sitte laiteta tota hametta juhliin.

ÄSsä kyl tykkäs...

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Iltaloma.


Mulla on aina illalla semmonen miniloma sit ko mukulat mennee nukkumaan. Sillon mää haluan tehrä jottain mukavaa (esim. kirjotella blogijuttuja) ja herkutella hyvällä iltapalalla. Yleens kattelen jottain kivvaa tiatokonneelta tai DVDltä. Tosin ussein käy sillai, että tarttee lajitella pyykkejä samalla. Löysin kirjastosta kaikki neljä kautta sarjasta Kyllä Jeeves hoitaa. Nyt oon parina iltana kattellu sitä. Ai ko se on hyvä, nauran ääneen! Eilen tein ison satsin tsatsikia ja lättäsin sitä salaatin joukkoon ja jälkkäriks teetä ja sitruuna-vaniljarahkaa. Eikä eilen tarttenu lajitella pyykkejä.

Mites mulla on semmonen hytinä, että tää blogi on käyny vähä tylsäks. Mitäs mää keksisin?

lauantai 26. tammikuuta 2013

Installaatio.

ÄSsä tuli tohkeissans mun tykö ja hoputti kattomaan vessaan. Mää sit menin, ihmettelin että mitäs siälä oikeen on ko mukula oli niin innostunu ja ylpee. Se oikeen steppas innosta ja naama loisti. Vessasta löyty sit hiano kakkainstallaatio (Miähen nimitys tolle näylle):


Sain viälä esitelmän joka pökäleen muarosta. Sormella osotellen se kerto ton olevan matokakkara ja ton kikkare, ja niin erespäin.

ÄSsä on käyny jo pitemmän aikaa pöntöllä, pyyhkiiki itte. Mää oon ollu tyytyväinen ko ei oo tarttenu pottuja huuhrella. Nyt se oli kaivanu jostain molemmat potut ja... no, näette ittekki. Hiano näky, kertakaikkisen hiano. Säästettiin se Miähenki nähtäväks.

perjantai 25. tammikuuta 2013

torstai 24. tammikuuta 2013

Miss Piggy.


Miäs anto mulle joululahjaks tommosen possupuvun. Se oli selästä vähä lyhyt ni poistin siittä vetskarin, sain sillai lissää tillaa ko avasin taitteet. Siinä oli siis semmonen luukku seläsä ettei tartte riisua ko käy vessasa. Jos on riävällä ni se voi olla tarpeellinen, mut muuten selviää ilmanki. Piti saara se enemmän itteni näköseks ni ompelin syrämmen pyllyyn.

Tarttee varmaan täsmentää tota riävällä olemista. Vuasikauret nauroin aina Tampereella olevaa Rieväkatua ko menin bussilla ohi. Hihittelin penkisäni, Rieväkatu, hi hi. Eli mun käsityksen mukkaan se tarkotti Ripulikatu. Kauan meni ennen ko huamasin leipähyllysä rievää. Vähän aikaa sitä leipää tuijotin, ennen ko alko asia valastummaan.

Ja tarttee varmaan täsmentää tota mun kuvvaaki. En mää yleens näytä aamusin tommoselta iloselta äiti-ihmiseltä. Ko mukulat oon saanu vaatetettua ja puurotettua, ni ruppeen syämään aamupallaa. Vasta sen jälkeen ilmestyy se äiti-aurinkoinen. Kuvasa hymy on ihan lavastusta, puuro on vasta jäähtymäsä.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Katin konstit.


Konstit on monet, sano Rynttyliisa ko kissaa yällä ulos päästi. Miäs ei ikinä päästä sitä ulos, se ko ei tiä niitä konsteja. Sillon ko se oli piäni, niillä ei ollu kissaa kotona. Sillä ei oo hajuaka kissojen ajatuksen juaksusta.

Tälläi mää päästän katin ulos yällä:
  • Katti raappii makuuhuaneen ovvee, herrään ja nousen ylös.
  • Meen katin peräsä rappuset alas. 
  • Katti livahtaa johonki piiloon, mää käyn vessasa. 
  • Kävelen keittiöön, siältä syämähuaneeseen, olohuaneeseen ja eteiseen. Katti juaksee mun erellä leikkisästi karkuun. 
  • Mää meen ovelle ja roplaan lukkoo, katti istuu keittiön mattolla, jos otan askeleenki sitä kohti ni se lähtee karkuun.
  •  Mää avvaan oven ja katti syäksyy keittiöstä ja livahtaa ulos. 
Tälläi miäs päästää katin ulos yällä:
  • Katti raappii makuuhuaneen ovvee, Miäs nukkuu.
  • Katti raappii makuuhuaneen ovvee raivolla, Miäs herrää ja nousee ylös.
  • Miäs jahtaa kattia käret ojosa ympäri huushollia.
  • Miäs mennee kiroillen takasin nukkumaan ja katti jää sisälle.


Oon huamannu katin ulosmenosa lämpötilan vaikutuksen kellonaikaan:

-15 °C  -  katti mennee ulos 7-8 aikoihin
-10 °C  -  katti mennee ulos 5-6 aikoihin
-5 °C   -  katti mennee ulos 3-4 aikoihin
+5 °C   -  katti on koko yän ulkona

Ja ulkoilun määrään:

-20°C  -  katti on ulkona 10 min/pvä  
-10°C  -  katti on ulkona 2 tuntia/pvä
-5°C   -  katti on ulkona 4 tuntia/pvä
+5°C   -  katti on sisällä 4 tuntia/pvä
+10°C  -  katti on sisällä 2 tuntia/pvä
+20°C  -  katti on sisällä 10 min/pvä

tiistai 22. tammikuuta 2013

Avannosa.


Nyt ko ei oo mukulaa vattasa tai roikkumasa tissistä, ni pääsin avantoon. Oli kivvaa pitkästä aikaa. Niin tuli taas vetelä olo jälkeenpäin, mut tiätty seki on kivvaa. Kävin avannosa 6,5 kertaa, eli kiirutta ei piretty poislährön kans. Tankki ja Aktivisti oli siälä mun kans, grillattiin makkaraa ja rampattiin saunan ja järven välillä.


Kaupin avantosaunalla on aina paljo ulkomaalaisia miähiä. Mun miälestä niitä on kiva kattella, ja jottain suamalaisia miähiäki tiätty. Miähiä pikkusisa uimahousuisa. Ne näyttää aina tosi hyvältä ko kattelee ilman klaseja tai sitte huurusilla klaseilla. Toivottavasti niillä miähillä on yhtä huano näkö ko mulla.


maanantai 21. tammikuuta 2013

Häde-haaste.


Kiki usutti. Plaa plaa tämmäset säännöt, referaatti peräsä:

1. Keksi yksi tai useampi uusi toteuttamiskelpoinen käyttötarkoitusehdotus Hädesalvalle. Salvan ainesosathan ovat lanoliini eli villarasva, vesi, Arachis hypogaea -öljy eli suomeksi maapähkinäöljy (allergikot huomio!) sekä mentoli. Se on siis lääkeaineetonta tahmaista mentolivoidetta eikä sisällä mitään sellaista, miksi sitä pitäisi käyttää juuri tai vain peräaukon seutuville.
2. Kopioi aiemmin haasteeseen osallistuneiden käyttötarkoituslista ja liitä oma(t) ehdotuksesi listan jatkoksi. Tämä voi edellyttää vähän muiden osallistujien vaklaamista, jos vain aikaa ja viitseliäisyyttä (ja kiinnostusta - mutta siitähän ei varmasti kenelläkään tähän osallistuvalla jää kiikastamaan, vai kuinka?) on, koska haaste luulatavasti kiertää samanaikaisesti monella taholla. Vinkkaillaanpa siis toisillemme, missä haaste kulkee, jotta pysymme ajan tasalla käyttötarkoituslistan sisällöstä!
3. Laita Hädehaaste logon kera eteenpäin niille, joiden huumorin uskot kestävän sen, ja/tai joilla uskot olevan mahdollisesti käyttöä Hädehaasteen informaatiosisällölle.
4. Jos kehtaat, kopioi logo blogisi reunaan merkiksi siitä, että olet jo osallistunut haasteeseen.
5. (Vapaaehtoinen) Kauhean mukava olisi, jos Hädehaasteen liikkelle laittanutta STD:tä muistettaisiin välillä informoida haasteen kulusta halki blogiteollisuuden. Älä siis kursaile, vaan käy rohkeasti jättämässä esim. alkuperäiseen Hädehaastepostaukseen kommentti ja linkki omaan blogiisi, josta pääsee kurkistamaan miten pitkäksi käyttötarkoituslistaa on saatu kasvatettua :)


Referaatti: Pittää keksiä uus käyttötapa Hädesalvalle.
Leiraksen sivulta: Hädesalva on rasvainen mentolivoide, joka rauhoittaa ja viilentää peräaukon seudun ihoa. 



No perskules.

1: Tälläi jännätesä tulleeks meijän mukuloille vesirokko, tuli ensimmäisenä miäleen että se varmaan viilentää mukavasti kutisevia näppylöitä, paiseita ja vaikka hyttysenpuremia. 

2: Tekkee luultavasti hyvvää aurinkon polttamalle nahkallekki.

3: Ja jos on pikkasen reippaampi pariskunta ko mää ja Miäs, ni tolla voiteella voi varmaan keksiä kaikkee hauskaa petipuuhisa.

4: Tiätysti sillä vois kans vaikka jekuttaa eläimiä. Kyllä varmaan katti hämmästyis jos pemppuun törkättäis viilennystä. Mut koska eläimiä ei saa kiusata, ni hävetköön se joka ees harkittee kokkeilemista.

Kikin ehrotukset:
Käyttötapa 1. Kerran olin hukkumaisillani omaan räkääni ja päätin kokeilla avaako mentholin aromit tuulenhalkaisijani. Hyvin avasi. 
Käyttötapa 2. Jos sää joutuisit verestämään muistoja ja joraamaan Lampadan tahtiin niin truuttaa Hädeä viinirypäleen kokoinen nokare pymperöön ja olen melko varma, että se lopputulos näyttää kokoliki tältä.

STD:n ehrotus:
Luulen että Hädesalva voisi olla hyvä viilentävä jalkavoide etenkin kesäkeleillä.

Tarvittais käyttöohjeet.


Mää oon täsä miättiny tätä ihmiskroppaa. Niinko että kuin vaikee sitä on käyttää. Mistään ei saa käyttöohjetta. Ko kyselin onks meillä jääkaapin käyttöohjetta, ni miäs sano että etti netistä, siältä löytyy. Mut mistäs löytyis selkeet ohjeet kropalle? Netistä löytyy tuhat ja yks erilaista neuvoo joka juttuun. Jotkut ei pirä karppaamista terveellisenä, kauheita eläinrasvoja ja perunan puutetta (yks ihminen sano mulle että ihmisen aivot tarttee just sitä perunaa). Toiset taas sannoo sokerin olevan se pahan alku ja juuri, se pittää koko ajan yllä verisuanisa piäntä tulehdusta. Ja taas toiset on sitä miältä ettei maito kuulu aikuisen ihmisen ravintoon. Mää haluaisin täsmällisen vastauksen siittä mikä on ihmiselle terveellistä ja mikä ei. Tää koko touhu on pelkkää arvailua. Jokuki ravisemusterapeutti on niin tohkeisans, että tälläi kuuluu syärä, ja sitte parinkymmenen vuaren pääsät se joutuu naureskelemmaan, että olipas hän tyhmä.


Star Trekisä on lääkäreillä semmonen tricorderi, jolla ne vaan osottaa ihmistä ja näkkee heti mikä on vikana. Aina ko mulla kolottaa jostain, ni mää haaveilen semmosesta vehkeestä. Niinko että "Ai että, mulla särkee vähä päätä, otetaas toi kone tosta. Jaaha, vai on nestetasapaino vähä piälesä. No, onneks ei mittään vakavaa.". Tai sit jos olis se käyttöohje. Siinä vois lukkee miten ongelmia voi välttää. Niinko että älä syä pullajauhoja, se lihottaa. Tai älä polta ittees aurinkosa, saat syävän. (Noinhan sitä nyt sanotaan, mut mistäs sitä sit tiätää onks noikaan ohjeet totta.) Sen käyttöohjeen vois antaa vaan luantoäiti. Tai taivaanisä. Tai sitte se lentävä spagettihirviö, vaikka sen olemassaolloo kyl suuresti epäilenki.


ÄSsä kaato mun läppärille maljakollisen vettä. Niin että piti onkia hianot kuvat googlen kuvahaulla ko ei ommiin kuva-arkistoihin pääse. Tänks äSsä, se kone kaipaski pesua.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Synttärit.



Koolla on uusi unikaveri. Kääkkä anto sille synttärilahjaks rusakon. Koo näyttää tykkäävän kauheesti ja määki tykkään että se on hauska. Mulla huanolla äirillä ei ollu sille minkäänlaista lahjaa. Mut tein mää sentään kolme kaakkua. Se vähä riistäyty käsistä, kai ykski olis piisannu.


Sillon ko äSsä täytti vuaren, mää tein sille synttärikaakuks kuivakaakun. Miähellä on synttärit pari päivää ennen äSsää, tuli huamattua ettei se tykänny täytekaakusta ollenka. Nyt aattelin, että ei kai ne vuaren vanhat välitä täytekaakusta ja tein Koollekki kuivakaakun. Siinä oli yks kynttilä ja ko muuta koristetta en keksiny ni varastin amarylliksesta kukkasen. Koska tiäsin että Anoppi ja Pappa on täytekaakun perrään, tein sitte semmosenki. Koo veteli sitä täytekaakkua hyvällä halulla ja kuivakaakkuun ei pahemmin ees kukkaan koskenu.


Ittelleniki tein kaakun. Karpatesa ko ei viitti tavallista kakkua syärä. Suklaa-karpalomoussekakku, ripsaus steviaa ja pohja mantelijauhoista. Nami.


Äkkiä se vuasi meni. Muuta ei voi sannoo. Voiks yksvuatiasta sannoo viälä vauvaks?

lauantai 19. tammikuuta 2013

Vastailin II.


Tästä tuli pitkä postaus. Niille, ketkä ei jaksa tätä lukkee, mää kuarrutin tän jutun katin kuvilla. Ne, jotka vähät välittää katista eikä jaksa lukkee, voi sit kattella vaikka pilviä.


Periaatteen nainen lykkäs mulle haasteen. Se oli tehny 11 kysymystä Kumman kaa -tyylisesti. Oon jo kerran vastannu 11 kysymykseen (enkä sillonka jaksanu keksiä omia), mut vastataas taas ko ovat niin erilaiset. Ko luette nää mun vastaukset, ni tiätäkää että mää oon nyt tilannu sunnuntain Hesarit. Niin että ehkä se mun yleissivistys siittä sit alkaa korjaantummaan.

1. Matti Nykänen vai Tauski?
No Matti tiätenki! Välillä mokailee ja media mässää, mut se on mun sankari.

2. Simo Salminen (eli Uunojen Sörsselssön) vai Napakympin Kari Salmelainen?
No Simo tiätenki! Se on ihana.

3. Hunksien Jucci vai Mauno, tai ehkä joku muu Scandinavian Hunk?
Tai ehkä ei kukkaan. Mää yritin kattoo niitten kuvia, mut en pystyny. Karmeeta pullistelua ilman paitaa. Mää haluan nährä ko tavallinen kaljamahanen miäs leikkii helikopteria.

4. Mauno Koivisto vai Martti Ahtisaari (oman virkakautensa aikana)?
Mauno oli kiva. Marttia en osannu arvostaa sillon ko se oli pressa, olin liian nuari. Fiksuja kummatki, mut ehkä se Mauno. Politiikastahan en tiiä yhtikäs mittään.

5. Mikko Leppilampi vai Heikki Paasonen?
Piti gooklettaa. Heikki kai, sen oon joskus nähny telkkarisa.

6. Marco Bjuström vai Jari Sillanpää?
Vaikee valinta, ihan kivoja kumpiki. Nää on ne tyypit joista isomamma kysy, että kumman vehkeet niillä on. Sillon ko se oli kuullu että ne on... no tiiät kai.

7. Cheek vai Jonne Aaron?
Jonnen tiäsin ni se.

8. Paavo Lipponen vai Paavo Väyrynen? (Huomaatte nyt varmasti kuinka poliittinen olen!)
Ei kumpikaan. Huamaatte nyt kuin epäpoliittinen mää oon. :-(

9. Tähän joku jalkapalloilija ja joku toinen jalkapalloilija. En tiedä kuin Beckhamin.
Määkä en tiiä muuta ko sen Beckhamin. Eiks se oo se mikä on naimisisa sen spise göölin kans?

10. Justin Bieber vai Zach Efron?
Nyt en ennää jaksa gooklettaa. Ekan nimen oon joskus kuullu (laulaaks se?) ja tokalla on hassu nimi.

11. Unelmiesi mies - ja nyt ei tosiaan saa vastata mitään "oma kultamussukka"-mömmöä!
Unelmien miäs on semmonen millä on kunnollinen napakarvavana, parta ja iso nenä. Ja sit se tykkää saunomisesta, ossaa korjata asioita ja tua mulle kukkia. (Miäs täsmää pualeen näistä).


Sama nainen oli sen verran päästäns vialla, että halus antaa mulle viälä ton tunnustuksenki.


"Säännöisä" käskettiin kiittää antajaa. Kiitos, kiitos, kiltti Periaatteen Nainen! Ja anteeks, mää en millään jaksa vastata kaikkiin noihin kysymyksiin. Enkä nyt jaksa jakkaa sitä kenellekkään, just jakelin jottain hempelevvää tunnustusta sinne sun tänne. Eiku kakka sentäs, pakko antaa se Kikille! Se on mulle niin liibsteri blogi.


Tualta voi käyrä kattomasa oikeet "säännöt". Mää luulen, että mulla mennee koko viikonloppu jos ruppeen vastaileen noihin kaikkiin. Vastaan vaan ensimmäiseen kysymykseen. Kiki voi hakkee loput kysymykset PeNalta. (Tohon ekkaan se onki jo vastannu.)

Viisi asiaa jotka tuovat hyvää mieltä:

- Se ko postilaatikkoon tullee muutaki ko osotteellista mainospostia tai laskuja. Vaikka kortti jonkulta. Tai paketti, vaikka olisin sen itte tilannu.

- Se ko huamaa aamulla, ettei oo tarvinnu nousta kertaaka yällä mukuloitten takia. Harvinaista, mut kyl sitä tapahtuu.

- Se ko saa kommentteja tänne blogiin. Syrän sykähtää sillai ilosesti aina ko huamaan sähköpostisa ilmotuksen uuresta kommentista.

- Se ko saa kakkia rauhasa. Yleens se kyl mennee näin: Jos ovi on auki ni viäreen ilmestyy yks joka kyselee "kakkaaks sää?" ja toinen joka seisoo kiskomasa mua housuista. Jos ovi on kii, ni sitä rynkytettään kahvasta ja huuretaan "äiti, ooks sää siälä?" tai "Koo, et mee sinne ko äiti kakkaa" kauheella kolinalla säestettynä.

- Se ko on huusholli siisti ja sänkysä orottaa puhtaat lakanat. Sit on niin ihanaa mennä nukkumaan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pompi-bambi.


Joku saattaa muistaakki, että mulla on tapana tehrä omille mukuloilleni orottaesa bambi. Täältä näkkee äSsän Pampin ja Koon Pimpin (ööö, siis sen lelun...). Nyt ko mukulat sai serkun, ni tein sille Pompin. Okei, Pimpi, Pampi ja Pompi -bambit, nimien miälikuvitus ei ehkä päätä huimaa. Mut jokainen on oman näkösens ja aattelinki, että jos joku haluaa tehrä ittellens kans oman näkösens bambin, ni täsä ohjeet. Toivottavasti tää ei oo plagioimista, oon meinaan saanu irean tohon bambiin jonkun lehtikuvan perusteella. Mut itte oon kaavat piirtäny, ni uskallan pistää ohjeen. Klikkaa kuvia isommaks jos on tarvis.

Piirtele kaavat. Jos oikeen hualellinen oot, ni testaat niitä ensin vaikka lakanakankaalla. Jos väkerrys näyttää vähänkä bambilta, ni leikkaa valkkaamistas kankaista osat. Niitä on sit yhteens 15 kpl, jos oikein laskin. Laske itte jos oot hyvä laskemaan.

Ainaki Eurokankaasta saa semmosta leivinpaperisuikaletta jossa on kiinni liimaa. Sitä ko silittää noihin silmänpalasiin ja sitte liimaa ne silmänpalat silittämällä kii toisiins, ni on sitte helppo ommella ne paikoillens suaralla ompeleella.

Ompele korvat, käännä oikein päin, taita kuvan tavalla ja ompele hiukan kii ni pyssyy taitettuna.

Kattele sopiva kohta korville. Laita korvat sisäpualet vastakkain pinottuna pään kankaitten välliin. Voi ommella hiukan kiini ni eivät karkaa.

Kiinnitä loputki osat toisiins nuppineuloilla ja ompele hualella kii. Ei kannata ommella liian läheltä kankaan reunaa, jos täyttää vanulla tiukkaan ni voi ratketa.

Muista jättää pyllyyn reikä. Saa sit käännettyä ja täytettyä.

Käännä ja täytä vanulla. Kannattaa varsinki jalat täyttää tukeviks ni pyssyy sit pystysä. Ompele pyllyreikä käsin kii. Samalla kannattaa ommella pitemmälle sillai, että jalat pyssyy paremmin yhresä. Bambi on ny valmis.

Kuro sille kaulahuivi. Jos nyt oikein muistan, ni oon luanu 12 silmukkaa kolmosen puikoille ja kutonu noin 80 kerrosta. Mut käsialan mukkaan, ja sen kuin leviän huivin haluaa. Lopuks huivin taakse silitettään kankas sillä liimasysteemillä millä silmätki tehtiin. Kankas ommellaan villalankan värisellä lankalla reunoilta kii. Sit ommellaan se kaulaan lenkiks ja viälä pari nappia. Siinäpä se.

Jos joku jäi epäselväks, ni saa kysyä.

Tairekuva: Pompi perillä.